After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 41:

~~

En voi mitään sille että tunnen oloni näin hermostuneeksi ajaessani kampuksen läpi. Seattlen kampus ei ole niin pieni kuin miltä Ken sai sen kuulostamaan.

Yritän parhaani mukaan valmistautua tähän päivään niin että kaikki menisi suunnitellusti. Lähdin kaksi tuntia etuajassa että varmasti ehtisin ensimmäiselle tunnilleni ajoissa. Puolet siitä ajassa kului ruuhkassa kuunnellen jotain radioshow'ta. En koskaan ole ymmärtänyt mitä hienoa niissä on ennen tätä aamua kun joku nainen soitti sinne hätääntyneenä ja kertoi tarinaa hänen parhaasta kaveristaan joka oli pettänyt hänet menemällä sänkyyn sen naisen aviomiehen kanssa. Kyyneltenkin läpi hänessä oli tietty määrä arvokkuutta, niin paljon kuin sellaisella ihmisellä voi olla joka soittaa radioon kertoakseen salaisuutensa. Hän löysi jostain huumoria puolessa välissä tarinaa ja huomasin kuuntelevani kiinnostuneena hänen dramaattista tarinaansa.

Siihen mennessä kun pysähdyn oikean rakennuksen eteen ja otan esiin uuden opiskelijakorttini ja pysäköintipassini, minulla on vain puoli tuntia aikaa jäljellä. Olen hermostunut enkä pysty unohtamaan ahdistavaa tunnetta siitä että saatan myöhästyä ensimmäiseltä tunniltani uudella kampuksella. Onneksi ehdin paikalle ajoissa, viisitoista minuuttia etuajassa. Istun eturiviin ja tunnen oloni hiukan yksinäiseksi. En tavannut Liamia kahvilassa ennen tunnin alkua, eikä hän istu viereisellä paikalla niin kuin silloin kun aloitin yliopiston.

Huone täyttyy opiskelijoista ja alan katua päätöstäni täyttää tämän lukukauden lukujärjestys vähiten kiinnostavilla kursseilla. Se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, hoitaa ne pois alta nyt, mutta kun huone täyttyy minulle tuntemattomista miehistä ja vain yhdestä naisesta, alan toivoa etten olisi valinnut valtiotiedettä täksi lukukaudeksi.

Komea poika istuu tyhjälle tuolille viereeni ja yritän olla tuijottamatta häntä. Hänen valkoinen kauluspaitansa on täydellisesti silitetty ja hänellä on solmio kaulassaan. Hänellä on kirkas valkoinen hymy ja hän näyttää joltain poliitikolta.

"Voinko mä jotenkin auttaa sua?" hän virnistää. Hänen äänessään on voimaa mutta se kuulostaa hurmaavalta. Jep, hänestä ehdottomasti tulee poliitikko jonain päivänä.

"Et, anteeksi", änkytän katsomatta häntä silmiin. Vältän katsomatta häntä ja keskityn kirjoittamaan muistiinpanoja, lukemaan opetussuunnitelmaa ja tuijottamaan kelloa kunnes tunti on ohi.

Seuraava tuntini, taidehistoria, menee paljon paremmin. Tunnen oloni mukavammaksi taiteen opiskelijoiden rennossa seurassa. Poika jolla on osittain siniseksi värjätyt hiukset istuu viereeni ja esittelee itsensä Michaeliksi. Olen ainoa huoneessa joka opiskelee englantia pääaineenaan mutta kaikki ovat ystävällisiä ja Michaelilla on hyvä huumorintaju. Hän vitsailee jatkuvasti pitäen kaikki huvittuneina, meidän professorimme mukaan lukien.

Viimeisenä minulla on luovaa kirjoittamista, ja se on ehdottomasti mukavinta. Tuntuu kuin olisi kulunut vain kymmenen minuuttia ennen kuin professorini päästää meidät lähtemään. Loput viikostani kuluu samalla tavalla. Minusta tuntuu kuin odottaisin jatkuvasti jotain mitä ei koskaan tule.

••••

Perjantai-iltaan mennessä olen uupunut ja koko kehoni on jännittynyt. Tämä viikko on ollut haastava, sekä hyvällä että huonolla tavalla. Minulla on ikävä sitä miten tutulta vanha kampukseni tuntui ja sitä että Liam oli siellä kanssani. Minulla on ikävä sitä miten Harry tuli katsomaan minua tuntien välissä ja minulla on jopa ikävä Zayniä ja hehkuvia kukkia jotka täyttävät tieteiden rakennuksen.

Zayn.

En ole puhunut hänelle kertaakaan sen jälkeen kun hän pelasti minut Tristanilta ja Danilta niissä bileissä ja ajoi minut äitini luokse. Hän pelasti minut pahemmalta väkivallalta ja nöyryytykseltä enkä ole edes kiittänyt häntä. Lasken valtiotieteiden kirjani alas ja otan puhelimen käteeni.