Nyt Riittää

19. Syvä analyysi kommunikoinnista

Kirjottaja:
SIIS MITÄ?! En mä ois oottanu oikeesti että tää kirja on näin suosittu🙈 Tää on eka kirja johon oon panostanu, kunnolla. Mulla on oikeesti suunnittelu vihko, jossa mulla lukee kaikki hahmot sun muut... Tää tuntuu nii jännältä❤️ Joka kerta, kun nään että luvusta on tykätty ja että siihen on kommentoitu, nii oon tosi otettu. Oon huomannu kehitystä itelläni tän kirjan myötä, kun vertaa vaikka johonkin vanhempaan tekstiin...

Mä en voi sanoo muuta kuin että kiitos että ootte pysyny mukana ja toivon että pysytte jatkossakin❤️ Voi olla että kirjoitan tästä kirjasta toisen osan tai sitten teen Miklosksen ja Maunon tarinan kans, jos teillä olisi sellaiseen kiinnostusta😊

Voi olla myös että aloitan aivan uuden kirjan💕 Tää kirja ei tuu kuitenkaan katoomaan täältä mihinkään❤️

Kiitos vielä teille, en haluu kyllä enää pidätellä teitä tän enempää. Menkää vaan luvun pariin!

•••

Huom!
Sisältää alkoholijuoma sanastoa, kirosanoja, itsetuhoisia ajatuksia sekä mahdollisesti seksuaalista sanastoa!!

Astuessani sisään, mahassani lentelee perhosia. Äskeinen, oli jotain niin erilaista. Miklos, on uskomaton. Katseeni kiertää talossa, joka on yllättävän täynnä porukkaa. Eteinen on täynnä takkeja ja kenkiä, osa miesten, osa naisten. Tämä ei siis olisi vain miesten känni juhla? Ei tosiaankaan. Enkä kylläkään odottanut mitään tuon tapaista.

Miklos kävelee mun ohi olohuoneeseen viittoen mua mukaansa. Katson Miklosta hetken miettien haluanko tuonne kaikkien ihmisten luo. En aina nauti tuollaisesta ihmispaljoudesta, ottaen kuitenkin huomioon viime käyntini täällä.

Pudistan lopulta päätäni Miklokselle, joka kurtistaa kulmiaan ihmeissään, kai miettien miksen tule. Riisun kenkäni ja takkini eteiseen kävellen Mikloksen luo. "Missä on teidän keittiö? Haluisin ottaa jotain juotavaa", kysyn tuolta katsomatta kuitenkaan jätkää silmiin.

"Kaikki juomat on olohuoneessa. Siellä pelataan juomapelejä nyt", Miklos vastaa naurahtaen, kai ajatellen että olen joku juoppo, kun heti haluan juotavaa. Minä en kuitenkaan halua alkoholia, vaan maitoa, vettä tai mehua. En yksinkertaisesti pidä alkoholista.

Muistan ne kerrat, kun isä otti juotavaa, äidin ollessa matkoilla. Hän aina piti kovaa meteliä, oli vihaisempi ja agressiivisempi muitenkin. Joskus hän heitti pulloja seinään, joskus paistinpannu saattoi löytyä takapihalta aamulla isän juomisen jälkeen...

Isä oli joskus todella pelottava, vaikkei hän minulle mitään tietenkään tehnyt. Mitä nyt pari kertaa sanoi sammaltavalla äänellä jotain hieman ärtyneenä, mutta isän voinnin takia en yleensä saanut selvää ja poistuin tuon läheisyydestä huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia. Enkä häirinnyt tuota enää sen jälkeen.

Vanhempieni etäisyyden takia, olen itsenäistyneempi ja olen huomannut heidän virheistään, niitä asioita, mitkä minua eivät kiinnosta tai miellytä kokeilla. Kuten juuri juominen. Olen löytänyt myös isäni kerran lattialta sammuneena, kun olin neljäntoista tai viidentoista, en muista tarkalleen, mutta kuitenkin, en saanut häntä hereille ja jouduin soittamaan isälle ambulanssin. Siinä hetkessä älysin etten halua olla ikinä näiden kyseisten myrkkyjen kanssa tekemisissä.

"Eikun mä aattelin ottaa jotain muuta juotavaa, kuin alkoholi pitoisia, niin missä se keittiö on?" selitän Miklokselle, joka taitaa älytä etten olekkaan viinan perässä, vaan veden. Monilla nämä kaksi menevät helposti sekaisin ulkonäön takia, vaikkakin juomat maistuvat aivan erilaisille.