After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 24:

~~

"Lämpötila on laskenut ainakin kymmenen astetta", Ron sanoo avatessaan ravintolan oven. Kylmä ilma liikkuu ympärilläni ja kiedon käteni ympärilleni pysyäkseni lämpimänä. "Mulla ei ole takkia mitä mä voisin tarjota sulle, mä en tajunnut että täällä tulisi näin kylmä. Mä tarjoutuisin ajamaan sut takaisin mutta mä olen juonut, mä en ole kovinkaan herrasmiesmäinen tänään."

"Ei se haittaa, oikeasti", hymyilen. "Mä olen melko kännissä joten mulla on lämmin, siinä ei ole järkeä", kikatan ja seuraan häntä jalkakäytävää pitkin. "Mutta mun olisi pitänyt laittaa toiset kengät."

"Me voitaisiin vaihtaa?" hän vitsailee. Hipaisen hellästi hänen olkapäätään ja hän punastuu varmaan sadannen kerran tänä iltana.

"Sun kengät näyttävät mukavammilta kuin Harryn, hänen saapikkaansa ovat niin raskaat ja hän aina jättää ne oven eteen joten mä... Unohda", ravistan päätäni edestakaisin yrittäen estää itseäni puhumasta Harrystä ja hänen kengistään.

"Mä olen enemmän lenkkarityyppiä."

"Niin mäkin", sanon. Pääni pyörii viinistä ja minun suuni tuntuu päästävän ulos jokaisen ajatuksen mielestäni, vaikka niissä ei olisikaan järkeä. "Tiedätkö sä missä suunnassa mökit ovat?"

"Mitkä mökit? Tämä kaupunki on täynnä niitä." Hän ojentaa kätensä pitääkseen minut paikallani kun kävelen melkein tolppaa päin.

"Ööhh, no siellä on katu jossa on pieni kyltti ja sitten kolme tai neljä mökkiä ja sitten toinen katu?" Yritän muistella ajomatkaa ravintolaan mökeiltä mutta siinä missään ei ole järkeä.

"Se ei anna mulle paljon vihjeitä", hän naurahtaa. "Mutta me voidaan kävellä kunnes me löydetään oikea mökki?"

"Okei mutta jos me ei löydetä sitä kahdessakymmenessä minuutissa mä menen hotelliin", valitan odottaen kauhulla kävelymatkaa ja väistämätöntä keskustelua minun ja Harryn välillä kun pääsen perille. Keskustelulla tarkoitan pitkää, uuvuttavaa ja tyhjentävää sanasotaa. Varsinkin sitten kun hän saa tietää että olen juonut Ronin kanssa.

"Kyllästytkö sä koskaan siihen että ihmiset kertovat sulle jatkuvasti mitä tehdä?" Käännyn katsomaan häntä kun me kävelemme pimeässä.

"Kukaan ei oikeastaan sano mulle niin, mutta jos sanoisi niin mä kyllästyisin."

"Sä olet onnekas. Musta tuntuu siltä kuin joku on koko ajan kertomassa mulle mitä tehdä, mihin mennä, kenelle puhua, missä asua, se käy mun hermoille."

"No varmasti."

"Mä haluan tehdä sille asialle jotain mutta mä en vain tiedä mitä."

"Ehkä Seattle auttaa siinä."

"Ehkä... Mutta mä haluan tehdä jotain nyt, niin kuin karata tai kiroilla jollekin."

"Kiroilla jollekin?" hän nauraa ja kyykistyy solmiakseen kengännauhansa. Pysähdyn pari metriä hänen edelleen ja katselen ympärilleni. Nyt kun mieleni laukkaa kaikista mahdollisista vastuuttomista asioista mitä voisin tehdä, en pysty pysäyttää sitä.

"Niin, kiroilla jollekin tietylle henkilölle." Harryn kasvot pomppaavat mieleeni.

"Sun pitäisi varmaan ottaa rennosti, mä tiedän että kiroileminen on aika villiä ja kaikkea mutta ehkä sun pitäisi aloittaa jostain vähän kevyemmästä", Ron sanoo. Minulta kestää hetken tajuta että hän kiusaa minua mutta sitten kun tajuan, ymmärrän miten se on hauskaa.