6. Kireästä rentoon keskusteluun

999 90 75

HUOM:
Sisältää kiroilua!

Nousen sängystäni haukotellen ja samalla venytellen. Kävelen ulos huoneestani hieroen silmiäni. Katseeni kiertää asunnossa, mutta se pysähtyy Tommiin joka istuu lattialla pahvilaatikon vieressä kuva kädessään hymyillen. Kohotan kulmiani virnistäen, mutta toi ilme katoaa mun kasvoilta nopeaa, kun älyän että se on mun omaisuutta mitä se tonkii.

"Hei!" huudahdan ja ryntään tuon luo kaapaten kuvan omiin käsiini. Katon sitä kulmieni alta tunkien kuvan hieman liian kova kourasesti takasin sinne laatikkoon josta se oltiin otettukin.

Tommin ilme muuttuu nopeesti aika säikähtäneeksi. Ilmeisesti mun pituus siihen verraten ei vaikuta tähän tilanteeseen. Uskon kuitenkin että se tietää tehneensä väärin eikä ala puollustelemaan itteensä saatikka keksimään mitään teko-

"Se oli tässä lattialla ja aattelin nostaa sen tonne laatikkoon, mutta erehdyin kattoon sitä ja se vaa jotenki vangitsi mun katseen", Tommi selittää nopeesti mun ajatukset keskeyttäen. Just ku mä luulin ettei se keksi mitää tekosyitä.

Jätkän kasvot muuttuu iha punasiks ja se katsoo mua katseella jota en osaa tulkita. "Anteeks Veetu, mun ei ollu-"

"Älä vittu selitä! Et koske enää vittu ikinä mun tavaroihin! Onko selvä?!" sanat vaan ryöppyää mun suusta sen sanojen päälle yllättävän vihasesti. Nyt vasta itekki älyän kuinka kiihtyneessä tilassa mä olen. Ja iha pikku jutusta. Jos mä olisin nainen nii mulla ois varmaa menkat.

Tommin ilme muuttuu vähän, ehkä hieman hämmentyneeksi?

"Hei mähän vittu pyysin anteeks nii onko sun saatana pakko huutaa?!" Tommi ärähtää mulle. Tota en ois osannu odottaa. Okei, jos me oltais naisia, meillä molemmilla ois menkat.

Se nousee ylös ja kattoo mua tuhahtaen kävellen sitten parvekkeelle päin napaten matkan varrella piirongin päältä tupakka-askin. Se siis polttaa? Miten mä en huomannu?

Kun se pääsee parvekkeelle nii se sytyttää heti tupakan ja alkaa polttaa tyrkäten parvekkeen oven kiinni ettei savun haju tulis sisälle. Tai no ei toi ovi auta mitään, se haju kuitenkin tulee Tommin mukana.

Mitähän sen tyttöystävä on mieltä siitä että se polttaa? Tai entä sen vanhemmat? Mutta omapahan on elämänsä. Pilatkoon keuhkonsa ihan rauhassa. Mua ei vois vittuakaan kiinnostaa.

Kävelen keittiöön ja avaan jääkaapin oven. Jääkaapissa mua on vastassa pelkkä valo. Nyt vasta mä muistan että tää oli just se syy miksi Tommi halus tilata pitsaa.

Meen takasin mun huoneeseen ja kaivan pahvilaatikosta ensimmäiset housut jotka näen, eli mustat college housut sekä jonkun harmaan hupparin jossa on selässä teksti: "Unknown".

Meen eteiseen ottaen lompakon sekä puhelimen. Pistän kengät jalkaan, mutta sitten mä muistan ettei mulla vielä oo avainta. Mun täytyisi pyytää se vielä Tommilta.

Mun onneks jätkä tulee just sillon sisälle. Sen kasvoilta ei nää että se olis just ollu aivan suoraan sanoen vittuuntunut.

"Saisinks mä avaimen?" kysyn kattoen jätkää suoraan sen ruskeisiin silmiin. Jään taas vaan tuijottamaan sen silmiä enkä sisäistä sen sanoja, kun se koittaa selittää mulle jotain. Herään vasta sitten mun ajatuksista, kun se ojentaa mulle avainta.

"Blätäh? Tai siis kiitos. Mulla-", kakistan kurkkuani ja jatkan; "mulla me-meni toi ä-äsköne iha ohi. Olin ajatuksissani. Mitä sä olit sanomassa?"

Tommi tunkee kengät jalkoihinsa. "Sanoin vaa sitä että mäki tuun kauppaan. Koska mun pitää ostaa kans pari juttua", se selittää mennen jo ovelle. Hämmentyneenä käännyn kattomaan sen perään, kun se kävelee mun ohi.

Nyt RiittääRead this story for FREE!