After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 21:

~~

Kenkieni pohjat kopisevat kun yritän päästä ravintolan takaovelle. Jos me olisimme lähempänä kotia, lähtisin nyt heti, pakkaisin laukkuni Seattlea varten ja nukkuisin hotellissa kunnes löytäisin asunnon. Olen niin kyllästynyt siihen että Harry tekee tällaista paskaa minulle. Se on kivuliasta ja noloa ja se saa minut murtumaan. Harry murtaa minut, ja hän tietää sen. Juuri siksi hän tekeekin niin.

Pääsen vihdoin ovelle ja työnnän sen auki, toivoen etten saa mitään hälytystä aikaan. Minun olisi pitänyt varmistaa ettei se ole hätäuloskäynti mutta en pysty ajattelemaan järkevästi. Viileä illan viima iskee minuun heti kun astun ulos. Se on rauhoittavaa, se jotenkin kietoo minut johonkin muuhun kuin tunkkaiseen ilmaan ja kiusalliseen jännitykseen.

Nojaan kyynärpäilläni kaiteeseen ja katson metsään. On pimeää, melkein pikimustaa. Ravintola on rakennettu juuri keskelle metsäistä aluetta saaden aikaan eristäytyneemmän ilmapiirin. Se toimii mutta ei ole kovin ihanteellista minulle juuri nyt kun tunnen muutenkin olevani loukussa.

"Oletko sä kunnossa?" kuulen äänen takaani. Kun käännyn ympäri, tarjoilija, Ron, seisoo ovenraossa kasa lautasia käsissään.

"Öh, joo. Mä tarvitsin vain vähän raitista ilmaa", vastaan rehellisesti.

"Ai, täällä on vähän kylmä", hän hymyilee. Hänen hymynsä on kohtelias ja oikeastaan melko herttainen.

"Joo, vähän", vastaan. Verrattuna tukahduttavaan ilmaan sisällä ravintolassa, tuntuu hyvältä olla ulkona terassilla.

Me molemmat seisomme hiljaa. Se on vähän kiusallista mutta se ei haittaa minua. Mikään ei ole yhtä kiusallista kuin siinä pöydässä istuminen.

Muutamaa sekuntia myöhemmin Ron puhuu, "Mä en ole nähnyt sua täälläpäin aiemmin." Hän asettaa varovasti lautaset tyhjälle pöydälle oven viereen ja kävelee lähemmäs minua. Hän asettaa kyynärpäänsä kaidetta vasten vain noin metrin päähän minusta.

"Mä olen vain käymässä, mä en ole ollut täällä koskaan aiemmin."

"Sun pitäisi tulla käymään kesällä, helmikuu on huonoin aika tulla tänne. Siis marras- ja joulukuun lisäksi, ja ehkä jopa tammikuun." Hänen poskensa punehtuvat kun hän änkyttää. "Siis sä tajusit varmaan mitä mä tarkoitan", hän nauraa. Huomaan että häntä nolottaa.

"Täällä on varmasti kaunista kesällä." Yritän olla nauramatta hänelle ja hänen punaisille poskilleen.

"Joo, niin olet." Hänen silmänsä suurenevat. "Siis niin onkin", hän korjaa itseään. "Mä lupaan etten mä ole yleensä näin kiusallinen..." Hän hieroo käsillään kasvojaan ja minä puristan huuleni yhteen yrittäen olla nauramatta hänelle mutta en voi sille mitään. Pieni kikatus karkaa suustani ja Ron näyttää vielä kauhistuneemmalta kuin äsken.

"Asutko sä täällä?" kysyn, yrittäen lopettaa hänen nolostuksensa vaihtamalla puheenaihetta. Ronin seura on virkistävää, on kiva olla jonkun sellaisen seurassa joka ei ole niin uhkaava. Harry omistaa jokaisen huoneen mihin hän astuu, hänen seuransa on ylivoimaista melkein koko ajan.

"Joo, syntynyt ja kasvatettu. Mistä sä olet kotoisin?"

"Mä opiskelen WSUssa, mutta mä siirryn Seattlen kampukselle ensi viikolla." Minusta tuntuu siltä kuin olisin odottanut ikuisuuden että saan sanoa nuo sanat.

"Vau, Seattlessa. Vaikuttavaa", hän hymyilee ja nauran taas.

"Viini saa mut nauramaan paljon", möläytän ja Ron naurahtaa, vilkaisten minua.