Pakkaskukkia

69. Dumbledoren kutsu

Lily istui huispauskentän laidalla Peterin kanssa katsomassa rohkelikon huispausjoukkueen harjoituksia. Harjoitukset olivat kolmannet sillä viikolla ja Lily alkoi itsekin ihmetellä, miksi vaivautui istumaan katsomassa kerran toisensa jälkeen harjoituksia, jotka olivat samanlaiset joka kerta. James käytti puolet ajastaan pitäjänsä haukkumiseen - tosin Lily ei voinut väittää, etteikö se olisi ollut aiheesta. Alexander Zach oli yhtä surkea kuin vuoden alussakin.

"Mistä vetoa, että James ei saa taottua Zachin päähän tippaakaan järkeä ennen viimeistä peliä?" Lily kysyi kuivasti katsoessaan, kuinka Alexander hätkähti viime hetkellä tajuamaan, että kaato lensi suoraan häntä kohti ja torjui sen täpärästi.

Peterin suupielissä nyki. "Kaikki on mahdollista, Lily. Finaaliin on vielä kaksi kuukautta - ja James on James."

"Seuraavaksi varmaan väität, että hän pystyy mihin vaan."

"Olin itse asiassa valmis sanomaan noin, kun hän alkoi seurustella sinun kanssasi", Peter hymähti katsoen Lilyä huvittuneesti. Lily punastui ja katsoi käsiinsä. "Niin monen vuoden jälkeen olin valmis vannomaan, että sinä päivänä kun te kaksi alatte seurustella, minäkin olen jo naimisissa."

Lily hymyili yrittäessään kuvitella Peteriä naimisissa. Nykyään se tosin ei enää ollut niin vaikeaa kuin ennen, kiitos Admire Speirin, joka jostakin syystä näytti edelleen viihtyvän Peterin seurassa. Lily ei voinut kieltää, etteikö heissä olisi ollut jotakin samaa. Kumpikaan ei ollut erityisen loistava koulussa, mutta he olivat uskollisia ystävilleen siitä huolimatta. Ja tekivät parhaansa. Kuitenkaan Lily ei voinut sanoa tuntevansa oloaan täysin kotoisaksi Admiren kanssa. Ainakaan hän ei sentään tuntenut enää outouden tunnetta ollessaan Peterin kanssa kahden, kuten oli joskus tehnyt. Enää häntä ei erityisemmin häirinnyt, että hänellä ei ollut muuta puheseuraa - mikä oli hyvä asia ottaen huomioon, että suurin osa hänen ystävistään vietti melkoisen osan ajastaan yläilmoissa luudanvarren selässä, lukuunottamatta Remusta, jonka tekemisistä Lily ei tiennyt. Remus väitti keskittyvänsä S.U.P.E.R-kokeisiin, mutta kuka tahansa saattoi nähdä, että asia ei ollut niin. Remus oli loistava oppilas, eikä tarvinnut ympärivuorokautista harjoittelua läpäistäkseen kokeensa.

"HEI MATOHÄNTÄ! VARO SITÄ RYHMYÄ!" Siriuksen karjaisu ylhäältäpäin sai Lilyn hätkähtämään valveille ajatuksistaan ja Peterin luomaan kauhistuneen katseen yläilmoihin, mistä musta ryhmy syöksyi kovalla voimalla heitä kohti. Peter heittäytyi kömpelösti syrjään penkiltä, jolla oli istunut ja ryhmy iski penkkiä hänen vieressään. Seuraavaksi se suuntasi kohti Lilyä, joka väisti täpärästi.

"Sirius! Hoida tuo ryhmy pois täältä!" hän kiljui pyörähtäessään toisen kerran kauemmas lähestyvästi ryhmystä.

"Anteeksi, kukkanen!" Sirius hihkaisi syöksyessään luudanvarrellaan alas. Hän lensi kovaa vauhtia ryhmyn perään ja paukautti sen mailallaan takaisin yläilmoihin. "Ei ollut tarkoitus ahdistella!"

"ANTURAJALKA!" karjaisi James. "Minä en maksa sinulle siitä, että yrität murhata tyttöystäväni!"

Sirius sulki silmänsä aivan kuin Jamesin äänen kuuleminen olisi ollut hyvin tuskallista.

"Minun taitaa olla paras jatkaa matkaa", hän sanoi anteeksipyytävästi Lilylle ja Peterille. "Sarvihaara näkyy kuvittelevan, että olen joku maksullinen seuralainen - paras mennä korjaamaan se kuvitelma - "

Hän käänsi luutansa näppärästi ympäri ja ampaisi takaisin huispausvanteiden luokse, missä James alkoi välittömästi sättiä häntä harjoitusten laiminlyömisestä. Lily ja Peter vaihtoivat huvittuneita katseita keskenään.

"Jonkun pitäisi hillitä Jamesia hitusen", Lily sanoi sitten. "Hän ajaa heidät vielä varhaiseen hautaan!"

"Älä minua katso", Peter pyysi kömpiessään maasta takaisin penkille istumaan. "Ei hän minun poikaystäväni ole!"