13. Pikku poika

695 96 25

Seuraavana aamuna Tommi tulee mun luo kärsivän näköisenä, se valittaa päänsärkyä. "Mä olisin varoittanut sua viinin juomisesta, mutta en tehnyt sitä, koska ajattelin että tiedät mitä siitä seuraa", sanon tuolle hakien vesilasin ja Buranaa.

"Kiitos", tuo sanoo ja ottaa buranan mahdollisimman nopeasti nielaisten sen alas. "Nukuitko sä hyvin? Musta viime yönä täällä oli kylmä", Tommi kysyy vetäen vilttiä jalkojensa päälle. Istun sen viereen sohvalle.

"Nukuin hyvin, eikä ollut yhtään kylmä", vastaan kurottautuen ottamaan kaukosäätimen käteeni. Napsautan tv:n päälle ja alan selata kanavia. Kaikki kanavat ovat täynnä uusintoja, pysäytän selailun johonkin Salkkareiden uusintaan. Siinä jaksossa Jiri on taas Monican kanssa sängyssä, ei sillä että seuraisin tätä sarjaa. Äidillä oli tapana katsoa tätä aina puoli kahdeksasta tasaan, joka arkipäivä.

Isän mielestä tuo sarja oli tyhmä, eikä siinä ollut ikinä uusia käänteitä.

"Eikö susta ole aika surullista että Monica ei löydä itelleen miestä? Ja sen pitää turvautua nussimaan tuota Jiriä", Tommi keskeyttää mun ajatukset.

"Tommi! Mitä? Joo älä kerro enempää", tuhahdan naurahtauen. Vaihdan kanavaa, lopulta sulkien koko television. Nousen sohvalta ja kävelen vessaan tekemään mun tarpeet.

Tultuani vessasta kuulen Tommin tulevan parvekkeelta. Tupakan järkyttävä haju täyttää koko asunnon. En todellakaan ymmärrä miten se Janna kestää tätä hajua päivästä toiseen.

Kävelen olkkariin, jossa Tommi on tortilloituneena viltin sisään keskelle olohuonetta. "Ymmärräthän sä että toi tupakan haju on ihan kamala?" kysyn ihan vain varmistaakseni asian häneltä.

"Sä oot ihan niin, kun Janna, seki aina valittaa", Tommi naurahtaa heiluen viltti ympärillään. Katson sitä, kuin jotain hullua, joka on karannut mielisairaalasta.

"Välillä mä en vaan ymmärrä sua Tommi", totean pudistaen mun päätä virne mun huulilla.

Meen mun huoneeseen, puhelimeni luo. Menen mun ja Mikloksen viesteihin.

Lähetän Miklokselle viestin: Ymmärräthän sä etten mä ole mikään pieni lapsi, jota voi suukotella ja jonka päätä pörrötellään, kun mennään ohi?

Tavallaan en edes odottanut vastausta, toivoin sitä kuitenkin.

Miklos vastasi: Anteeksi, kun erehdyin. Olet vain niin lyhyt, että luulin sinun olevan sellainen. Mutten voi luvata, etteikö tämä pääsisi toistumaan.

Hymy nous vaan enemmän mun huulille, kun vastasin sille viimeisen kerran ennen kuin pistin puhelimeni pois: Ehkä meidän täytyy ottaa siitä selvää, pääsekö se toistumaan...

Kirjoittaja:
Anteeksi että luku tulee näin myöhässä, mulla vaan on ollu tässä kaikenlaista, mutta koitan aktivoitua!! Toivottavasti piditte luvusta, se on tosiaankin lyhtyt...

Nyt RiittääRead this story for FREE!