After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 50:

~~

Englantiin? Miksi ihmeessä Harry olisi menossa Englantiin? Muuttaako hän sinne sitten kun valmistuu? Luen Kimberlyn tekstiviestin uudelleen.

"Tiesitkö sä että sun rakkaasi on menossa Lontooseen ensi viikonloppuna?"

Ensi viikonloppuna!

Lasken otsani autoni rattia vasten ja suljen silmäni. Luulin että Harry ja minä opimme vihdoin kommunikoimaan keskenämme, miksi hän jättäisi kertomatta että suunnittelee lähtevänsä Englantiin niin pian?

Ensimmäinen vaistoni on soittaa hänelle ja kysyä miksi hän piilottelee matkaa minulta. Estän itseäni tekemästä niin koska tämä on täydellinen tilaisuus olla hyppäämättä johtopäätöksiin kysymättä ensin. On mahdollista, vaikkakaan ei kovin todennäköistä, että Kimberly on väärässä eikä Harry ole menossa Lontooseen viikonloppuna. Rintaani puristaa kun ajattelen että hän haluaisi edelleen muuttaa sinne.

Yritän edelleen vakuutella itselleni että olen tarpeeksi hyvä syy hänelle jäädä tänne.

~~ Harryn näkökulma ~~

Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus kun viimeksi tämän asunnon pihaan. Olen ajellut ympäri kaupunkia viimeisen tunnin ajan, käyden mielessäni läpi mahdollisuuksia mitä siitä voisi seurata että tulen tänne. Tehtyäni mielessäni listan hyvistä ja huonoista puolista, mitä en yleensä koskaan tee, sammutan auton ja astun kylmään iltapäivän ilmaan.

Vilkaisen ympärilleni ja näen hänen rekkansa pysäköitynä pihaan. Oletan että hän on kotona, jos ei, niin hukkasin juuri koko iltapäiväni ja sitten minua ärsyttää vielä enemmän kuin nyt. Ruskea rakennus on aivan kadun vieressä ja ruosteiset portaat johtavat toiseen kerrokseen, missä hänen asuntonsa on. Jokaisella askeleellani mietin, miksi edes olen täällä.

Juuri kun pääsen sen asunnon eteen, jonka seinässä lukee kirjain "C", puhelimeni värisee takataskussani. Se on joko Louis tai äitini, enkä halua puhua heistä kummallekaan juuri nyt. Jos kuulen nyt Louisin äänen, heitän suunnitelmani ikkunasta ulos ja äitini vain ärsyttäisi minua inttäessään niistä häistä ja Englannista.

Jätän siis puhelimeni huomiotta ja koputan oveen. Hetkessä hän avaa, pelkät nauhalliset housut jalassaan. Hänen jalkansa ovat paljaat ja yksityiskohtainen tatuointi, jota en ole ennemin nähnyt, on näkyvillä hänen vatsallaan. Hän on varmaan ottanut sen sen jälkeen kun yritti panna minun miestäni.

Zayn ei tervehdi minua. Sen sijaan hän seisoo ovenraossa selvästi yllättyneenä ja epäileväisenä.

"Meidän täytyy puhua", sanon vihdoin ja työnnyn hänen ohitseen.

"Pitäisikö mun soittaa poliisit?" hän kysyy kuivasti.

"Se riippuu siitä oletko sä yhteistyökykyinen vai et." Istun Zaynin kuluneelle nahkasohvalle ja tuijotan häntä.

Hänen leukansa on tumman parran peitossa. Tuntuu kuin siitä olisi kuukausia kun viimeksi näin hänet Louisin äidin kodin pihassa, vaikka todellisuudessa siitä on vain puolitoista viikkoa.

"No ala sitten puhua", hän huokaisee ja nojaa pienen olohuoneensa seinää vasten.

"Sä tiedät että tässä on kyse Louisista."

"Niin mä arvelin", hän sanoo rypistäen otsaansa ja ristii tatuoidut käsivartensa.

"Sä et ole menossa Seattleen."

Hän kohottaa kulmaansa ennen kuin hymyilee. "Olenpas. Mulla on jo suunnitelmat valmiina."

Hän tekee tästä paljon vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla ja alan potkia itseäni perseelle kun kuvittelin että tämä päättyisi mitenkään muuten kuin siihen että hän päätyy paareille.