We are a secret | Taekook

26.

(Jungkookin näkökulma)
Olisin voinut olla tässä ikuisesti, sillä Taehyungin syleilyssä, hänen turvallisen käsiensä välissä tuntui niin turvalliselta ja hyvältä.

"Pitäisikö meidän jatkaa nukkumista?" Hän kysyi, silitellen hiuksiani.
"Ehkä." Vastasin, vaikka tiesin että en varmastikkaan saisi enään unta painajaiseni jälkeen.
"Mua ainakin väsyttää vielä." Taehyung sanoi haukotellen.
"Nukutaan vaan." Sanoin hiljaa, Taehyungin käyden makuulle, vetäen minut kiinni rintaansa.

Yritin saada unta, mutta pyörittyäni sängyssä ympäri ja vaihdettuani puolta miljoona kertaa, aloin jo menettää toivoni. Käännyin taas toiselle kyljelleni ja tunsin Taehyungin käden pitävän kiinni vyötäröstäni.
"Mikä on, kun sä pyörit koko ajan?" Hän mumisi vasten kaulaani.
"Mä en saa unta." Huokaisin turhautuneena.
"Mitä kello on?" Taehyung mutisi.
"04.25." Vastasin katsoen puhelimestani kelloa.
"Sä voit jatkaa nukkumista, niin mä menen juomaan teetä." Sanoin nousten ylös sängystä.

Lattia tuntui kylmältä paljaiden jalkojeni pohjissa, joten laitoin nopeasti sukat jalkoihini, kun kävelin keittiöön.
Laitoin keittiön kattovalaisimen päälle ja täytin vedenkeittimen. Istuuduin pöydän ääreen, katsellen vain pöydän pintaa, jossa oli kuluneita jälkiä.
"Riittäähän tuosta mullekin vettä?" Uninen ääni takanani kysyi.
"Hei olisit vaan nukkunut." Sanoin, kääntyen katsomaan unisen näköistä, pörröhiuksista poikaystävääni.
"Mä en halunnut että sä olet yksin." Hän vastasi hymyillen, kävelessään luokseni.
"Nouse ylös." Hän sanoi seisoessaan edessäni ja katsoin häntä hieman kummissani.
"Mitä?" Kysyin ja hän vain naurahti.
"Nouse nyt vaan ylös." Hän sanoi hymyillen ja tein työtä käskettyä.
Hän istahti tuolilleni ja veti minut syliinsä istumaan.
"Mä halusin sut vaan mun syliin." Hän mumisi halaten minua, edelleen äänessään unisuutta.

Nojasin pääni Taehyungin olkaa vasten, istuessani hänen sylissään. Olimme juoneet teemme ja halusin päästä vaihtamaan vaatteeni.
"Voitko hetkeksi ottaa sun kädet pois?" Kysyin Taehyungilta, joka siirsi kätensä pois ympäriltäni. Nousin ylös ja kipitin huoneeseeni vaihtamaan vaatteni.

Olin jo vaihtanut ylleni mustan lämpöisen hupparin, mutta kun olin etsimässä housujani kuulin että oveen koputettiin.
"Odota hetki, mä puen!" Huusin Taehyungille, jotta hän ei vielä tulisi huoneeseen.
Löysin housuni ja vetäessäni niitä jalkoihini tunsin kahdet kädet ympärilläni ja säpsähdin yllättäen.

Vedin housut nopeasti jalkoihini ja laskin katseeni alas, tietäen poskieni hehkuvan punaisina.
"M-mähän sanoin että odota, kun mä puen." Sopersin hiljaa.
"Mä vaan ajattelin että mä oon kuitenkin sun poikaystävä, että ei siinä olisi mitään outoa jos nään sut boksereilla." Hän vastasi ja noh olihan hän oikeassa että ei se kai niin outoa olisi ollut, mutta kukaan muu kuin isäni ja äitini ei ole ikinä nähnyt minua alasti tai boksereilla, joten tähän täytyisi totutella.
"Mutta anteeks, jos sain sun olon epämukavaksi." Hän sanoi pahoillaan.
Hän kääntyi ja oli jo lähtemässä pois kunnes puhuin.
"Hei, ei se mitään." Sanoin hymyillen ottaen hänen kädestään kiinni.
"M-mun pitää alkaa totutella siihen ajatukseen että oon sun poikaystävä ja sä mun." Sanoin hymyillen arasti, vilkaisten hänen ilmettään.
"Kuulostaa hyvältä." Hän vastasi hymyn ilmestyessä hänen kasvoilleen.

Tänään oli onneksi lauantai, joten minun ei tarvinnut mennä töihin vaan voisin vain viettää koko päivän Taehyungin kanssa oleskellen kotonani.

"Voitaisiinko me käydä tänään vaikka syömässä?" Kysyin toiveikkaana.
"Mun täytyy miettiä, kun mun pitää käydä tänään katsomassa Yoongia ja siivota se sen kämppä, koska se saa kohta kotiutua." Hän vastasi, saaden pienen pettyneen huokauksen karkaamaan suustani.
"Mä voin kyllä mennä vaikka huomenna siivoamaan, mutta haluaisin sen vain nopeasti pois alta." Taehyung sanoi, huomatessaan pettyneen ilmeeni.
"Ei kun mene vaan tänään." Sanoin vääntäen tekohymyn kasvoilleni.
"Voisin itse asiassa mennä jo nyt, niin pääsen sitten takaisin tänne." Hän sanoi noustessaan ylös sohvalta.
Tunsin nopean suukon poskelleni, jonka jälkeen hän jo viiletti ulos asunnostani, vain hänen tuoksunsa jäi leijumaan huoneeseen.

Aloin jo tylsistyä yksin ja halusin lähteä pois talosta, joten päätin laittaa Jiminille viestiä ja kysyä ehtisikö hän tavata minut. Onnekseni Jimin vastasi myönteisesti ja sovimme tapaavamme vartin päästä taloni edessä.

Vaihdoin nopeasti vaatteeni ja lähdin odottamaan Jiminiä. Vilkaisin vielä Yoongin kodin ovea ja harkitsin olisiko pitänyt ilmoittaa Taehyungille että lähdin, mutta ajattelin että ehdin ennen häntä takaisin.

Jimin istui autossaan pihassa, kun saavuin ulos ja istuin auton kyytiin.
"Mites sulla menee?" Jimin kysyi ensimmäisenä.
"Ihan hyvin. Entäs sulla?" Kysyin takaisin, vaikka hänen ilmeestään pystyin jo päättelemään että hyvin.
"Mulla olisi yksi asia kerrotavana." Jimin ilmoitti vastaamatta kysymykseeni.
"Kerro vaan." Sanoin hymyillen ja Jimin näytti harkitsevan sanojaan tarkasti.
"Mä seurustelen." Hän sanoi nopeasti, kääntyen katsomaan ilmettäni.
Kasvoilleni nousi leveä hymy kuullesani Jiminin uutisen.
"Oikeesti! Ihan sika sika kuulla." Sanoin hymyillen.
"Ollaan seurustelu vasta pari päivää, mutta sä olet mun hyvä ystävä ja halusin kertoa sulle." Jimin sanoi, saaden minut tuntemaan oloni huonoksi ystäväksi, sillä minä en ollut kertonut hänelle olevani Taehyungin kanssa.

Pysähdyimme keskustan mukavan rauhalliseen kuppilaan ja tilasimne latet ja pienet leivokset.
"Mikä sen sun poikaystävän nimi muuten on?" Kysyin hörppien latteani.
"Se on Jung Hoseok." Jimin sanoi iloisena.
Nimi kuulosti todella tutulta, mutta en saanut mieleeni miksi se oli niin tuttu.
"Hän on töissä sairaanhoitajana." Hän jatkoi, jolloin tajusin miksi nimi oli niin tuttu. Tämä Hoseokhan on se Yoongin hoitaja, jonka kanssa minä ja Taehyung olemme yrittäneet parittaa Yoongia.
"Aa okei. Kiva nimi." Vastasin, sillä en halunnut selittää Jiminille.

"Onko kaikki hyvin? Sä olet ollut todella hiljainen." Jimin kysyi, silittäen kämmenselkääni.
Huokaisin syvään ja mietin pitäiskö kertoa hänelle minusta ja Taehyungista.
Hän on kuitenkin paras ystäväni ja luotan että hän ei kerro muille.
"Sä et sitten saa kertoa tätä kenellekään." Sanoin vakavana ja Jimin nyökkäsi nopeasti.
"Mä seurustelen Taehyungin kanssa." Sanoin hiljaa, laskien katseeni pöydän pintaan, peläten Jiminin reaktiota.
"Mä olen niin onnellinen teidän puolesta! Mä tiesin heti että te sovitte yhteen." Jimin hihkui innoissaan, halaten minua tiukasti.
"Mutta entäs Yoongi?" Hän kysyi tajutessaan, että suhteessani voisi olla pieni ongelma.
"Sehän tässä onkin pieni ongelma." Huokaisin painaen pääni vasten pöytää.

Selitin Jiminille kuinka Taehyung ei rakasta enään Yoongia ja kuinka Yoongi on kohdellut häntä. Kerroin myös että minun ja Taehyungin suhde on salaista niin kauan kunnes pääsemme Yoongista eroon.

"Kuulostaapa tuo vaikealta." Jimin sanoi raapien otsaansa.
"Eikä vain kuulosta, vaan se on." Huokaisin.
"Vaikka tiedän että Taehyungin täytyy käydä katsomassa Yoongia ja auttaa häntä, olen silti aina mustasukkainen kun tiedän hänen menevän Yoongi luo." Selitin Jiminille, joka silitteli selkääni pahoittelevasti.
"Toivon että pääsette Yoongista pian eroon." Hän sanoi.

Jiminin kanssa jutellessa aika kului todella nopeasti ja oli jo ilta, kun hän vei minut kotiin. Ihmettelin ettei Taehyung ollut kysynyt missä olin, sillä hän varmasti oli jo kotona.

Hyppelin rappuset ylös pirteästi ylös siinä toivossa että pääsisin kohta halaamaan Taehyungia, jota minulla oli jo kova ikävä. Mutta avatessani auntoni oven suupieleni kääntyivät alaspäin ja pettymys valtasi mieleni. Asunnossa oli hämärää, eivätkä valot olleet päällä, Taehyung ei siis ollutkaan vielä tullut.

Laitoin monet viestit ja soitin pari kertaa Taehyungille ja kun hän ei vastannut päätin käydä katsomassa olisiko hän vielä siivoamassa Yoongin asuntoa. Koputin Yoongin asunnon oveen ja kun ovi aukesi kasvoilleni ilmestyi hämmentynyt ilme ja kehoni jännittyi.
"Mitä asiaa?" Yoongin vihainen ääni kysyi, hänen katseensa tuijottaessa suoraan sieluuni.
"Yoongi?" Kuulin poikaystäväni kysyvän, hänen tullessaan eteiseen kukkakuosinen esiliina päällä. Hän jähmettyi täysin nähdessään minut seisomassa oven luona, mutta hänen järkyttynyt ilmeensä ei ollut mitään verrattuna minun kasvojeni ilmeeseen.

Kyynel vieri poskeani pitkin, kun minä juoksin nopeasti asuntooni, paiskaten oven kiinni.

Mitä minä juuri näin?!

Kiitos paljon kun luit❣️
Ja olen todella pahoillani että uuttaa osaa ei ole tullut ikuisuuteen, joten tein tästä nyt pidemmän osan :)