We are a secret | Taekook

2.

(Jungkookin näkökulma)
Olimme työskennelleet Jiminin kanssa kassalla jo pari tuntia ja kaikki oli sujunut hyvin.
"Minkä ikäinen sä muuten olet?" Jimin kysyi, kun odotimme uusia asiakkaita.
"Mä olen 18. Entäs sä?" Kysyin.
"Aa okei, mä olen sua vuoden vanhempi eli 19. Mä arvelinkin että me oltais aika saman ikäisiä." Jimin sanoi hymyillen.
"Sä vaikutat tosi iloiselta. Tai siis kun hymyilet koko ajan." Sanoin ja Jimin naurahti.
"Mä tykkään hymyillä ja yritän ajatella kaikki asiat positiivisesti." Jimin sanoi.
Hän vaikutti oikeasti todella mukavalta ja tulemme hyvin juttuun.

"Hei, ottaisin yhden annoksen nuudeleita." Kassalle tullut poika sanoi.
Tuijotin häntä hetken aikaa, sillä hän vaikutti tutun näköiseltä.
"Niin että ottaisin sen nuudeli annoksen." Poika toisti ja havahduin takaisin todellisuuteen.
"A-anteeksi." Sanoin ja mies maksoi kortilla ruokansa.
"Tuomme ruoan pöytään, kun se on valmista." Sanoin ja poika nyökkäsi.

Katselin kun hän meni istumaan yhteen pöydistä ja mietin edelleen olinko nähnyt hänet aiemmin.

"Jungkook, tässä on tämä nuudeli annos." Jimin sanoi ja lähdin viemään annosta pojalle.
"Olkaa hyvä." Sanoin, asettaen kulhon pöydälle.
"Kiitos. Ja hei törmösitkö sä muuten muhun tänä aamuna?" Poika kysyi, jolloin tajusin miksi hän näytti niin tutulta. Hän olis se ruskea hiuksinen poika, johon törmäsin.
"J-joo, anteeksi siitä." Sanoin ujosti.
"Kannattais kattoa mihin on menossa." Poika sanoi tylysti, joka ei tuntunut kivalta.

Kävelin takaisin tiskin taakse, surullisena. Miksi tuon pojan täytyi olla niin tyly, vaikka pyysin jo anteeksikin?

Huokaisin syvään ja Jimin taisi huomata sen.
"Hei Jungkook, onko kaikki okei?" Jimin kysyi huolissaan.
"No näätkö ton pojan tuolla?" Kysyin, viittoen ruskea hiuksisen suuntaan.
"Ai Kim Taehyungin?" Jimin kysyi hämillään, hän ilmeisesti tiesi pojan.
"No en mä tiedä sen nimeä, mutta kuitenkin mä törmäsin siihen aamulla vahingossa ja pyysin anteeks, mutta se puhu mulle edelleen tosi tylysti." Sanoin alakuloisena ja Jimin silitti selkääni, joka sai minut taas hätkähtämään.
"Ai nii anteeks mä unohin." Jimin sanoi ja otti kätensä pois.
"Ei se mitään, kyllä mä siihen totun." Sanoin hymyillen.
"Mutta siis älä Taesta välitä. Se käy täällä tosi useesti ja noh se on vähän tollai aina." Jimin sanoi ja nyökkäsin.

Jatkoimme Jiminin kanssa töitä, mutta en saanut mielestäni pois kysymyksiä jotka liittyivät tähän Kim Taehyungiin.

Kävelin keittiöön, jossa Jimin putsasi astioita.
"Umm Jimin, mitä sä tarkotit sillä että se Taehyung on aina vähän tollai?" Kysyin ja Jimin virnisti.
"Sua taitaa vähän kiinnostaa se." Hän sanoi kiusoitellen.
"Mitä sä tolla tarkotat?" Kysyin hämilläni, sillä kyllä olen homo mutta eihän Jimin sitä tiennyt, enkä kyllä ole edes kiinnostunut tästä Taehyungista.
"E-eikun mä vaan sillä kun tota mä oon itseasissa h-homo, niin se vaan lipsahti." Jimin sanoi, vähän nolostuneena, katsellen varpaitaan kohti.
"Aika hauska sattuma." Sanoin ja huomasin Jiminin kääntäneen kummastuneen katseensa varpaistaan ylöspäin.
"M-mitä, tai siis ootko säkin?" Jimin kysyi silmät pyöreinä.
"Joo olen." Vastasin ja Jimin hymyili.

"Mutta siis vielä siitä Taehyungista, niin onko se kaikille aina noin töykeä?" Kysyin.
"Joo, se on kaikille sellainen. Ja osa siitä johtuu varmaan sen poikaystävästä." Jimin sanoi ja olin järkyttynyt.

Pitikö Taehyungkin pojista?
Ja miksi hän olisi muille ilkeä poikaystävänsä takia?

Kiitos paljon kun luit ❣️
Myöhemmin selviää sitten lisää siitä, miten Jungkook tajusi pitävänsä pojista :)
Ja halusin vielä lisätä sen että tää tarina etenee vähän hitaammin jotta se olis vähän "realistisempi" eikä että ne rakastuu heti ensisilmäyksellä.

Ja oon tänää tosi kiva ja julkaisen teille jo toisen osan :)