After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 22:

••• Harryn näkökulma •••

" Mä en suostu luopumaan Seattlesta joten sä loukkaat mua?" Louis räpyttelee silmiään. "Sä ilmestyt paikalle hänen kanssaan ja sanot kaikkia loukkaavia asioita mulle, mä luulin että me oltiin jo päästy ohi tästä. Mitä tapahtui sille ettet sä pysty elää ilman mua? Mitä tapahtui sille että sä yrität parhaasi mukaan kohdella mua niin kuin sun pitäisi?"

Haluan satuttaa häntä, saada hänet tuntemaan olonsa paskaksi, niin kuin minusta tuntui kun vilkaisin ikkunasta ulos ja näin Louisin nauravan täällä sen tarjoilijan kanssa. Hän vain nauroi vaikka hänen olisi pitänyt istua sisällä yrittäen saada huomiotani. Ihan kuin hän ei olisi välittänyt siitä yhtään että olin niin lähellä Tonya. Louis oli liian keskittynyt siihen vitun tarjoilijaan ja hänen paskoihin juttuihinsa.

Käyn mielessäni läpi vihaavia ajatuksia ja yritän valita sellaisen mikä murtaisi hänet. Tonyn lause tältä aamulta pompahtaa mieleeni ja sanon sen ennen kuin pystyn estämään itseäni.

"Siinä on suuri ero rakastaako jotain ja ettei pysty elää ilman häntä." Louis astuu kauemmas minusta kun sanat iskevät häneen. Melkein haluan ottaa ne takaisin, melkein. Hän ansaitsee ne, oikeasti. Hänen ei olisi pitänyt sanoa ettei hän halua minun lähtevän Seattleen mukanaan.

Käännyn ympäri ja jätän Louisin seisomaan siihen yksin. Hän sanoi että käännyin häntä vastaan, mutta en ole tehnyt niin. Minä olen hänen tukenaan, hänen puolellaan. Hän on se joka yrittää jättää minut aina kun saa mahdollisuuden. Tony ohjeisti minua seuraamaan Louisia ulos ja kertomaan hänelle siitä että Tonyllä on jo tyttöystävä, mutta hän ei tajunnut sitä että Louis oli ulkona flirttailemassa sen ääliö tarjoilijan kanssa.

"Mä lähden", ilmoitan kun pääsen pöytään. Kuusi silmäparia kääntyy katsomaan minua ja Liam pyöräyttää omia silmiään ennen kuin vilkaisee ovelle.

"Hän on ulkona", sanon Liamille sarkastisesti. Hän voi mennä sinne ja kohdella Louisia silkkihansikkain, mutta minä en helvetissä aio tehdä niin.

"Mitä sä nyt teit?" Hänellä on otsaa kysyä minulta kaikkien edessä.

"Pidä vain huoli omista vitun asioistasi", sanon tuijottaen häntä vihaisesti.

"Harry", isäni varoittaa. Ei hänkin, kaikki ovat minua vastaan ilmeisesti. Jos isäni haluaa aloittaa jotain paskaa minun kanssani niin siitä vaan.

"Mäkin lähden", Tony sanoo nousten pöydästä.

"Ei", ärähdän mutta hän ei huomioi sitä vaan seuraa minua kävellessäni ravintolan poikki ja ulos etuovesta.

"Mitä hemmettiä tapahtui?" hän kysyy kun me pääsemme ulos.

"Hän oli siellä sen vitun jätkän kanssa, se tapahtui."

"Mitä sitten? Mitä hän sanoi sulle kun sä kerroit etten mä ole mikään uhka?" Tony kompuroi vähän liukkaalla tiellä mutta en pysähdy auttamaan häntä yrittäessäni päättää mihin helvettiin olen oikeasti menossa. Tiesin että minun olisi pitänyt tulla omalla autollani tänne mutta ei, Louisin täytyi saada tahtonsa läpi. Mikä yllätys.

"Mä en kertonut hänelle."

"Miksi et? Tiedätkö sä mitä hän varmaan ajattelee juuri nyt?"

"Mä en välitä paskaakaan siitä mitä hän ajattelee, mä toivon että hän ajattelee että mä menen nyt panemaan sua." Tony pysähtyy.

"Miksi? Jos sä rakastat häntä, miksi sä haluaisit hänen ajattelevan noin?"

Voi miten ihanaa, nyt Tonykin kääntyy minua vastaan.