20. Yeva, Vania ja Lev

932 95 17

Herään aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Kuulen vierestäni kuorsausta, joka saa minut aukaisemaan silmäni. Hieron silmiäni ja nousen istumaan kääntäen katseeni vieressäni nukkuvan henkilöön. Puren huultani, Miklos näyttää niin levolliselle nukkuessaan siinä. Hymyilen hänelle varovaisesti nousten seisomaan. Nukuimme omilla puolillamme, kaukana toisistamme, omat peitot yllämme, ihan niin kuin miespuoliset ystävät voivat tehdä.

Jäin eilen yöksi, kun kaikki muut vieraat olivat lähteneet. Tommia ei näkynyt koko iltana, joten epäilen että hän löysi itselleen laastarin, jonka kanssa meni jonnekkin yöksi.

Otan lattialta housuni ja sukkani, pistäen ne jalkaani mahdollisimman vähä äänisesti. Kävelen hitaasti Mikloksen huoneen ovelle ja aukaisen sen. Kuulen alakerrasta puhetta. Muutun valkoiseksi. Eihän Mikloksen perhe ole täällä?! Ja tietenkin tässä vaiheessa Miklos herää, ainakin sen perusteella että sängystä alkaa kuulua mutinaa ja haukottelua. Käännyn hitaasti ympäri sulkien huoneen oven, mahdollisimman vähä äänisesti.

Miklos katsoo suoraan minuun sekaiset hiukset päänsä päällä. "Huomenta", kuiskaan hymyillen lempeästi tuon uniselle katseelle. "Huomenta, paljon kello on?" Miklos kysyy haukoitellen hieroen oikeaa silmäänsä. Aivan, minä olen ihan tyystin unohtanut katsoa paljon kello on. Kaivan puhelimeni housujeni taskusta esiin, kello näyttää 11:36, aamulla. Huomaan samalla että puhelimestani on akku vähissä, joten pistän sen samantien taskuuni takaisin.

"Kohta kahtakytä vaille kakstoista ja hei muuten onks sun perhe tullu takasin kotiin tai jotain, kun kuulin alhaalta puhetta ja semmosta?" päätän lopuksi kysyä, sillä jos talossa on varkaita, on Mikloksen hyvä tietää asiasta. Tuo kurtistaa minulle kulmiaan, nousten ylös. Hän astelee bokserit vain jalassaan seinällään roikkuvan kalenterin luo. "Voi hitto, tänään on taas se päivä, kun mun pitäs mennä mummille käymään. Ja mun varmaan pitää heittää sut? Näin nimittäin eilen Antin ja Tommin lähtevän joidenkin tyttöjen kanssa jatkamaan iltaa johonkin", Miklos aloittaa tämän pitkän puhumisensa, jota kuuntelen puolella korvalla, kun tuon vartalo vie kaiken huomioni. Oikeasti, miten jollakin voi olla noin täydelliset kuusi vatsalihasta, rintalihakset, käsivarret-

"Veetu?" vasta, kun kuulen Mikloksen lausuvan nimeni, älyän irroittaa katseeni tuon lähes alastomasta vartalosta. Punastun välittömästi. Ei helvetti, että osaan olla tyhmä. Nolaan itteni heti aamusta, hyvä Veetu! Hyvin menee!

"Mitä?" kysyn nolona katsoen tuota selvästi pihalla siitä mitä tuo juuri sanoi minulle. Miklos huokaa. "Mä vaan sitä että käydään mun mummilla ennen kuin mä heitän sut kotiin, okei?" Miklos näyttää selvästi jo päättäneensä tehdä näin, joten tyydyn nyökkäämään.

"Ja jos ihmettelit niitä ääniä alhaalta, se on luultavasti meidän venäläinen taloudenhoitajamme Jekaterina Kuznetsov. Hän käy meillä aina kolme kertaa viikossa, siivoamassa ja niin edelleen", Miklos kertoo pyöräyttäen olkapäitään. Nyökkään hitaasti, jolloin Miklos poistuu läheisyydestäni pukemaan, omaan vessaansa. Päätän istahtaa sängyn reunalle.

Vartin päästä olemme matkalla alakertaan, entä jos se on kuitenkin varas?

"Rouva Kuznetsov! Tekö siellä?!" Miklos huudahtaa, sen enempää empimättä. Pysähdymme käytävälle ja katson molempiin suuntiin hieman epävarmana.

"Mjiklos?" kuulen selvän venäläisaksentin, tuon suomen kielessä. Pian olohuoneesta kurkistaa lyhyt, pyöreähkö, keski-ikäinen tummahiuksinen nainen. Hänen piirteensä huokuvat venäläisyyttä. Naisen silmät ovat kirkkaan kellertävän vihreät, mutta tuon hiukset ovat tummat. Hänen luomillaan on sinistä luomiväriä, mikä ei mielestäni sovi tuolle. En kuitenkaan moiti, sillä en ymmärrä mitään meikeistä.

"Mjiklos kjulta mjussukka! Kjuinka mjonta kjertaa mjinun pjitää sjanoa, jettä kjutsu vjain  Jekaterinaksi", nainen hymyilee, kävellessään luoksemme. Hän halaa Miklosta kohdistaen sitten katseensa minuun. "Kjukas tjämä kjulta jon?" Jekaterinan kasvoille nousee leveä hymy. Epäröin hieman, en nimittäin tiedä pitäisikö minun esittäytyä vai tekeekö Miklos sen puolestani.

Nyt RiittääRead this story for FREE!