After 3 (Larry Stylinson) suomeksi

Luku 40:

~~

"Ehei", Harry vastaa viileästi. "Kerro sä ensin mitä sä tekisit mulle."

"Mä kerroin jo", totean siemaillen edelleen viiniä.

"Kulauta vain lisää viiniä kurkkuusi, sä tunnut kertovan mitä sä haluat vain silloin kun sä olet juonut."

Ajatukseni ovat vähän sameat, pääni tuntuu täydeltä ja raskaalta, mutta hyvällä tavalla. Virneeni ulottuu korvasta korvaan ja olen juopunut sekä viinistä että Harryn paksusta aksentista. Rakastan tätä Harryn leikkisää puolta, ja jos hän haluaa leikkiä, niin minähän leikin mukana.

"Okei, mä haluan että sä käsket mun maata tällä sängyllä", kosketan etusormellani viileää puista sängynpäätyä. "Ja mä haluan että sä panet mua niin kuin silloin sitä pöytää vasten." Sen sijaan että nolostuisin, tunnen vain pienen lämmön kohoavan kaulaltani poskilleni.

Kuulen Harryn kiroilevan hiljaa, tiedän ettei hän oikeasti odottanut minun vastaavan.

"Mitä sitten?" hän kysyy hiljaa.

"No..." aloitan ja pysähdyn juomaan pitkän kulauksen valkoviinistä saadakseni itsevarmuutta. Harry ja minä emme koskaan ennemmin ole tehneet mitään tällaista. Hän on lähettänyt minulle joitain vihjailevia tekstiviestejä, mutta tämä... tämä on erilaista.

"Sano vain, ei sun tarvitse ujostella nyt."

"Sä pitäisit mua kiinni vyötäröltä, niin kuin aina, ja mä puristaisin kiinni lakanoista ja sun sormet jättäisivät jälkiä mun iholle..." pysähdyn kun kuulen Harryn henkäisevän puhelimen toisessa päässä.

"Koskettele itseäsi", hän sanoo ja vilkaisen nopeasti ympärilleni huoneessa, unohtaen hetkeksi ettei kukaan pysty kuulemaan meidän yksityistä keskusteluamme.

"Mitä? En", kuiskaan terävästi.

"Kyllä."

"Mä en aio tehdä sitä... täällä. He kuulevat mut."

Jos puhuisin tästä kenellekään muulle kuin Harrylle, olisin täysin kauhistunut, viinillä tai ilman.

"Eivätkä kuule. Tee se. Sä haluat kuitenkin, mä tiedän sen."

Miten hän voi tietää? Haluanko minä?

"Mene makaamaan sängylle, sulje silmät, niin mä kerron sulle mitä tehdä."

"Mutta mä..."

"Tee se." Valta hänen äänessään saa minut kiemurtelemaan paikallani kun mieleni ja hormonini taistelevat keskenään. En voi kieltää sitä etteikö ajatus Harrystä ohjaamassa minua tässä puhelimen välityksellä nostaisi huoneen lämpötilaa ainakin kymmenellä asteella.

"Okei, nyt kun sä olet suostunut", Harry aloittaa ilman että suostun mihinkään, "kerro mulle sitten kun sä olet pelkät bokserit jalassa."

Voi luoja.

Tallustan hiljaa ovelle ja käännän sen lukkoon. Kimberlyn ja Christianin huone, ja samoin Smithin, on yläkerrassa, mutta he saattavat edelleen olla ensimmäisessä kerroksessa minun kanssani. Kuuntelen hiljaa liikkeitä ja kuulen oven menevän kiinni yläpuolellani, se on hyvä merkki.

Kiirehdin ja otan viinipullon käteeni, juoden sen tyhjäksi. Lämpö sisälläni on muuttunut pienestä liekistä paahtavaksi roihuksi ja yritän olla ajattelematta liikaa sitä että riisun housuni pois ja kiipeän sänkyyn päälläni pelkkä ohut puuvillapaita ja bokserit.

"Oletko sä vielä siellä?" Harry kysyy varmasti virnistellen.

"Joo, mä... mä valmistaudun." En voi uskoa että aion oikeasti tehdä tämän.