Nyt Riittää

4. Muutto apua?

Kuluu kaksi, pitkää, tylsää ja jännityksen täyteistä viikkoa. Kunnes mun muuttopäivä koittaa. Tänään, tiistaina. Ulkona sataa kaatamalla vettä, eli ihan perus Suomen sää. Taivas on aivan harmaa eikä aurinko ole näyttäytynyt pariin päivään, joka on hieman harmi. Mä tykkään auringon paisteisista päivistä, koska silloin kaikki on aina niin ilosia.

Istun Pepin kotona keittiönpöydän ääressä juomassa kahvia. Oon viime aikoina alkanu juomaan sitäkin. Ehkä mä aikuistun? Tai jotain.

Peppi lähti jo yhdeksältä kouluun eli olen tänään yksin muuttamassa. Kello on nytkin jo melkein yksi, enkä mä ole vielä ottanut muuta aamupalaa kuin tän kahvin. Eikä mulla sillee ollu edes nälkä.

Eilen Asko kertoi mulle vähän virallisia juttuja ja täyteltiin sitten yhdessä kasa papereita. Mä muutan siis asumaan samaan kämppään sen Tommin kanssa. Tommi tarvitsi kämppiksen koska sen tyttöystävä lähtee aupairiksi Australiaan vuodeks. Sen kämppä on kuulemma liian iso yksin elettäväks eikä kuulemma seura ole pahitteeksi, se on kuitenki tottunu asumaan jonkun muun kanssa koko elämänsä, joten se ei halua tehdä nytkään poikkeusta.

Pieni mutta on kuitenkin. Mun täytyy siis ettiä vuoden päästä uus kämppä, koska tää Tommin tyttöystävä tulee takasin Suomeen. Mutta en mä aijo murehtia sitä vielä. Tästä varmaan tulee aivan mahtava vuosi. Ja kerkeää sitä uutta asuntoa murehtia vuoden päästäkin.

Tänään mä aijon keskittyä vain tähän muuttoon ja tähän mun kahviin. Hörpin kahvin loput kurkustani alas ja vien tyhjän kahvikupin astianpesukoneeseen. Pistän sen samalla päälle ja loikin tieni yläkertaan Pepin huoneeseen jossa olen majaillut jo tovin.

Katson kaikkia niitä laatikoita jotka on täynnä mun tavaroita. Nyt mä vasta alan pikku hiljaa älyämään että tää tosiaan tapahtuu. Mä muutan.

Kävelen laatikoiden seassa kohti tietokonettani joka on Pepin meikkipöydällä. Peppi meikkaa joka päivä vaikkei sen mun mielestä tarvitsisi. Mä oon kerenny nähdä sen miljoona kertaa ilmankin meikkiä ja se on tosi kaunis. Se kai ei vaan älyä sitä itse? Tai mitä mä naisista muka tiedän? Niin ihmeellinen olento oikeasti että ihme vaan jos joku osaa lukea naisia kuin avointa kirjaa.

Pääsen tietokoneeni ääreen. Herätän läppärini henkiin heiluttamalla hiirtä. Joudun kirjoittamaan salasanani: V337U4L3K51H4VUL417

Salasanani tulee kokonimestäni "Veetu Aleksi Havula" sekä iästäni "17". Olen vain korvannut osan kirjaimista numeroilla.

Saan tietokoneeni auki ja avaan Chrome selaimen. Näpyttelen hakukenttään sanan: Facebook. Hakutuloksien tullessa esiin klikkaan ensimmäistä tulosta josta pääsen menemään Facebookkiini. Tiedän että moni ei enää nykypäivänä käytä Facebookkia, mutta minä käytän enkä häpeä sitä.

Aukaisen minun ja tämän uuden kämppäkaverini Tommin keskustelun. Olimme lähinnä puhuneet asuntoon liittyvistä asioista:

Toissa päivänä 13:17

Tommi
Moi:)

Minä
Moi! Oot varmaankin se Tommi?

Tommi
Juu olen. Mä ajattelin että jos sä tarviit muutto apua ylihuomenna niin mä voin tulla auttaa:)

Minä
Okei:) pistän koodia jos on semmonen tilanne!

Tommi
Käytätkö sä oikeesti sanaa "koodi" kun puhut viestistä?

Minä
Joo? Miten niin:D

Tommi
Eikun mä luulin että mä oon ainoa tällä joka tekee niin:D

Minä
Aijaa:) et ole ainoa;)

Tommi
Heti meillä on jotain yhteistä!

Minä
Niinpä! Mutta pistän sitä koodia kun tarviin jeesiä:)

Tommi
Joo, moro

Eilen 18:43

Minä
Moi, mä oon miettiny sitä apua nii joo voisin tarvita sitä huomenna:D

Minä
Jos siis tarjous on vielä voimassa?

Tommi
Tietenkin on! Monen aikaan?

Minä
En oo yhtään miettiny...

Tommi
Okei, no siis mun äiti on huomenna vapaalla joten se varmaan voi tulla kans auttaa kun mulla ei oo korttia nii se vois toimia kuskina?

Minä
Juu käyhän se:)

Tommi
Vai onko Askolla töitä huomenna? Kun sillä on iso auto...

Minä
On sillä töitä. Se menee jo heti aamusta nii se pahotteliki sitä eilen ettei se kerkee tulla jeesaamaan...

Tommi
Okei no mä pistän sulle huomenna viestiä sitte tarkemmin:)

Minä
Joo, tehään niin:)

Ja siihen meidän viestimme sitten loppuivatkin. Tommin äiti Amanda lupasi siis tulla auttamaan tänään. En ole vielä saanut viestiä Tommilta, mutta silti minulla on vielä vähän pakattavaa. Kuten tämä tietokone.

Suljen läppärini ja tungen sen yhteen reppuun. Käännyn laatikoiden puoleen ja alan lisätä tavaroitani laatikoihin. Minulla on vielä pakkaamatta pari esinettä ja vähän vaatteita. Pakkaan reipasta tahtia ja raahaan osan laatikoista jo alakertaan. Kesken pakkaamisen keitän itselleni nuudelit ja syön ne katsellen alakertaan kertyneitä pahvilaatikoita, jotka ovat täynnä minun omaisuuttani.

Ihme ettei äidistä tai Markusta ole kuulunut yhtään mitään. He eivät kai sitten kaipaa minua. Tai mistä minä tiedän mitä minä heille merkitsen? Ehkä olen vain ilmaa. Mutta ei se haittaa, ei minulla ole heitä edes ikävä.

Vai onko?

Kirjoittaja:
Tämmönen lyhkänen ei mikään tapahtumarikas luku jossa on vain vähä päälle 670 sanaa... toivottavasti ei haittaa? Teen seuraavasta luvusta enemmän tapahtuma rikkaan ja pidemmän. Siinä kuitenkin Veetu tapaa Tommin ensimmäistä kertaa.

Mutta malttakaa odottaa;) actionia on luvassa♡

♡:lla Kia aka Kiukku_iita