We are a secret | Taekook

11.

(Jungkookin näkökulma)
Istuin Taehyungin auton kyydissä, hiljaa ja katse visusti tiessä. En kehdannut vilkaista häntä kohti, sillä minua nolotti vieläkin se hänen poskensa sively.
Ensin en ajatellut suostuvani tähän, mutta ajatus siitä että Taehyung olisi joutunut muuten menemään takaisin Yoongin luo tuntui liian pahalta. Jo se että hän oli ravintolassa lyönyt omaa poikaystäväänsä oli liikaa. Mietin vain miksi Taehyung oli vielä hänen kanssaan, vaikka häntä kohdellaan näin.

Rakastatko sä Yoongia?" Kysymys lipsahti suustani.
Taehyung oli vain hetken hiljaa, kunnes vastasi.
"Mä en oo enää varma."
Hän sanoi kuulostaen taas surulliselta.
"Mä en sano tätä mitenkään pahalla, mutta mä en haluaisi olla yhdessä jonkun kanssa, ketä mä en oikeasti rakasta." Sanoin ja Taehyung taisi miettiä asiaa hetken.
"En mäkään, usko pois." Taehyung huokaisi ja käännyin katsomaan häntä.
"M-mitä tai siis miks sä sitten oot Yoongin kanssa?" Kysyin hämilläni.
"Onko sun pakko udella, kun asia ei mitenkään kuulu sulle!?" Taehyung huusi yhtäkkiä, katsoen silmiini vihaisena.
Säikähdin hänen äänen korottamistaan ja käänsin pääni nopeasti pois päin.
"A-anteeks." Sanoin hiljaa tärisevällä äänellä.

Tunsin kyyneleiden kerääntyvän silmiini, mutta en antanut niiden valua alas. Perheessäni kukaan ei ikinä huutanut, joten en ollut tottunut siihen että joku korottaisi ääntään minulle.
Tiesin että minun täytyisi kohta kertoa Taehyungille ajo ohjeita kotiini, mutta en voisi tällä hetkellä sanoa mitään ääneen. Taehyung näytti myös tajuavan että ei edes tiedä mihin hän on ajamassa ja pysäytti auton tien reunaan.
Hän avasi autonsa oven ja astui ulos autosta, käyden nojaamaan auton kylkeen. Minä jäin vain yksin istumaan autoon, pidätellen kyyneliäni.

Hetken päästä hän tuli takaisin autoon ja huokaisi syvään. Näin sivusilmällä hänen tuijottavan minua ja samalla tunsin kyyneleen valuvan alas poskeani pitkin. Pyyhin sen nopeasti, mutta hän oli jo huomannut sen.
"H-hei mä oon pahoillani että mä huusin sulle, mutta kun se on vaan aika arka aihe tällä hetkellä." Taehyung sanoi hiljaa, kokoajan katse minussa. Olin vain hiljaa ja nyökkäsin.
"Mä ajan sut nyt sun kotiis ja meen sitten Yoongille." Taehyung sanoi, mutta ravistin päätäni.
"E-eikun sä tuut mun luo." Sanoin päättäväisesti, pyyhkien loput kyyneleet.
"Ei sun oikeesti tarvii, mä voin mennä sen luo." Taehyung sanoi.
"Et voi, sen jälkeen mitä se teki sulle tänään. Aja tosta suoraan ja käänny ekasta risteyksestä oikeelle." Sanoi ja hän vain tuijotti minua hetken kunnes lähti ajamaan.

Kun olimme kerrostalon pihassa, Taehyung katsoi taloa pitkään ja näytti järkyttyneeltä.
"Asutko sä tässä?" Hän kysyi ja nyökkäsin.
"Ei voi olla totta." Hän huokaisi.
"Mitä? Tai siis jos saan kysyä." Kysyin hiljaa.
"No kyllä se itseasissa on mahdollista, sillä en ole ikinä nähnyt naapureita." Taehyung puhui hiljaa itselleen.
"Mä en nyt ihan ymmärrä." Sanoin katsoen häntä.
"Yoongi asuu tässä talossa." Taehyung sanoi ja tajusin kaiken.

Se naapurini jota en ole ikinä nähnyt, joka pitää bileitä joka ilta ja tuo kännisiä ihmisiä kotiinsa on tietenkin Min Yoongi. Ei hitto.
"Asutko sä sen kanssa? Mun naapurissa?" Kysyin vielä vaikka olin hyvin varma asiasta.
"Joo." Hän vastasi molempiin kysymyksiin.
"Teiltä kuulu joka yö aika kova meteli ja rappukäytävässä haisee tupakka ja alkoholi." Sanoin ja Taehyung nyökkäsi.
"Mä tiedän. Yoongilla on bileitä melkee joka ilta, ne juo ja polttaa ja aamulla mä siivoan." Hän kertoi ja olisin taas vain halunnut kysyä, että miksi hän ei eroaisi Yoongin kanssa, mutta viimeksi asiasta uteleminen ei ollut hyvä idea joten en ottanut asiaa enää uudestaan esille.

"Mennäänkö me nyt kummiski mun kotiin?" Kysyin ja Taehyung nyökkäsi.

Kiitos paljon kun luit ❣️