After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 5:

~~

Hissimatka meidän kerrokseemme on hiljainen. Olen liian pettynyt Harryyn riidelläkseni hänen kanssaan ja hän on liian vihainen minulle puhuakseen ilman huutamista. Hän otti uutiset vastaan paremmin kuin odotin mutta miten hän voi laittaa minut valitsemaan? Hän tietää miten tärkeä Seattle on minulle ja hän ei näe mitään ongelmaa siinä että antaisin sen pois hänen vuokseen, ja se satuttaa minua eniten. Hän sanoo aina ettei hän voi olla erossa minusta, hän ei voi elää ilman minua, mutta hän pakottaa minut valitsemaan ja se ei ole reilua.

"Jos hän on karannut täältä meidän tavaroiden kanssa..." Harry aloittaa.

"Riittää jo." Väsymykseni kuuluu selvästi äänestäni.

"Mä vain sanoin."

Työnnän avaimen lukkoon ja käännän, harkiten hetken sitä mahdollisuutta että isäni olisi oikeasti tehnyt niin kuin Harry mainitsi. En tunne sitä miestä, en oikeastaan.

Pieni vainoharhaisuuteni katoaa kun me kävelemme sisään. Isäni makaa sohvan käsinojaa vasten, suu auki, syvät kuorsaukset karaten hänen raotetuilta huuliltaan.

Sanattomasti Harry kävelee makuuhuoneeseen ja minä päätän mennä ensin keittiöön. Tarvitsen lasin vettä ja hetken aikaa ajatella seuraavaa askeltani. En todellakaan haluaisi riidellä Harryn kanssa, se on viimeinen asia mitä haluan, mutta olen niin kyllästynyt siihen että hän ajattelee vain itseään. Tiedän että hän on muuttunut niin paljon, hän on yrittänyt niin kovasti, mutta olen antanut hänelle mahdollisuuden toisensa jälkeen mikä on johtanut loppumattomaan eroamis-sopimis- kierteeseen että se saisi jopa Catherine Earnshawin tuntemaan myötähäpeää. En tiedä miten kauan pystyn pitämään pääni pinnalla kun taistelen parisuhteeksi kutsumaamme hyökyaaltoa vastaan, joka kerta kun minusta tuntuu siltä että voisin pysyä pinnalla, joku uusi ongelma vetää minut taas alas.

Juon lasini tyhjäksi ja laitan sen tiskikoneeseen ennen kuin suuntaan makuuhuoneeseen. Isäni kuorsaa edelleen, minusta se olisi hauskaa jos minulla ei olisi niin paljon muuta ajateltavaa. Harry makaa selällään, kädet päänsä alla kun hän tuijottaa kattoa.

"Mut erotettiin", hän rikkoo hiljaisuuden. "Siltä varalta että sä mietit."

"Mä olen tosi pahoillani, mun olisi pitänyt kysyä aiemmin."

Luulin varmasti että Ken saisi poikansa pois tästä sotkusta.

"Sulla oli muuta tekemistä Zaynin kanssa, muistatko?"

Istun sängyn reunalle, niin kauas Harrystä kuin mahdollista ja yritän parhaani mukaan purra kieltäni. Se on turha yritys.

"Mä yritin kysellä häneltä aikooko hän nostaa syytteen sua vastaan, hän sanoo että hän edelleen..."

"Mä kuulin hänet, mä olin siellä, muistatko?" Harry keskeyttää minut.

"Mä olen saanut tarpeekseni sun käytöksestä, mä tiedän että sä olet vihainen mutta sulla ei ole oikeutta olla noin epäkunnioittava." Puhun hitaasti, toivoen että sanat uppoaisivat hänen päähänsä.

Hän on sanaton hetken aikaa mutta tokenee nopeasti.

"Anteeksi mitä?"

"Sä kuulit mut kyllä, älä puhu mulle tuolla tavalla."

"Mulla on oikeus olla vähän vihainen."

"Joo, mutta sulla ei ole oikeutta olla ääliö. Mä toivoin että me voitaisiin oikeasti puhua tästä ja selvittää tämä niin kuin aikuiset, kerrankin", sanon.