After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 38:

••• Harryn näkökulma •••

"Tule pois mun lattialta", sanon Richardille ja tönäisen hänen reittään kengälläni. Minua ärsyttää valtavasti ja koko tämä sotku on hänen syytään.

"Mä olen pahoillani", hän voihkaisee yrittäen nostaa itsensä ylös lattialta. Hän vinkaisee ja valuu takaisin. En todellakaan halua nostaa häntä ylös itse mutta tässä vaiheessa en ole varma mitä muutakaan tehdä.

"Mä nostan sut tuolille mutta sä et istu mun sohvalle, et ennen kuin sä käyt suihkussa."

"Okei", hän mumisee ja sulkee silmänsä kun minä kumarrun nostamaan häntä. Hän ei ole niin painava kuin odotin hänen olevan, varsinkaan ottaen huomioon hänen pituutensa.

Asetan hänet tuolille ja hän kietoo kätensä kehonsa ympärille.

"Mitä nyt? Mitä mun nyt pitäisi tehdä sulle?" kysyn häneltä hiljaa.

Mitä Louis tekisi jos hän olisi täällä? Hänet tuntien hän laittaisi Richardille kuuman kylvyn valmiiksi ja tekisi jotain syötävää. Minä en aio tehdä kumpaakaan niistä asioista.

"Vie mut takaisin", hän ehdottaa. Hänen tärisevät sormensa nostavat rikkinäisen t-paidan kaulusta, minun vanhan t-paitani jonka Louis antoi hänen pitää. Onko se ollut hänen päällään siitä asti kun hän lähti täältä? Richard pyyhkäisee verta suustaan, levittäen sitä laiskasti leualleen ja paksuun partaansa.

"Takaisin mihin?"

Ehkä minun olisi pitänyt soittaa poliisit kun astuin asuntoon, ehkä minun ei olisi pitänyt antaa Chadille sitä kelloa... En ajatellut järkevästi, pystyin ajattelemaan vain sitä että minun oli pidettävä Louis poissa tästä.

"Miksi sä toit hänet tänne? Jos Louis olisi ollut täällä..." ääneni hiljenee.

"Hän muutti pois, mä tiesin ettei hän olisi täällä", Richard toteaa. Tiedän että hänen on vaikea puhua mtta tarvitsen vastauksia ja kärsivällisyyteni alkaa olla lopussa.

"Kävitkö sä täällä myös muutama päivä sitten?"

"Joo, mutta vain syömään ja käymään suihkussa", hän vastaa.

"Sä tulit tänne asti syömään ja suihkuun?"

"Joo, mä tulin bussilla ensimmäisen kerran mutta Chad.." hän vetää henkeä ja vingahtaa kivusta ennen kuin muuttaa asentoaan. "Hän tarjoutui tuomaan mut tänne mutta sitten hän kääntyikin mua vastaan kun me päästiin tänne."

"Miten vitussa te pääsitte sisälle?"

"Mä vein Louisin avaimen."

Louisin avaimen? Miksi hän ei huomannut? Hän aina huomaa sellaisen paskan.

"Laatikosta", hän osoittaa keittiöön. Vara-avain, siinä on paljon enemmän järkeä.

"Eli selvitetään nyt tämä asia, sä varastit avaimen mun asuntoon ja ajattelit että sä voisit vain tulla tänne aina kun haluat käymään suihkussa, sitten sä tuot jonkun narkkarin mun taloon ja hän hakkaa sut mun olohuoneessa koska sä olet hänelle velkaa?"

Tämä on kuin jostain Intervention- jaksosta.

"Kukaan ei ollut kotona. Mä en ajatellut että sillä oli mitään väliä."

"Sä et ajatellut, se on se ongelma."

Olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. Ensimmäinen reaktioni olisi raahata hänet ulos meidän- minun asunnostani, ja jättää hänet vuotamaan verta käytävään. Mutta en voi tehdä sitä, koska satun olemaan epätoivoisen rakastunut hänen poikaansa ja jos tekisin niin, satuttaisin häntä vielä enemmän kuin olen jo.