14. Lojaali

774 106 41

Sisältää kuvailua, pahoinpitelystä ja raiskauksesta.

Herään keskellä yötä siihen että meidän ovi kolahtaa kovasti. Nousen istumaan ja jään kuuntelemaan tuliko joku. Kuulen kuitenkin puheensorinaa mun huoneen oven ulkopuolelta. Kulmat kurtussa vedän kollarit ja t-paidan päälle, kävellen huoneeni ovelle.

Tartun kylmään oven kahvaan ja kurkistan himmeässä valossa olevaan olohuoneeseemme, jossa on kolme mustaa hahmoa. Nielaisen ennen kuin painan katkaisijasta valot päälle.

Räpyttelen hetken silmiäni ennen kuin huomaan Tommin, Antin ja-

"Miklos?" kysyn hiljaisella äänellä. Kaikki kolme jätkää kääntää yhdessä katseensa mua päin. Antin nenästä vuotaa verta ja sen koko naama näyttää hakatulta. Sen kulmassakin on haava, joka ei enää vuoda verta.

Mikloksen kasvoilla on huolestunut katse ja Antti näyttää kärsivältä, Tommi on pääasiassa järkyttynyt.

"Mitä te täällä teette?" kysyn katsoen jätkiä vuorotellen, odottaen sitä kaikkien haluamaa vastausta.

Antti tuhahtaa ja suuntaa vessaan, sanomatta sanaakaan. "Ootko sä Veetu kuullu sellaisesta tyypistä kuin Lojaali?" Miklos kysyy multa katse suoraan mun silmissä, vakavana.

"En? Olisko pitänyt?" kysyn.

"Se on paikallinen huumediileri ja välittäjä", Tommi avartaa asiaa mulle, mutten vieläkään älyä mistä on kyse.

"Tän Lojaalin, yks alainen, Pitkä Sänki, hakkasi Anttia, kun Antti näki niiden porukan diilaavan jollekin", Miklos jatkaa laskien katseensa. Mä olen hämmentynyt. Todella hämmentynyt.

"Se Pitkä Sänki, on vanha vankila kundi, joten Antti ei mitenkään kyvenny vastustamaan sitä siinä vaiheessa, kun sitä hakattiin armotta", Tommi sanoo hiljaisella äänellä.

"Mistä te tiiätte tästä?" kysyn huolestuneena, nyt itsekin Antin voinnista.

"Antti soitti mulle, kun mä näin sen siinä maassa hakattuna ilmat pihalle verilammikon päällä. Mä tiesin heti minne meidän kuulu mennä", Miklos vastaa mulle istahtaen sohvalle pää käsissään.

"Sairaalaan?" ehdotan.

"Ei! Ei tietenkään. Vaan tänne. Anttia ois alettu kuulustelemaan siellä. Se ois joutunut kuulusteluihin. Ja kun nää kundit kuulis siitä, Antti ois kuollu. Eli sairaalaan meno on sama kuin pyytäisi teloitusta", Miklos vastaa kulmat kurtussa katsoen mua hieman vihaisesti, jolloin mun iho menee kananlihalle.

En voi enää katsoa Miklosta, sen olemus pelottaa mua. Tyydyn siis katsomaan kaikkea muuta kuin häntä.

Antti astelee ulos vessasta ja kertoo meille kaikki tapahtumat.

"Kaikki alkoi siis siitä, mä kävelin kadulla. Näin jonkun hämärän auton. Siinä autolla oli kaks miestä ja yks nainen. Tai niin mä aluks luulin. Näin kun tää toinen mies kenen seurassa tää nainen oli, niin työns tän naisen ja sitten tukun rahaa tälle toiselle miehelle, joka anto tälle maksajalle pienen pussin jotain epämäärästä", Antti kertoo istahtaen sohvalle tuppo nenässään.

"Sitten tää välittäjä. Tarttu tätä naista, joka muuten itki ja oli vähissä vaatteissa, niin hiuksista ja työn sen autoon, josta alko heti kuulua epämääräisiä ääniä. Ilmeisesti siellä joku raiskas samalla tätä naista, kun tää välittäjä laski rahat. Pian sit sieltä autosta astu ulos toinen mies sulkien housunsa. Se nainen oli ihan hiljaa siellä autossa, tai sit mä olin liian kaukana kuullakseni sitä. Tää välittäjä työns nää rahat tälle raiskaajalle ja se mies palas autoon. Sit tää maksaja häippäs ja tää välittäjä huomas mut. Aloin sit kävelee ripeesti pois, mut tää mies seuras mua nurkan taakse", Antti kertoo selvästi kylmien väreiden kulkien tuon selkää pitkin.

"Sit se hakkas mut. Tunnistin sen. Sen kuva on ollu monesti lehdessä. Sen nimi siis oli Pitkä Sänki, sen sängen takia, joka sillä on aina, kai. Mut sen oikee nimi on Oliver Joutanen", Antti jatkaa kertomuksensa loppuun.

Mua alkaa hiljalleen pelottaa, en mä tienny että Suomessakin on tuollaisia tyyppejä. Voi luoja, en mä osannu odottaa mitään tollasta.

Tiedän että tästä ois pitäny kertoo poliisille, mutta nyt mä myös ymmärrän Antin, Mikloksen ja Tommin huolen. Ne tyypit olisi varmasti tappamassa Antin, jos tää juttu leviäisi.

Lopulta Antti ja Miklos jää yöks. Ne nukkuu olkkarissa levitettävällä sohvalla.

Mä palaan mun huoneeseen ja riisuudun boksereilleni. Menen sitten peiton alle ja koitan nukkua.

Kuulen kuitenkin vielä koputuksen. Mumisen jotain että sisään saa tulla. Pian mä näen mustan hahmon. Se on Miklos. Ihan varmasti on.

"Veetu?" kuulen tuon kuiskaavan. Mumisen sille taas jonkin tapaisen myöntävän vastauksen pää puoliksi peiton alla.

"Voinko mä tulla nukkumaan tänne?" se kysyy hiljaa. Mulla kestää hetki rekisteröidä tuo äskeinen.

Jatkuu...

kirjottaja:
Tämmönen ärsyttävään kohtaan jätetty tekstin tynkä, mutta siis jatkuu seuraavassa luvussa;) toivottavasti ette vihaa mua:))

Joo ei mulla muuta!

Nyt RiittääRead this story for FREE!