Pakkaskukkia

102. Jäähyväiset Tylypahkalle

A/N: Tässä vihdoin Pakkaskukkien viimeinen osa, olkaa hyvät! :) Jos olet jaksanut tänne asti, iso kiitos siitä, ja toivottavasti viihdyit! Pakkaskukkien jatko-osa Memory löytyy myös Wattpadista, eli jos haluat tietää, miten kaikki päättyy, kannattaa jatkaa sinne. Jos haluat ajatella, että kaikki päättyi onnellisesti eikä Voldemortia ollut olemassa, kannattaa jättää lukeminen tähän :D (tai kokeilla Cardiffia, jossa Red ja Jazz seikkailee jästimaailmassa ja muitakin tuttuja kasvoja vilahtelee. Siinä ei ole Voldemortia, mutta onnellisesta lopusta en tee mitään lupauksia ;)) - Sharra

**

Kun Lily seuraavana aamuna heräsi, tuntui hänestä siltä, että hän ei ollut oikeastaan nukkunutkaan. Tunne saattoi olla enemmänkin kuin totta, sillä hän oli valvonut edellisenä yönä Kelmien kanssa pitkälle aamuyöhön muistellen menneitä ja kaikkia niitä typeriä temppuja, jotka Kelmit olivat kouluaikanaan tulleet tehneeksi. He olivat istuneet tähtitornissa aina aamun sarastukseen asti ja kun Lily oli lopulta ryöminyt sänkyynsä nukkuakseen, oli kello ollut jo viisi aamulla.

Lily nousi istumaan sängyllään rekisteröiden mieleensä vain hämärästi sen tosiasian, että aamuaurinko paistoi suoraan hänen silmiinsä ja että hänellä oli edelleen yllään edellisiltainen yönmusta juhlapukunsa, joka nyt, rypistyneenä ja virttyneenä, näytti huomattavasti aiempaa arkisemmalta. Kuin jokin lumous olisi kulunut pois.

Väsyneenä Lily alkoi kiskoa mekkoa yltään yrittäen parhaansa mukaan olla herättämättä toisia tyttöjä, joilla ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä, mitä heidän ympärillään tapahtui. Saatuaan mekon riisutuksi Lily antoi sen pudota lattialle yhdeksi mytyksi ja suunnisti suihkuun vilkaisten samalla seinällä riippuvaa kelloa. Se oli vartin yli seitsemän aamulla ja vaikka lukukauden päättäjäispidot alkaisivatkin vasta yhdeksältä, oli Lily silti enemmän kuin kiireinen - hän ei ollut edes aloittanut pakkaamaan koulutarvikkeitaan. Hän huokaisi turhautuneena.

"Jos minulla olisi tapana puhua itsekseni, tekisin niin nyt", Lily mumisi ajatuksissaan astuessaan suihkuun.

Hän napautti suihkun päälle taikasauvansa kärjellä ja sulki silmänsä tuntiessaan kuuman veden valuvan pitkin paljasta vartaloaan. Jollakin tapaa vesi tuntui pyyhkivän mukanaan pois monta ikävää asiaa, parantavan hänen oloaan tavalla, johon mikään muu keino ei olisi oikeastaan pystynyt. Lily tarttui hajamielisesti saippuaan ja alkoi hieroa sitä jo ennestään liukkaalle iholleen antaen itselleen luvan vajota kokonaan omiin ajatuksiinsa.

Koulusta lähteminen ei ollut ikinä ollut helppoa, mutta tänään se tuntui tavallistakin pahemmalta. Pakatessaan tavaroitaan Lilyn täytyisi olla paljon aiempaa huolellisempi, sillä hän tiesi, että yksikään hänen tavaroistaan ei odottaisi häntä ensi vuonna makuusalissa. Heidän makuusaliinsa muuttaisi joukko uusia oppilaita, jotka todennäköisesti olisivat yhtä peloissaan kuin Lily oli ollut yksitoistavuotiaana itsekin. Heillä ei ehkä olisi ystäviä. Ehkä he olisivat jopa jästisyntyisiä ja joutuisivat kokonaan uuteen maailmaan. Lily hymyili muistaessaan, kuinka orvoksi hän oli silloin tuntenut olonsa. Hän oli pelännyt, että olisi koko vuosikurssinsa huonoin oppilas (vaikka varsin pian kävikin ilmi, että hän oli itse asiassa yksi parhaista) ja että hän joutuisi viettämään seitsemän vuotta aivan yksin. Ystävystyminen ei ollut ollut hänelle mitenkään helppoa, sillä vaikka hän yleensä olikin kaikille ystävällinen ja hymyili paljon, oli hän silloin ollut niin hermostunut, että oli yksinkertaisesti sulkeutunut itseensä. Cinnamon oli ollut hänen ensimmäinen ystävänsä ja tuonkin suhteen syntymisessä oli kestänyt aikaa. Aivan liian kauan.

Lily huokaisi toistamiseen ja astui alakuloisena pois suihkun alta. Hän sulki suihkun hanat nopealla loitsulla ja kiirehti kietomaan valkoisen, pörröisen pyyhkeen ympärilleen samalla kun palasi takaisin tyttöjen makuusaliin.