5. Kalliita autoja ja pitsaa

991 89 79

Saan viestin Tommilta Facebookissa:

Tänään, 13.27

Tommi
Käviskö että tultaisiin viiden minutin päästä?

Minä
Käy:) tiiätkö sä muuten missä Peppi asuu?

Tommi
En, mutta äiti tietää. Se on käyny siellä Maaritin siis Pepin äidin luona monesti kuulemma ennen kun se kuoli

Minä
Okei no nähää sitte viiden minuutin päästä:)

Tommi
Juu nähään:)

Pistän puhelimeni pois ja raahaan pahvilaatikoita ulos. Saan raahattua noin neljä pahvilaatikkoa ulos, kunnes kuulen jo auton äänen. Pian musta Range Rover Evoque merkkinen auto kurvaa pihaan. Silmäni muuttuvat lautasen kokoisiksi. Tiedän että kyseinen auto on todella kallis, muistaakseni sitä on myyty jopa 92 800 eurolla. Joten alan miettiä että Tommi saattaa olla rikkaasta perheestä.

Toivottavasti se ei oo semmone ylimielinen paskiainen. Ajatus käväisee mielessäni. En kuitenkaan anna tuon ajatuksen vallata mieltäni.

Autosta hyppää ulos minua ehkä viisi senttiä pidempi ruskeahiuksinen poika jonka ruskeat silmät kääntyvät päin minua. Sydämmeni jättää yhden lyönnin välistä. Sillä tuo poika on jumala. Ainakin ulkonäöllisesti.

Autosta tulee ulos myös varsin nuorekas nainen jonka uskon olevan Tommin äiti. En edes älynnyt Facebook:ia käyttäessäni että olisin voinut katsoa Tommin kuvia.

"Moro", Tommin yllättävän möreä ääni naurahtaa ja hän kävelee mua päin aika ylpeän näkösenä. Päässäni leimaan häntä hitaasti ylimieliseksi.

"Moi", vastaan tuon terveyhdykseen ja kävelen tuota vastaan. Kättelen tätä ja huomaan samalla kuinka voimakas Tommi on. Hänen kätensä on vähän isompi kuin minun, mutten anna sen haitata. 

Hänen kätensä on mukavan lämmin enkä sen vuoksi haluaisi päästää irti, kun Tommi päättää irroittaa kätensä omastani ennen kuin tilanteesta tulisi kiusallinen molemmin puolin. Minun osaltani kyseinen asia oli kuitenkin myöhäistä, sillä tunsin oloni jo hieman nolostuneeksi.

"Mooi, sä oot varmaankin Veetu, mä olen Tommin äiti Amanda", nainen kävelee luoksemme ja tarttuu vuorostaan käteeni hymy huulillaan. Hymyilen tuolle takaisin. "Mukava tavata", vastaan tuolle irroittaen käteni tuon pieneltä tuntuvasta kädestä näin Tommin jälkeen.

Tommin äiti on minuakin lyhyempi vaikka olen 178 senttimetriä pitkä. Voi olla että Amanda on lähes Pepin pituinen joka vuorostaan on noin 164 senttimetriä pitkä.

Tommi läpsäyttää kätensä yhteen ja säpsähtäen herään ajatuksistani. "Mutta siis mä uskon että meijän täytyy tehä aika monta keikkaa että saadaan nää kaikki roudattua sinne kämpälle", Tommi toteaa katsoen neljää pahvilaatikkoa jotka olen saanut vasta kannettua ulos.

"Niitä on tosiaan monta vielä sisällä. Auto varmaa pitää lastata monta kertaa täyteen", sanon ja kävelen ovelle päin. Avaan sen, mennen sisälle. Katoan samalla Tommin ja Amandan näköpiiristä, joka ei haittaa minua yhtään. Sillä minua nolottaa oma käytökseni.

"Herran jestas. Kuinka monta näitä on?" Tommi naurahtaa mun takana ja mun sydän jättää taas ainakin kaksi lyöntiä välistä. Toi jätkä osaa tosiaan pelästyttää mut ties millä tavalla. Hiippailee ja kaikkee. Saan varmaa sydänkohtauksen ja kuolen tän tulevan vuoden aikana. Ainakin jos joudun elämään tollasen säikyttelijän luona tai siis kanssa.

Nyt RiittääRead this story for FREE!