We are a secret | Taekook

31.

(Taehyungin näkökulma)
Tunsin jonkun tökkivän naamaani, mutta yritän vain olla välittämättä siitä. Hetken päästä jokin osui taas naamaani, avasin silmäni ja näin edessäni varpaat, jotka värähtelivät kylmästä ilmasta.
Nostin päätäni, saadakseni varpaat pois naamastani, vilkaisten hämmentyneenä missä asennossa nukuinkaan.

Jungkook nukkui pää tyynyllä, halaten peittoa joka oli vain osittain hänen päällään. Minä taas täysin väärinpäin, varpaat tyynyllä ja pää sängyn jalkopäässä. Naurahdin hiljaa yksinäni, kunnes huomasin kuinka kylmissään Jungkook oikeasti olikaan.

Nousin pystyasentoon ja asetuin makaamaan oikein päin. Yritin hellästi vetää peittoa Jungkookin alta, jotta voisin peitellä hänet paremmin, mutta hänen silmänsä raottuivat.

"Mmitä sä teet?" Hän mumisi hiljaa, jaksamatta avata silmiään kokonaan.
"Ssh, nuku vaan. Peittelen meidät vaan paremmin." Vastasin, siirtyen lähemmäs häntä. Vedin peiton paremmin päällemme ja kiersin käteni hänen ympärilleen, hänen painaessaan päänsä rintaani vasten.

Silittelin hiljaa hänen hiuksiaan, kunnes jo hetken kuluttua hän tuhisi unissaan.
"Voi pieni." Kuiskasin suudellen hänen hiuksiaan.

Seuraavan kerran heräsin aamulla kun Jungkookin herätys soi ja hän mumisi unissaan jotain siitä kuinka ei jakaisi nousta.

"Voinko vaan jäädä sun kainaloon nukkumaan?" Hän kysyi, painautuen rintaani vasten.
"Mun puolesta joo, mutta sun uusi pomosi ei varmasti tykkäisi siitä. Ja mä en halua ottaa sitä riskiä että pyörin ja päädyn taas haistelemaan sun varpaita." Naurahdin, jolloin sain Jungkookilta hyvin hämmentyneen katseen.
"Siis mitä mun varpaista?" Hän kysyi ihmeissään.
"Sä olit ihan unessa silloin, mutta siis olin yöllä pyörinyt niin paljon että päädyin nukkumaan pää sun varpaiden luona." Selitin mitä yöllä tapahtui.
"Ihankuin mä olisinkin muistanut että mä heräsin yöllä." Jungkook vastasi muistellen.
"Mutta nyt sun täytyy oikeasti nousta, jotta ehdit töihin." Sanoin, keskeyttäen hänen ajatuksensa.

"Tuuthan sä sitten tekemään mun kanssa aamupalaa?" Hän kysyi, laskien suukon poskelleni.
"Tottakai." Vastasin, suudellen vuorostaan hänen huuliaan.

Hyvin hitaan aamun jälkeen Jungkook oli vihdoin valmiina lähtemään töihin, vaikka ei kovin innokkaalta vaikuttanutkaan.
"Tae, mä haluisin vaan olla sun kanssa koko päivän ja syödä jäätelöä ja vain halailla sua lämpösen peiton alla." Hän marisi paitaani vasten, halaten kehoani tiukasti.
"Voi kulta pieni, mä haluaisin tehdä noin myös, mutta sun täytyy mennä töihin ja kun tuut kotiin, lupaan että voidaan syödä jäätelöä ja halailla." Vastasin pusutellen hänen hiuksiaan.
"Okei sitten. Olet ihana!" Hän huikkasi vielä lähdettyään ovesta ulos.

Kun Jungkook oli lähtenyt en oikein tiennyt mitä tekisin, joten päätin vain käydä nopeassa ja suihkussa ja sen jälkeen pikaisesti kaupassa ostamassa ruokaa.
Lähtiessäni kaupasta näin lähistöllä olevan kukkakaupan ja poikkesin ostamaan Jungkookille yllätykseksi kimpun ruusuja.

Astuin sisälle Jungkookin asuntoon, kun samalla hetkellä puhelin soi taskussani. Minulla oli vieläkin käytössä Jungkookilta lainaamani puhelin, sillä omani hajosi Yoongilla.

"Moi." Vastasin puhelimeen, laskien ostokset alas.

"Moi Tae." Jungkook vastasi yskäisten.

"Miten töissä menee?" Kysyin häneltä.

"Ihan hyvin, mulla on vaan vähän huono olo." Hän vastasi kuulostaen alakuloiselta.