24. Uutta verta

453 71 17

Huom!
Sisältää kirosanoja, sekä ihmisen seksuaalisen mielihyvän tuottamiseen mahdollisesti tarvittavia välineitä.

On kulunut kaksi viikkoa Tommin lähdöstä. Enkä ole vieläkään puhunut Miklokselle, vaikka hän onkin lähettänyt minulle miljoona ja tuhatsata viestiä. Olen vain jotenkin halunnut rauhassa tutustua itseeni ja yksin asumiseen. Peppi viihtyi luonani vain kolme päivää Tommin lähdön jälkeen, koska hänen piti palata kouluun. Tyttö kuitenkin lupasi tulla käymään milloin vain, jos vain pyytäisin. No en ole pyytänyt. Olen itseasiassa nauttinut yksin olosta.

Olen ollut koko elämäni niin paljon ihmisten ympäröimänä että tämä yksin olo on kyllä ollut nyt tarpeen, vaikken aiemmin olekaan älynnyt tarvitsevani sitä.

Elämäni on käytännössä mennyt sekaisin yksinoloni aikana; minulla ei ole enää nukkumaan meno aikoja, syön epäsäännöllisesti, syön roskaruokaa, koska en jaksa tehdä sitä itse, sekä jätän tavaroita pitkin poikin koko asuntoa. Eli käytännössä koko asunto on räjähdys pisteessä. Ainoa paikka missä en ole käynyt, taitaa olla Tommin huone.

Hän pyysi minua pysymään kaukana kyseisestä huoneesta, mutta nyt kun asiaa miettii, niin se alkaa houkutella. Tiedän että Tommi jätti sinne tavaroitaan ja hän on varmasti tonkinut minunkin kaappini poissaollessani. Eikö se ole ihan normaalia kämppisten puuhaa? Vai ei?

Nousen sohvalta ja kävelen rauhallisin askelin Tommin huoneen ovelle, joka on kiinni. En ihmettelisi yhtään jos se vaikka olisi lukossa. Kokeilen kahvaa sydämmeni hakatessa ylikierroksilla. Painan kahvaa hitaasti alaspäin. Ovi narahtaa auki ja eteeni aukeaa hämärä huone.

Huone on suurinpiirtein omani kokoinen, mutta siellä on enemmän säilytystilaa. Keskellä huonetta on isoparisänky. Huoneessa on kolme ikkunaa, yksi pieni ja kaksi vähän isompaa.

Huoneen seinät ovat harmaat, mutta yksi seinistä on vesiputous-tapetin peittämän kuvan peitossa. Sängyn molemmin puolin on pienet yöpöydät, sekä valaisimet. Huoneessa on myös matto, sekä lipasto. Lipaston päällä on valokuvia ja hajuvesiä.

Alan katsella valokuvia tarkemmin. Kuvissa on Tommi ja Janna yhdessä, sekä heidän perheidensä kuvia. Katseltuani kuvia tarpeeksi, käännän katseeni yöpöytiin. Kävelen toisen luo ja avaan sen pienen laatikon.

Laatikosta löytyy kirja, käsirasvaa sekä pari hiuslenkkiä. Arvelen tämän olevan Jannan puoli nukkua. Nostan kirjan pois laatikosta ja katson sitä tarkemmin. Mitä minä nyt kirjoista ymmärrän niin tämä kyseinen on jokin rikoksiin liittyvä rakkausromaani. Kun olen laittamassa kirjaa takaisin laatikkoon, huomaan liuskan kondoomeja. Poskeni muuttuvat punaisiksi ja survon äkkiä kirjan takaisin paikalleen laatikkoon, jonka suljen nopeasti. Mielessäni alkaa pyöriä kysymyksiä liittyen Tommin yöpöydän laatikkoon. Entä jos löydän vaikka jotakin sopimatonta? Oliko tämä sittenkin huono idea?

Nousen ylös ja kävelen hitaasti sängyn toiselle puolelle. Tuijotan laatikkoa nielaisten. Tiedän että sieltä voi löytyä mitä vain. Ihan mitä vain. Oikeasti. Mitä, vain. Voi vittu.

Tartun laatikon kahvaan alkaen vetää sitä auki. Laatikko on vasta raollaan, mutta erotan jo liukuvoide purkin sekä kondoomi paketin olevan laatikossa. Samassa ovikello soi. Jähmetyn hetkeksi paikoilleni miettiäkseni mitä vittua juuri nyt tapahtuu.

Minä tongin kämppikseni huonetta, itseasiassa hänen yöpöytänsä laatikkoa, jossa on ilmeisesti hänen kaikki varusteensa seksiä varten, samalla asunnon oven ovikelloa soittaa joku, vaikken odota vieraita. Kuka se siis voisi olla? Kannattaisiko minun avata? Entä jos se on joku Pitkän Sängen tapainen rikoskundi, joka on tulossa tappamaan minut?

Herään ajatuksistani, kun ovikelloa soitetaan toistamiseen. Nousen sekunnin murto-osassa ylös ja suljen laatikon kävellen ulos huoneesta samalla sulkien myös huoneen oven perässäni.

Katseeni kääntyy ovelle päin. Kuka se voisi olla? Tiedän etten odota vieraita, mutta se voisi ihan hyvin olla Peppi, joka vain haluaa yllättää minut. Tai sitten Miklos. Tai Antti. Ehkä jopa Tommi.

Kävelen siis ovelle ja hengitän syvään ennen kuin avaan oven. Ensimmäisenä haistan miehekkään tuoksun, joka jotenkin vie minut mukanaan. Mutta minähän en siis ole mikään homo. Tai mitään. Okei?

Seuraavaksi panen merkille mustan hupparin ja mustat farkut. Sen jälkeen katseeni nousee miehen kasvoihin. Katson häntä melko pitkään, kunnes mies päättää avata suunsa.

"Moro, mä oon sun uusi naapuris tosta seinän takaa. Mun nimi on Dominic eli Dom. Mä ajattelin pitää tossa illemmalla tupaantulijaiset näin naapureiden kesken, niin pääsisin näkemään millaista porukkaa täällä oikein asuu. Että jos sulla ei ole mitään. Niin olet tervetullut. Tohon mun luokse voi tulla noin kello viisi. Voit tuoda jonkun kaverin tai kumppanin tai kenet vaan mukanas, tarjolla on ruokaa sekä juotavaa", miehen tai siis Domin ääni on erittäin miehekäs. Jään vain tuijottamaan hänen kasvojaan. Tämä mies on ilmestykseltään kuin jumala, yhtä hyvännäköinen kuin Miklos. Mistä näitä jumalia tulee?! Voi helvetti. Olen niiiiiiin pulassa tämän jälkeen.

"O-okei. Kiva a-ajatus ja kiitos k-kutsusta. Mä tulen j-jos mulle ei tuu mitään ihmeitä. Ja siis mä o-oon tota V-Veetu", esittäydyn ojentaen käteni, jota Dom puristaa kohteliaasti. "Noniin sepäs mukava kuulla, toivottavasti nähdään illalla, Veetu", hän lausuu nimeni jollakin erikoisella aksentilla tai korostuksella, mutten älyä heti mikä se voisi olla. Hymyilen siis vain hänelle, kun Dom ottaa ja lähtee seuraavalle ovelle.

Suljettuani oven jään nojaamaan siihen ja mieleeni pompsahtaa välittömästi ajatus;

En kai minä oikeasti ole mikään homo? Tai vastaava?

Kirjottaja:
Moi! Tässä uusi luku taas, hieman lyhyehkö, mutta kirjoitan mahdollisimman pian taas uuden luvun, joten toivon että lukujen määrä korvaa niiden pituuden:)

Mikäs on teidän ensivaikutelma tästä uudesta Veetun naapurista Dominicista?

Öitä,
❤️:lla Kia aka Kiukku_iita

Nyt RiittääRead this story for FREE!