We are a secret | Taekook

25.

(Taehyungin näkökulma)
Oli ihanaa saada jutella Jungkookin kanssa ja kuulla hänen ajatuksiaan meidän suhteesta. Hän oli myös aivan liian suloinen kertoessaan, että meidän suhteessa saisin paljon läheisyyttä, haleja ja pusuja, joka sai pakostikkin hymyn nousemaan huulilleni.

Jungkook oli ollut hetken aivan hiljaa ja aloin jo miettiä oliko hän enään hereillä ja vilkaistessani häntä huomasin kuinka hän kaikilla voimillaan yritti pitää silmiään auki. Hänen päänsä painautui alas päin, kunnes hetken päästä hän nosti sen nopeasti avatessaan silmänsä. Taas meni hetki kun hänen silmäluomensa painuivat kiinni ja hänen päänsä nuokkui edes takaisin.

En kestänyt enään katsella kuinka suloiselta hän näytti, joten hennosti silitin hänen kättään, saaden hänet säpsähtämään.
"Pitäisikö meidän mennä nukkumaan?" Kysyin katsellen hänen unisiin silmiinsä.
"Katsotaan tämä vain loppuun. Eikä mua vielä väsytä." Hän väitti, esittäen virkeää.
"Ootko sä nyt aivan varma, sillä me voidaan mennä nukkumaan?" Kysyin hymyillen hänen söpöydelleen.
"Oon varma." Hän vakuutti, silti haukotellen samalla.

Vaikka Jungkook oli niin varmasti vakuuttanut pysyvänsä hereillä, hetken päästä hänen päänsä tuntui kuitenkin painautuvan olkapäätäni vasten. Silitin varovasti hänen hiuksiaan, hänen vain tuhisten täysin unessa.

En halunnut kuitenkaan hänen nukkuvan tässä asennossa, jotta hänen niskansa eivät menisi jumiin.
"Jungkook." Kuiskasin hiljaa hänen korvaansa.
"Mmua väsyttää." Hän mumisi, edelleen silmät kiinni.
"Voi sua pientä." Naurahdin hiljaa.
Sain hänet hereille siksi aikaa, että pääsimme makuuhuoneeseen, jossa hän kävi heti makaamaan peiton alle.

Huoneessa oli hieman viileää ja hetken aikaa sängyssä maatessamme luulin jo Jungkookin nukahtaneen kunnes kuulin hänen hiljaisen ääneen.
"Hyung?" Hän kysyi hiljaa.
"Ei sun tarvitse sanoa hyung, sä voit sanoa vaan Tae." Kuiskasin hänelle.
"Mulla on vähän kylmä." Hän mumisi aivan unissaan, kääntyessä kasvot minuun päin.
"Mitä jos mä lämmittäisin sua?" Kysyin hymyillen, vaikka ei Jungkook sitä nähnytkään.
"Joo, lämmitä mua." Hän sanoi unissaan, siirtyessä lähemmäs kehoani.
Hän asetti päänsä rinnalleni, kun kiersin käteni hänen ympärilleen.

Jos Jungkook saisi aamulla tietää kuinka läheisyyden hakuinen hän oli ollut yöllä, häntä varmasti nolostuttaisi, koska hän ei normaalisti käyttäydy näin. Mutta tämä oli aivan ihana hetki, sillä tämä ihana, suloinen tuhiseva poika nukkui syleilyssäni.

Olin täysin unessa, kunnes kuulin muminaa vieressäni, joka sai minut avaamaan silmäni.
"Mmh Taehyung..." Kuulin Jungkookin sanovan.
"Mitä?" Kysyin hiljaa, mutta kun vastausta ei kuulunut vilkaisin häntä ja hänen silmänsä olivat kiinni, hänen nukkuessaan. Hän oli siis puhunut unissaan.
Olin juuri saanut uudestaan unen päästä kiinni, kun kuulin Jungkookin taas puhuvan.
"Ä-älä jätä mua yksin." Hän nyyhkäisi unissaan.
"Hei, mikä hätänä?" Kysyin, silittäen hänen käsivartaan. Hän ei vastannut mitään, mutta kuulin hiljaista nyyhkytystä, hänen itkiessaan unissaan.
"Mua pelottaa!" Jungkook parkaisi, saaden minut pomppaamaan istumis asentoon.

Jungkook nousi myös istumaan, pyyhkien märkiä poskiaan hädissään, hengittäen raskaasti.
"Mikä hätänä?" Kysyin, hieraisten silmiäni puoli unessa.
"M-mä näin unta." Jungkook nyyhkytti, puristaen peiton tiukasti rintaansa vasten. Huomasin vasta nyt kuinka paniikissa hän oikeasti oli ja kiedoin käteni hänen tärisevän kehonsa ympärille.
"Sshhhh, kaikki on nyt hyvin. Ei hätää. Mä olen tässä." Kuiskailin hänen korvaansa, yrittäen rauhoitella häntä.
"E-ethän sä jätä mua yksin?" Hän kysyi tärisevällä äänellä, kääntäen kimmeltävät silmänsä kasvoihini päin.
"En tietenkään." Vastasin heti, pyyhkien peukaloillani kyyneliä hänen kasvoiltaan.
"Voitko sä pidellä mua tässä hetken?" Hän kysyi arasti, saaden sydämeni sulamaan.
"Voidaan olla tässä niin kauan kun sä vaan haluat." Sanoin, asettaen hennon suukon hänen otsalleen.

Siirsin hänet paremmin syliini istumaan, asettaen peitoin meidän ympärillämme. Silittelin hänen selkäänsä, joka sanoi hänen kehonsa rentoutumaan ja painamaan päänsä rinraani vasten. Siinä me vain olimme keskellä yötä, hänen istuessa sylissäni, kuunnellessa sydämen lyöntejäni.

Tekisin mitä vain hänen takiaan.

Kiitos paljon kun luit❣️

Ihan vaan teidän maanantain piristykseks😍😘❤