After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 48:

~~ Harryn näkökulma ~~

"Aiotko sä herättää hänet?" Kimberly kysyy Louisilta kun menen keittiöön. Kello on vähän yli kahdeksan ja Louis on täysissä pukeissa.

Voi paska, nyt on jo maanantai. Hänen täytyy mennä töihin ja minun täytyy ajaa takaisin Pullmaniin. Minä en tule ehtimään tämän päivän oppitunneille mutta en voisi välittää vähempää. Valmistun muutenkin alle kahden kuukauden kuluttua.

"Mä olen hereillä", mutisen edelleen unisena.

Nukuin rauhallisemmin viime yönä kuin olen koko viikkoon. Ensimmäisenä yönäni täällä me valvoimme lähes koko yön.

"Hei", Louisin hymy valaisee himmeän huoneen ja Kimberly kätevästi liukuu alas korkealta jakkaralta ja jättää meidät kahdestaan keittiöön.

Kerrankin hän ei ärsytä minua.

"Kuinka kauan sä olet ollut hereillä?" kysyn häneltä.

"Kaksi tuntia. Herra Vance sanoi että mä voin mennä töihn tunnin myöhemmin kun sä et ollut vielä hereillä."

"Sun olisi pitänyt herättää mut aiemmin." 

Tutkin ahneesti katseellani hänen kehoaan. Hän on pukeutunut tummanpunaiseen kauluspaitaan ja mustiin housuihin jotka saavat hänen perseensä näyttämään niin hyvältä että haluan työntää hänet pöytää vasten ja vetää hänen housunsa alas ja panna häntä juuri nyt...

"Mitä?" hän keskeyttää ajatukseni. 

Etuovi sulkeutuu ja olen helpottunut kun huomaan että olemme vihdoin kahdestaan tässä valtavassa talossa.

"Ei mitään", valehtelen ja kävelen puolillaan olevan kahvinkeittimen eteen. "Luulisi että heillä olisi Keurigin kahvinkeitin, rikkaat kusipäät."

Louis nauraa kommentilleni.

"Onneksi ei ole, mä vihaan sellaisia", hän sanoo nojaten keittiön saareketta vasten.

"Niin mäkin." 

Vilkuilen ympärilleni tilavassa keittiössä ja siirrän katseeni Louisin takamukseen kun hän nousee seisomaan. 

"Moneltako sun täytyy lähteä?" kysyn häneltä. Hän kääntyy ympäri estäen minua katsomasta enempää.

"Kahdenkymmenen minuutin kuluttua."

"Hemmetti", huokaisen ja me molemmat nostamme mukimme huulillemme yhtä aikaa. 

"Sun olisi pitänyt herättää mut. Kerro Vancelle ettet sä mene töihin."

"En!" hän sanoo ja puhaltaa kädessään höyryävää kahvimukia.

"Kyllä."

"En", hän sanoo jykevällä äänellä. "Mä en voi käyttää hyväkseni mun henkilökohtaista tuttavuuttaan hänen kanssaan."

Hänen sanavalintansa ärsyttää minua.

"Se ei ole henkilökohtainen tuttavuus. Sä asut täällä koska sä olet kavereita Kimberlyn kanssa ja lähinnä koska mä esittelin sut Vancelle alunperin", muistutan häntä, tietäen miten paljon häntä ärsyttää kun otan sen puheeksi.

Hän pyöräyttää sinisiä silmiään dramaattisesti ja astelee lattian poikki ohitseni. Tartun kiinni hänen kyynärpäästään keskeyttäen hänen dramaattisen poistumisensa ja vedän hänet rintaani vasten.

"Mihin sä luulet meneväsi?" painan huuleni hänen kaulalleen.

"Mun huoneeseen hakemaan mun laukun", hän sanoo viileällä äänensävyllä joka on täysi kontrasti hänen raskaaseen hengitykseensä.