21. Sä satutat mua

774 101 25

ODOTA, tulee ohje!

Hiljennä musiikki, kun Veetu tekee niin, merkitty mustalla:)

Pistä toi musiikki soimaan nyt ,menee oikein tekstin kaa. Laulu alkaa, sä luet jo tekstistä etkä tätä enää.

Huom!
Sisältää kirosanoja:)

---

Matkalla Mikloksen mummon luokse, katselen maisemia auton ikkunan läpi. Mietin viime yötä, juuri sitä yötä, kun Mikloksen vartalo oli omani vierellä. Me emme puhuneet mitään vaan olimme hiljaa, kuin luullen että toinen nukahtaisi siten paremmin. Tiedostimme toistemme hereillä olemisen, mutta siitä huolimatta olimme hiljaa.

Käännän katseeni radioon, joka on hiljaisella. Lisään hieman ääntä ja saan samalla kysyvän katseen itseeni Miklokselta. "Voinko mä yhdistää mun puhelimen tähän radioon?" kysyn katsoen tuota ja radiota. Saan vastaukseksi vain nyökkäyksen. Otan puhelimeni esiin ja alan säätämään sitä kiinni autoon bluetoothin avulla. Pian kuulen Suomen top 50 - listan alkavan kuulua radiosta. Hymy nousee huulilleni ja lisään äänenvoimakkuutta. Osaan varmaan kaikki biisit ulkoa mitä kyseinen lista juuri nyt sisältää. Se tosin voi johtua siitä, että kuuntelen musiikkia todella paljon. Siitä huolimatta olen hieman epävarma laulutaidoistani.

Palaan hetkeen, kun radiosta alkaa kuulua biisi nimeltään Satutat Mua by TIPPA. Se on yksi lemppareistani, osaan sen kokonaan. En voi olla enää laulamatta kertosäkeen kohdalla.

"Sä satutat mua, sä satuat mua,  sä vannot ja sä vannot, muttet vakuuta mua, ja mä satutan sua, mä satutan sua. Nää turhat lupaukset ei apua tuo. Ei ne muut kai oo niin ku mä, niin ku muut en oo kotosin täält, kerro pliis mitä teel tääl enään, jos en kelpaa sulle tälläsenään...", laulan aivan täysillä lisäten volyymia. Hymy on kasvoillani, kun laulan. Tunnen katseen itsessäni ja ainoa joka voi katsoa minua on Miklos.

Avaan silmäni jotka olin sulkenut, joten käännän katseeni tuohon. Jätkä katsoo minua kuin olisin tehnyt juuri jotain uskomatonta. Alan hiljalleen muuttua punaiseksi tuon katseen alla. Pistän musiikin lähes kuulemattomalle äänenvoimakkuudelle, ihan vain jos Miklos haluaa sanoa jotain.

"Vähänkö sulla on hyvä ääni", tuo toteaa suu auki vilkuillen tietä edessämme ja minua vuorotellen. Hetkellisesti varaudun tieltä suistumiseen, hänen ajotyylinsä takia.

"Ai miten niin?" kysyn sammuttaen musiikin kokonaan pitäen katseeni Mikloksen kasvoissa. Näprään samalla paitani reunusta hieman miettliäänä. Minusta on tavallaan outoa, että Miklos pitää minun äänestäni, tai  no en minä tiedä.

"No siten niin", hän naurahtaa kaartaen jonkun omakotitalon eteen. Talo ei ole uusi, mistä arvelen että olemme saapuneet Mikloksen mummin luokse. Avaan turvavyöni heti, kun auto pysähtyy ja sammuu. "Mummi on sitten vähän huono kuuloinen, niin älä yhtään ihmettele jos se ei kuule heti mitä sanot, jos siis sanot jotain", Miklos varoittaa minua ystävällinen hymy kasvoillaan, noustessaan autosta ulkoilmaan.

Ulkona on alkanut tuulla, enkä älyä minne olemme päätyneet, mutten usko että ajoimme pitkän matkan. Astelen itsekkin ulos autosta kävellen sitten Mikloksen perässä talon kuistille. Hän avaa oven avaimella, jonka hän ottaa esiin ikkunalaudalla olevan pienen kukka-asetelman alta.

Kun ovi on auki, nenääni kantautuu vanhojen ihmisten tuoksu. Mikloksen palautettua avaimen paikalleen, hän ohjaa minut sisälle riisumaan kengät. Riisun siis kenkäni ja takkini, jonka pistän naulakkoon. Mikloskin riisuuntuu astellen jo tuttavallisesti sisemmäs. "Mummi?! Missä olet?!" hän huhuilee kurkistellen eri huoneisiin. Kävelen Mikloksen perässä katsellen myös ympärilleni. Talo ei näytä erikoiselta, vaan juuri jonkun vanhemman henkilön kodilta.

Nyt RiittääRead this story for FREE!