We are a secret | Taekook

21.

(Taehyungin näkökulma)

Talot ja rakennukset vilisivät ohitseni, kun ajoin autollani kohti sairaalaa. Olin aina ollut hyvä kuski, mutta nyt ajatukseni olivat ihan muualla kuin ajamisessa ja ihmettelenkin miten en ollut vielä aiheuttanut mitään kolaria. Vaikka kuinka yritin seurata muuta liikennettä ja keskittyä vain pitämään käteni ratilla, ajatuksiini ilmestyi aina se suloinen ruskeahiuksinen poika, johon olin ihastunut.

Pelkäsin niin paljon, kun menin Jungkookin luokse ja varsinkin siinä kohtaa kun hän alkoi itkeä kun olin suudellut häntä. Ajattelin että hän ei todellakaan pitäisi minusta, mutta olin väärässä. Olin niin onnellinen saadessani kuulla että Jungkook pitää minusta, mutta samalla se myös pelottaa. Olen niin tottunut siihen kuinka minun ja Yoongin suhteessa ei paljon puhuttu tunteista tai ainakaan selvinpäin. Yoongin kanssa ei vietetty mitään romanttisia leffa iltoja tai saippuakupla kylpyjä ja vaan juotiin kännit ja oltiin krapulassa seuraavana aamuna.

Yoongi oli kuin Jungkookin vastakohta, sillä Jungkook oli niin herkkä, kokematon ja hauras. Halusin vain suojella häntä kaikelta, käpertyä hänen viereensä nukkumaan ja suukottaa hänet uneen. Hänen kanssaan molemmat olivat onnellisia, eikä vain että toinen olisi onnellinen.

Saavuin sairaalaan pihaan ja vastahakoisesti nousin ylös autosta ja lähdin katsomaan Yoongia. Olisin halunnut vain lähteä takaisin Jungkookin luo, mutta olin luvannut että en jättäisi Yoongia yksin.

Kävelin käytävää pitkin ja pysähdyin huoneen 281 kohdalle, Yoongin huone. Koputin oveen ja nuorehko mies hoitaja avasi oven.

"Saako Yoongia tulla katsomaan?" Kysyin hoitajalta.
"Tottakai. Laitan hänelle vielä parit lääkkeet, mutta voit tulla." Mies vastasi ja astuin hänen perässään sisään huoneeseen. 
"Miksi sä et tullut aikasemmin?" Yoongi kysyi heti, kun hän huomasi minut.
"M-mä olin niin väsynyt eilen, kun olin siivonnut että mä nukuin mun herätyksen ohi." Selitin tekosyyksi.
"Aa okei. Tuu tänne." Hän sanoi, taputtaen vuodettaan.  Kävelin hitaasti hänen vierelleen ja istuin alas.

"Mulla oli ikävä sua." Hän sanoi, antaen pusun poskelleni.
Mumisin vain jotain, tuijottaen käsiini. Tämä tuntui niin väärältä, kuin pettäisin Jungkookkia. 
"Anteeksi, mutta voisitko väistää, jotta voin laittaa tämän?" Sama mies hoitaja kysyi.
"Tottakai." Vastasin ja siirryin.

"Mä olen pahoillani, mutta sun verenpaine on tosi koholla, joten minun täytyy siirtää sinut tuonne toiseen huoneeseen, jotta lääkäri tulee katsomaan." Hoitaja sanoi.
"Voiko Tae tulla mukaan?" Yoongi kysyi heti.
"Sinne ei kyllä voi tulla ketään mukaan." Hän vastasi pahoitellen ja Yoongi nyökkäsi pettyneenä.
"Nähdäänkö illemmalla, rakas?" Yoongi kysyi, tuijottaen odottavasti.
"Mun pitää katsoa ehdinkö mä." Vastasin hiljaa.
"Okei, mä rakastan sua." Hän sanoi, kun hoitaja lähti viemään häntä.

Jäin hetkeksi vain seisomaan huoneeseen, tuijottaen ikkunasta ulos. Huoneen ovi oli auki ja kuulin kuinka hoitaja kysyi Yoongilta käytävässä olinko hänen poikaystävänsä ja Yoongi tietenkin vastasi myöntävästi. 

"Se ei näyttänyt olevan oikein mukana teidän jutussa." Hoitaja sanoi ja kuulin kuinka Yoongi alkoi heti huutamaan hänelle, kuinka minä kyllä rakastin häntä ja halusin olla hänen kanssaan.

Huokaisin syvään, painaen pääni käsiini. Miten voisin ikinä kertoa Yoongille että minulla oli toinen, josta oikeasti pidin ja kenen kanssa halusin olla. Yoongi raivostui noin pahasti jo siitä, että joku muu epäili minun kiinnostustaan häneen. Minun ja Jungkookin suhteesta ei todellakaan tulisi helppoa.

Ajoin Jungkookin työpaikalle, sillä halusin päästä näkemään hänet. Ja onnekseni kassalla seisoi tuo suloinen poika, jonka kasvoille nousi iso hymy hänen nähdessään minut.

"Mitä saisi olla?" Jungkook kysyi hymyillen.
"Se sama nuudeliannos kuin aina." Vastasin ja Jungkook nyökkäsi.

Maksoin ruoan ja jäin odottamaan tiskin viereen, kunnes ruokani saapuisi.

"Hei Taehyung, mites sulla ja Jungkookilla menee?" Jimin kysyi iloisesti tuodessaan annostani. Hämmennyin hänen kysymyksestään, sillä mistä hän tiesi minusta ja Jungkookista.
"Tai siis kun etkös sä vieläkin asu Jungkookin luona?" Jimin tarkensi ja nyt ymmärsin paremmin.
"Joo asun ja ihan hyvin menee." Vastasin hymyillen ja otin annokseni.

"Itseasiassa hei Jungkook, sähän et ole pitänyt sun taukoa vielä tänään, joten voit pitää sen nyt." Jimin sanoi ja Jungkook vilkaisi minua hymyillen.

Jungkook haki eväänsä takahuoneesta ja tuli kanssani pöytään syömään.

"Noh miten meni Yoongin luona?" Jungkook aloitti haukaten leipäänsä.
"Ei kauhean hyvin. Siellä oli joku mies hoitaja, joka alkoi epäillä mun kiinnostusta mun ja Yoongin suhteesta ja Yoongi suuttu siitä aika pahasti." Selitin Jungkookille pyöritellen puikkoja.
"Ehkä meidän pitää löytää Yoongille joku uusi, josta se kiinnostuisi." Jungkook ehdotti ja ehdotus kuulosti hyvältä.

Kiitos paljon kun luit❣️