Pakkaskukkia

63. Lilyn salaisuus

Ystävänpäivää edeltävän päivän aamuna Lily heräsi aikaisin ja lähti viemään Kalkaroksen viestiä Dumbledorelle ennen kuin kukaan hänen ystävistään ehtisi kyselemään häneltä mitään. Melkein kukaan ei ollut vielä hereillä - ainoastaan Voro harhaili koulun käytävillä kissansa Norriskan kanssa. Nähdessään Lilyn Voron silmät kapenivat ja hän näytti siltä, että yritti epätoivoisesti keksiä jonkun syyn, jonka varjolla voisi antaa Lilylle jälki-istuntoa. Lily ei kuitenkaan antanut hänelle tilaisuutta jäädä etsimään syytä yhtään pidempään kuin oli välttämätöntä, vaan harppoi kulman taakse ja jatkoi kävelemistään, kunnes pääsi lopulta Dumbledoren työhuonetta vartioivan patsaan kohdalle. Vasta silloin hän tajusi, ettei tiennyt salasanaa. Hän katsoi patsasta epäröiden.

"Varvassyyhypastilli?" hän ehdotti heikosti. Patsas ei liikahtanutkaan. Lily huokaisi ja päätti yrittää uudelleen. "Viuhpiipore... hapanpastilli... veritikkukaramelli... Bertie Bottin jokamaunrae... suklaasammakko..."

Patsas liikahti ja Lily katsoi sitä rypistäen otsaansa.

"Suklaasammakko?" hän toisti.

Hän ei ollut odottanut, että Dumbledore käyttäisi niin helposti arvattavaa salasanaa - mutta toisaalta, Dumbledore oli aina Dumbledore. Jäämättä miettimään asiaa enempää Lily käveli rehtorin työhuoneen ovelle ja koputti siihen kevyesti. Dumbledoren ääni kehotti häntä astumaan sisään.

Lily työnsi työhuoneen oven auki ja astui sisälle valoisaan työhuoneeseen. Ensimmäinen asia, jonka hän huoneessa näki, oli Dumbledoren työpöytä. Sen ääressä ei kuitenkaan istunut ketään ja Lily meni hitaasti peremmälle antaen katseensa kiertää huonetta. Huoneessa ei ollut kovinkaan paljon tavaraa - työpöytä ja sen ääressä muutama lokoisalta näyttävä tuoli. Seiniä kiersivät hyllyt, jotka olivat täynnä erilaisia esineitä ja kirjoja. Feenikslintu Fawkes istui orrellaan Dumbledoren työpöydän vieressä. Työpöydän takana olevalla seinällä roikkui maalauksia, joiden velhot ja noidat olivat ilmeisesti Tylypahkan entisiä rehtoreita.

Sitten Lily näki Dumbledoren. Vanha rehtori seisoi erään kaapin edessä tummanvioletissa kaavussaan, selvästi kumartuneena jonkin esineen ylle. Lily ei tiennyt, pitäisikö hänen sanoa jotakin vai odottaa, että Dumbledore huomaisi hänet. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kauan, sillä hetken kuluttua Dumbledore kääntyi ympäri seesteinen hymy kasvoillaan.

"Kas vain, neiti Evans", hän sanoi ilahtuneena ja sulki toisella kädellään takanaan olevan kaapin lasioven.

"Mitä tuossa kaapissa on, professori?" Lily kysyi uteliaasti ennen kuin ehti estää itseään. Hän saattoi nähdä Dumbledoren olkapään ylitse, että lasiovien takana kaapin hyllyllä oli jonkinlainen astia tai laatikko, mutta enempää hän ei nähnyt.

Dumbledore hymyili hänelle silmät tuikkien.

"Vanhoja muistoja vain", rehtori sanoi heilauttaen kättään laajassa kaaressa ja kehotti sitten Lilyä istumaan alas. "Uskoisin, että loput eilisillan partioinnista sujui erinomaisesti?"

Lily punastui ja nyökkäsi tuijottaen käsiään, muistaen selvästi, kuinka Dumbledore oli ilmestynyt tähtitorniin. Dumbledore kuitenkin vain nauroi hyväntahtoisesti.

"Aivan niin, parhaimmatkin meistä unohtavat joskus olla vastuullisia", hän sanoi äänensävyllä, joka kieli selvästi, että hänellä itsellään oli kokemusta nimenomaisesta asiasta.

Lily yritti kuvitella Dumbledoren tähtitornissa vuosia nuorempana, mutta hän onnistui ainoastaan näkemään mielessään Dumbledoren ja McGarmiwan, jotka istuivat tähtitornin ikkunalaudalla katselemassa tähtiä. Hän kirosi mielessään Siriusta, joka oli ilmeisesti tartuttanut pakkomielteensä häneen.