Pakkaskukkia

55. Tehtävä

Kelmit, Lily, Cinnamon ja Arianna seurasivat Rediä ulos Suuresta Salista ja sitten käytäviä pitkin miehen työhuoneeseen, joka oli pimeyden voimilta suojautumisen luokan takana. Kelmit tietenkin tunsivat tien sinne jo entisestään - kukaan heistä ei ollut unohtanut kertaa, jolloin he olivat menneet sinne penkomaan Redin tavaroita. Astuessaan Redin kannoilla sisälle PVS-luokkaan James ei voinut olla tuntematta helpotusta siitä, että enää heidän ei tarvinnut tehdä mitään sellaista. He saattoivat luottaa Rediin - ja Jazziin.

Red käveli luokan poikki ja veti työhuoneensa oven auki.

"Apujoukot tulivat", hän tiedotti Jazzille, joka istui kaikessa rauhassa pienessä, upottavannäköisessä nojatuolissa työhuoneen nurkassa.

Red viittasi toisia astumaan peremmälle ja he tottelivat, uteliaina näkemään huoneen paremmin. James sai huomata, että työhuone oli kokenut melko radikaalin muutoksen edellisestä kerrasta. Silloin se oli ollut ehkä hieman sotkuinen, mutta muuten asiallisen näköinen. Nyt se näytti enemmän olohuoneelta kuin työhuoneelta. Se oli sisustettu melkein kokonaan vihreällä ja keltaisella, siellä oli muutama nojatuoli sekä sohva. Keskellä huonetta oli Redin työpöytä, joka oli täynnä erilaisia papereita. Huoneen reunoilla oli lipastoja ja hyllyjä, joita James muisti penkoneensa pari kuukautta sitten. Hän tunsi epämääräisen huonon omantunnon pistoksen, mutta onnistui painamaan sen taka-alalle istuessaan lähimpään nojatuoliin Siriuksen ja Peterin väliin. Hän istui paikoillaan sanaakaan sanomatta, kun Red käveli Jazzin luokse ja istui naisen vierelle nojatuoliin kietoen molemmat käsivartensa tämän ympärille ja suudellen tätä nopeasti.

"Luulin, että sinulla oli joku tehtävä meille", Sirius huomautti. "Ellei sitten meidän tehtävä ole katsella, kuinka te kaksi kuhertelette keskenänne?"

Jazz virnisti. "Eikö se sitten olisi hauskaa tekemistä?"

Sirius ravisti päätään irvistäen. "Niin mielenkiintoista kun tuo varmasti onkin - teidän mielestä - meitä ei välttämättä huvita katsella. Jos minun tekisi mieli tutkia tarkemmin, kuinka suuteleminen tapahtuu, käyttäisin apuna Ariannaa enkä teitä kahta."

"Hyvä pointti", Red huomioi ja korjasi hieman asentoaan nojatuolissa. "Eli, minulla on teille tehtävä - kyseessä on itse asiassa pienimuotoinen vakoilutehtävä."

"Vakoilu?" Remus kohotti kulmiaan.

Red nyökkäsi ja Kelmit näkivät hänen virnistävän jurosti. "Olen kuullut, että te olette hyviä sillä alalla."

Kelmit vilkaisivat toisiaan ja liikahtivat hieman vaivautuneesti tuoleissaan. Kukaan heistä ei voinut olla ajattelematta, että Red tiesi heidän käyneen penkomassa hänen tavaroitaan. Ja aivan hyvin Red saattoi tietääkin, James ajatteli tietämättä, olisiko huvittunut vai ärsyyntynyt. Red tiesi niin paljon muutakin. Sitä James ei kuitenkaan pystynyt päättelemään, miksi Red ei ollut tehnyt mitään saatuaan tietää heidän penkomisestaan. Redillä oli epäilemättä syynsä. Mutta hän tuskin jakaisi niitä heidän kanssaan.

"Millaisesta vakoilutehtävästä on kyse?" Lily kysyi nojautuen eteenpäin tuolissaan.

James vilkaisi Lilyä sivusilmällä. Hän odotti näkevänsä kielteisen, tai ainakin paheksuvan ilmeen Lilyn kasvoilla, mutta sen sijaan Lily katseli Rediä varsin kiinnostuneesti. James silmäili pikaisesti muitakin. Ilokseen hän näki myös Cinnamonin katsovan Redin suuntaan tarkkaavaisen näköisenä. Cinnamon oli elänyt viime päivät jonkinlaisessa sumussa ja tuntui hyvältä nähdä hänen todella keskittyvän johonkin. James käänsi katseensa Remukseen ja näki Remuksenkin hymyilevän.

"Kyseessä on mies, jonka te kaikki tunnette varsin hyvin", Red sanoi salaperäisesti.

Sirius vilkaisi Jamesia. "Ei kai vain Ruikuli?"