26. Joulu-muistoja

286 55 6

Kaksi vuotta sitten jouluna

Makaan sohvalla katsellen televisiota Pepin naureskellessa vieressäni. Olen Pepin luona viettämässä joulua ensimmäistä kertaa, vanhempieni jouduttua olemaan 'töissä', koko joululoman. Pepin isä, Asko, otti mut ilomielin vastaan kyselemättä sen enempää äidistä, taikka isästä.

Olemme leiponeet pipareita ja joulutorttuja yhdessä kuunnellen musiikkia, enkä olisi koskaan voinut kuvitella että näinkin pienien perinteiden toteuttaminen voisi nostattaa joulumieltä, vaikkei liiemmin pitäisi joulusta. Meillä, kun sitä ei ole juhlittu yhdessä kunnolla moneen vuoteen. Aina isälle tulee joku työ juttu tai hän juo liikaa, mikä pilas tunnelman täysin. Äiti vuorostaan pysyy suurinpiirtein uskollisena joulun vietolle yhdessä, vaikka yleensä illaksi hän katoaa viinipullon kanssa makuuhuoneeseen puhumaan tunneiksi puhelimeen. Kerran kuuntelin hänen keskustelujaan ihan mielenkiinnosta. Sain kuunnella jonkin tapaisen flirttailevan seksuaalisesti sävytetyn keskustelun. Myöhemmin illan aikana isän saapuessa 'töistä' kotiin, hän antaa minulle ostamansa lahjan, pahoittelee 'töidensä' takia ja menee makuuhuoneeseen äidin seuraksi. Luultavasti panee äidin kirjainmellisesti hiljaiseksi asiasta, jolloin äiti unohtaa mainita siitä enää myöhemmin. Itse pysyttelen koko illan yleensä huoneessani syöden pipareita kuunnellen musiikkia täysillä kuulokkeista. Vihaan joululauluja, joten välttelen niitä tietoisesti, vaikka käytännössä jokainen soittolista sisältää ainakin yhden joulu-teemaisen laulun.

"Hei isä!" Peppi huudahtaa aivan yhtäkkiä herättäen minut ajatuksistani. Kohotan kulmiani hieman yllättyneenä kääntäen kysyvän katseeni Peppiin. "Niin?" kuuluu pian vastaus keittiöstä, jossa Pepin isä on valmistamassa jouluateriaa. "Millon me voidaan avata lahjat? Voidaanko nyt?" Pepin äänestä paistaa pieni leikkimielisyys. Peppi on aina tuntunut saman ikäiseltä kuin minä, vaikka hän onkin minua pari vuotta nuorempi, nyt kuitenkin hänen ikänsä tulee paremmin näkyviin.

"Ettekö voisi odottaa ja syödä ruoan ensin? Ette muuten malta syödä, jos avaatte ne nyt", näen Askon kävelevän luoksemme ja pörröttävän Pepin tukkaa. Pieni virne miehen kasvoilla kertoo, ettei tämä kysymys selvästi yllätä häntä yhtään. "Peppi kyllä me jaksetaan odottaa", naurahdan vuorostani, jolloin saan selvästi ylpeän reaktion Pepin isältä. "Niinpä, kuuntelisit Veetua". Peppi tuhahtaa ja ristii kädet rinnalleen. "Tyhmää, mutta okei tämän kerran. Joko ruoka on valmista?" tyttö vilkaisee meitä molempia, johon Pepin isä vastaa nyökkäyksellä. Siispä loikkaan ylös sohvalta ja lähes kiidän keittiöön.

Minulla on jo aikamoinen nälkä johtuen pitkästä tauosta syömiseen. Lapan siis lautaseni mahdollisimman täyteen ruokaa, mahani kurniessa. Otan lopuksi aterimet ja lasin vieden kaiken pöytään. Pian Peppi ilmestyy viereiselle paikalle mukanaan aivan täysi lautanen. Istuudumme alas käytännössä yhtä aikaa odotellen Askon ilmestymistä pöytään. Tämä on tapa, jonka Peppi neuvoi minulle puhelimessa ollessani matkalla tänne mopollani. Söisimme siis kaikki yhtä aikaa, eikä kukaan saisi nousta pöydästä ennen kuin kaikki ovat saaneet nauttia ruoasta rauhassa. Täten vältyttäisiin toisen ruokarauhan häiritsemiseltä.

Syötyämme istuudumme yhdessä olohuoneeseen, jossa on koristeltu pieni tekokuusi, jonka alla lahjamme odottavat. Pepin isä oli ostanut jopa minulle lahjan, joten ostin myös sekä Pepille että hänen isälleen pienet lahjat.

"Minä avaan ensin mä olen nuorin!" Peppi julistaa hymyillen etsiessään omaa nimeään paketeista. "Peppi. Eipäs hoppuilla. Vieraat ensin", Asko huomauttaa ojentaen minulle ostamansa lahjan. Paketti ei ole mikään kaikista suurin, mutta en olettanutkaan saavani mitään suurta. En ollut edes esittänyt toivettani lahjasta. Alan avata pakettia Pepin protestoidessa tilanteen epäreiluutta.

Nähdessäni paketin, jossa on uudet kuulokkeet, olen purskahtaa itkuun. Olen toivonut kuulokkeita monta vuotta, eikä minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta ostaa niitä itse, isän ja äidin valvovan silmän alla. Heidän mielestään musiikin kuunteluni on naurettavaa, eikä mitenkään hyödyllistä.

"Kiitos kiitos kiitos!" kiljaisen aivan onneni kukkuloilla. Vaikutan varmaan aivan jollekkin pikku lapselle, mutten anna sen haitata tänä iltana. En yleensä saa toivomiani lahjoja isältä ja äidiltä, sillä he eivät kuuntele toiveitani. Siispä olen aivan onnessani tästä lahjasta. Miten Asko tiesi, että olen toivonut uusia kuulokkeita? Kertoiko Peppi? Olenko edes maininnut asiasta Pepille?

Tulee Pepin vuoro avata lahjansa. Hän saa isältään uuden puhelimen ja minulta kasan suklaata, sekä nalle-kuvioiset pörrösukat.

Ilta jatkaa matkaansa eteenpäin. Käytyämme suihkussa, menemme nukkumaan. Nukun Pepin huoneessa lattialla, mutta olemme päättäneet valvoa mahdollisimman myöhään. "Ootko sä koskaan miettinyt että jos sulla olisikin sisaruksia?" Peppi kysyy roikottaen jalkojaan sängyn päätynsä ylitse. Totta puhuen olen. Ehkä silloin vanhemmat eivät olisi niin etäisiä tätä kaikkea kohtaan. He eivät pitäneet valistusta, kun sain ensimmäisen tyttöystäväni. Eivätkä he tunne minua niin kuin Pepin isä ja Peppi tuntevat. Olen monet yöt nukkunut täällä pakosalla äidistä ja isästä. Tai no enemmänkin isästä. Hänelllä, kun tuuppaa olemaan tapana juoda itsensä humalaan ja panna äitiä. Ja kyllä, olen tietoinen heidän tekemisistään. Olen ollut jo pitkän aikaa, en vain ole halunnut puuttua asiaan.

"Oon", vastaan Pepille nostaen katseeni jaloistani häneen. Huomaan tytön kasvoilla surullisen hymyn. "Mutta en kaipaa sellaista. Sä olet kuin sisko mulle, yhtä tärkeä ja luotettava ainakin. Ei siihen tarvita samoja vanhempia. Sä olet mun parasystävä, sisko ja kaikkea siltä väliltä", hymyilen lämpimästi, johon Peppi vastaa virnistyksellä.

Nousen ylös patjalta ja menen Pepin vierelle sänkyyn. "Onko ysi luokalla kivaa?" hän kysyy selvästi harmissaan siitä etten olisi enää ensi vuonna viihdyttämässä häntä koulussamme. Olemme nimittäin yleensä yhdessä välitunneilla ja saamme oudoksuvia katseita kaikilta muilta. Minuakin harmittaa etten pääse kuuntelemaan Pepin typeriä vitsejä ja kommentteja, enää ensi vuonna niin usein. Nyökkään lopulta vastaukseksi.

Otan suklaarasian lattialta, jonka tuhoamisen olimme aloittaneet yhdessä jo olohuoneessa saatuamme lahjat. Alamme mussuttaa suklaata. Keskustelemme lempi muistoistamme tuntemisemme aikana.

Kirjottaja:
Tässä mun pieni joululahja teille, hyvää joulua ja iloista uutta vuotta 2019!!🎉🎄🎅🏻🤶🏻

Nyt RiittääRead this story for FREE!