17. Vielä perheen lisäystä?

777 106 29

Huom:
Sisältää kirosanoja!

Kävelen kadulla kauppakassi kädessäni kohti Tommin ja minun kämppää. Tuulen vire kutittaa kaulaani avonaisen takkini takia.

Joudun pysähtymään suojatien eteen liikennevaloihin, jolloin alan haukotella. Kello on tällä hetkellä lähemmäs viittä. Katseeni kiertää muissa kadulla olijoissa ja olen näkevinäni isäni.

Käännyn katsomaan kunnolla "isän" suuntaan, jolloin huomaan että hän tosiaan on Markku, minun isäukkoni.

Hän ei kuitenkaan ole yksin, vaan Markku puhuu jollekkin naiselle pitäen yhtä pikkutyttöä sylissään.

Mä alan siinä ihmeissäni sitten kurtistelemaan kulmiani, kunnes astun pari askelta lähemmäs. Ennen, kun mä edes huomaan, seison jo ihan Markun takana.

Faija huomaa mut ja kääntyy ympäri kattomaan mua. "Veetu?" isä kurtistaa vuorostaan mulle kulmia, kun mun katse kiertää neljässä lapsessa sekä tässä random muikkelissa.

"Markku, tunnetko sä tän pojan?" nainen kysyy mun isältä nyökäten mua kohti, jollon mä oon revetä nauruun. Onks tää isän uus nainen? Se kenen kanssa se on pannu nää kaikki vuodet?

"Nita, tässä on mun poika Veetu, mun edellisestä suhteesta", isä esittelee mut oikeen virallisesti tälle naiselle, jonka nimi on ilmeisesti Nita.

"Isii... mä haluun mennä jo puistoon", pikku poika alkaa vinkua tarttuen mun isän käteen. Niinku mitä vittua sä kakara touhuat?

"Oskar, shh, ei vielä", tää Nita vuorostaan puhuu tälle pikku ipanalle, joka on ilmeisesti nimeltään Oskar.

"Mutta ku Emma ja Joelki haluaa!" Oskar vonkuu lisää alkaen hyppiä tasajalkaa paikoillaan, saaden kahden muun hiljaisemman lapsen katseet tuohon. Pikku tyttö isänkin sylissä päättää alkaa kiukuttelemaan ja potkimaan, jollon isä murahtaa sille ja tyttö purskahtaa itkuun.

Kummallista tässähän on se, että mä oon aina luullu että isä vihaa lapsia. Mutta todellisuudessa se kai vihaa vaan mua?

"Veetu nyt on vähä huono hetki", Markku sanoo mulle laskien pikkutytön maahan, jollon tää Nita nappaa vuorostaan sen syliinsä.

"Emilia nyt hiljaa. Tai et saa enää mennä puistoon", nainen sihahtaa pikku tytölle tuima katse silmissään.

"Siis keitä nää on?" avaan vihdoin ja viimein mun suun katsoen enimmäkseen kahta vanhemman lapsen näköistä ipanaa, jotka on hiljaa ja toljottaa mua.

"Mun ja Nitan lapset", isä selventää kyykistyen maahan pikkupojan tasolle, jollon se alottaa lässyttämisen tälle pikkuselle: "Oleppas kiltisti. Muuten et saa katsoa Pikku Kakkosta tänään."

Tää Oskar ei ota kuitenkaan sanoja vastaan millään tavalla ja päättää alkaa sitten lyömään isää. "TYHMÄ!" se huutaa kovempaa, kun tollasesta pikku lapsesta vois uskoa ääntä lähtevän. Jos mä vaan viittisin, mä kannustaisin Oskar:ia. Mä nimittäin oon ilonen että edes joku uskaltaa antaa isälle turpaan.

"NYT OSKAR LOPPU!" mäkin tunnen sen vihan isästä, kun se suuttuu ja nappaa tätä pikkupoikaa kädestä aika kovakourasesti, mikä saa Oskar:in itkemään. Isä teki noin mullekkin, kun olin pienempi. Nykyään se sitten vaan jättää mut huomiotta tai hakkaa mua niin kovaa että vuodan verta.

"Markku! Me ollaan ihmisten ilmoilla, lopeta ennen, kun joku tekee ilmotuksen!" Nita sihahtaa vuorostaan isälle saatuaan pikku tytön hiljaiseksi. Nita tosiaan osaa pitää isän ruodussa, harmi ettei äiti pystynyt siihen...

"Emma, tuoppas äitille tuolta nuo rattaat, pistetään Oskar ja Emilia nyt vähän jäähylle", Nita muuttaa äänensävyään lempeämmäksi osoittaessaan nämä sanat blondille ruskee silmäselle tytölle, joka hakee kiltisti rattaat äitinsä luo enkelimäinen hymy kasvoillaan.

Siinä menee hetki, että isä sekä Nita saavat nää lapset rauhottumaan, eli toisin sanoen Oskar:in ja Emilian rattaisiin. Ja kaiken tän ajan mä oon vaan tuijottanu tota touhua miettien mitä hemmetiä mä just todistan. Jonkin sortin perheriitaa kenties?

"Eli nää on mun sisaruksia?" kysyn lopulta, jollon isä ja tää Nita kääntävät katseensa muhun.

Nää kaks vanhempaa lasta, Emma ja Joel, kattoo molemmat mua aika ilahtuneena. Ne kai oottaa että mä oon joku tosi ihana isovelipuoli?

"On. Tai no he ovat sun sisaruspuolia", Markku vastaa mulle, Nitan tarttuessa sen käsivarteen kiinni koskettaen mahaansa irvistäen hieman. Isä kääntää katseensa uuteen puolisoonsa huolestuneena. "Supistuksia?" hän kysyy lyhyesti johon nainen vastaa nyökkäämällä.

Onks se paksuna?!

"Ehkä sinun olisi parempi mennä kotiin lepäämään, niin minä menen lasten kanssa sinne leikkipuistoon", Markku ehdottaa ottaen kiinni rattaiden työntökahva asiasta.

"Kävisikö se?" nainen kysyy katsoen isää toiveikkaana, mutta silti jotenkin katuvaisena. "Tietenkin kulta, sinun ei kuulu rasittaa itseäsi liikaa, eihän pienokaisen syntymään ole enää pitkä aika", isä hymyilee Nitalle suudellen tätä lyhyesti. "Menes nyt."

Nita lähtee kävelemään takaisin päin vilkutettuaan lapsilleen, jollon se jopa nostaa kättään mulle hennosti. Se muodostaa huulillaan sanat jotka se osoittaa minulle: "Oli mukava tavata Veetu."

Nyökkään vaan hölmistyneenä hänelle kääntäen sitten katseeni isään ja lapsiin.

Jos noi lapset ei näyttäis isältä, niin mä voisin ihan hyvin luulla että isä ois kidnapannu ne, jotta se pääsis hyväksikäyttämään jokaista niistä.

Isästä, kun ei koskaan voi tietää. Se osaa aina yllättää mut.

"Jos sä joskus Veetu haluat, niin sä voit tulla kyllä käymään meillä. Pistä vaan viestiä niin sovitaan joku hyvä hetki", isä sanoo mulle yllättävän positiiviseen sävyyn.

"Sori, mutta mä oon jo seittämäntoista jos et oo huomannu. Sulla on ollu koko se aika alkaa olla mun isä, joten mä en nyt enää ryhdy tähän sun perhe-leikkiis, isä", mulkaisen isää ennen kuin lähden ripeästi kävelemään kohti Tommin ja mun kämppää.

Sitä ainutta paikkaa mitä voin enää kutsua mun kodiksi.

Nyt RiittääRead this story for FREE!