19.

818 83 16
                                    

(Taehyungin näkökulma)
"Mitä tapahtui?" Jungkook kysyi hiljaa peloissaan.
"Mä en tiedä, mutta ei hätää. Mä käyn katsomassa." Sanoin, nousten istumaan.
"Ä-älä mene." Jungkook kuiskasi hiljaa.
"Tää on varmasti vaan joku sähkökatkos, niin mä käyn tuolla vain nopeasti." Selitin, laittaen puhelimeni valon päälle, jotta näin mihin olin kävelemässä.
"Okei, tule sitten takaisin." Jungkook sanoi vetäen peiton korviinsa asti.

Kävelin varovasti puhelimeni valon kanssa makuuhuoneesta pois ja päästyäni olohuoneeseen, näin ikkunasta, että kaikki kaupungin valot olivat sammuneet. Tämä oli siis vain sähkökatkos. Samassa näin kuinka taivaalla välähti salama, jonka jälkeen seurasi kova jyrähdys. Täällä siis ukkosti.

Palasin takaisin Jungkookin makuuhuoneeseen, kömpien hänen viereensä.
"Koko kaupungista on sammunut sähköt, koska täällä ilmeisesti ukkostaa." Selitin, asettaen samalla herätystä huomiseksi.
Taas kuului kova jyrähdys taivaalta ja tunsin kuinka Jungkookin keho tärisi peiton alla.
"Hei, kaikki hyvin? Se on vaan ukkonen." Sanoin hiljaa, asettaen käteni Jungkookin selälle, jota hän säikähti. Hän ei sanonut mitään, mutta kuulin hänen hiljaisen nyyhkytyksensä.

"Onko kaikki hyvin?" Kysyin.
"M-mua pelottaa." Hän kuiskasi hiljaa ääni täristen.
"Ei ole mitään hätää." Kuiskasin takaisin, silittäen hänen selkäänsä, joka tuntui hikiseltä hänen ollessaan peloissaan.
"M-mä tiedän että tämä on ihan tyhmä juttu ja sä ajattelet varmaan että mä olen ihan tyhmä, mutta mä pelkään ukkosta." Jungkook nyyhkytti, edelleen selkä minuun päin.
"Ei siinä ei ole mitään tyhmää. Kaikki pelkää jotain." Vastasin, edelleen silitellen häntä.

"Haluaisitko tulla tähän mun viereen, jos se auttaisi?" Kysyin, vaikka Jungkookhan oli jo vieressäni, mutta tarkoitin lähemmäksi minua. Poika kääntyi hitaasti katsomaan silmiini, hänen kasvojen ollessaan kyynelistä märät. Hän näytti niin pelokkaalta ja tunsin heti tarvetta suojella häntä.

Siirsin käteni, jotta hän pystyi siirtymään lähemmäs minua. Hän asetti päänsä rinnalleni ja kiersin käteni hänen ympärilleen. Kuulin kuinka hän edelleen hengitti katkonaisesti, nyyhkäisten aina välillä. Silittelin hänen hiuksiaan pehmeitä hiuksiaan, yrittäen saada hänet rauhoittumaan ja nukahtamaan.

"Anteeks, kun mä olen tällainen." Jungkook kuiskasi hiljaa.
"Sun ei kuulu pyytää mitään anteeksi." Vastasin hänelle.
"Mä en ole ikinä asunut yksin, paitsi nyt ja mua vieläkin pelottaa tietyt asiat ja kun mua pelottaa mä alan itkemään." Hän selitti.
"Se on ihan okei." Vakuutin hänelle.

"Kiitos kun sä olet siinä." Jungkook sanoi.
"Eipä mitään." Vastasin hiljaa.
Jatkoin hänen hiustensa sivelemistä, kunnes kuulin hänen tuhisevan hiljaa rintaani vasten.
"Hyvää yötä Jungkook." Kuiskasin, antaen hennon suukon hänen hiuksiinsa.

Aamulla
Heräsin kuullessani herötykseni soivan. Sammutin sen nopeasti, huomatessani Jungkookin edelleen nukkuvan sikeästi rintaani vasten.

Hän näytti suloiselta nukkuessaan siinä, aivan kiinni minussa.

En ollut ikinä viettänyt Yoongin kanssa tällaisia hetkiä, jolloin hän olisi nukkunut vierelläni näin tai jos niin oli käynyt hän oli nukahtanut kännissä ja herätessään kärsi krapulaa.

Halusin herättää Jungkookin rauhassa, joten asetin hellästi kämmenselkäni hänen lämpöiselle poskelleen ja silitin häntä. Pian hänen silmäluomensa liikahtivat ja hän avasi suloiset ruskeat silmänsä hitaasti.

"Huomenta." Kuiskasin hymyillen.
"Anteeks, ei mun ollu tarkoitus nukkuu tälleen sun päällä ja muutenkin se yöllinen juttu oli tosi noloa ja lapsellista." Jungkook selitti nopeasti, noustessaan ylös.
"Hei, rauhoitu. Siinä ei ollut mitään noloa ja mä tykkäsin nukkua lähekkäin." Vastasin hymyillen hänelle.
"Ai oikeesti?" Hän kysyi hymyillen ujosti.
"Joo, oikeesti." Vastasin, nousten ylös sängystä, kävellen halaamaan häntä.
Kiedoin käteni hänen ympärilleen, hänen kietoessaan omaansa minun ympärilleni.

"Ja mä taidan myös tykätä susta Jungkook." Kuiskasin hiljaa, suudellen tätä suloista poikaa.

Kiitos paljon kun luit ❣️
Tsemppiä kaikille uuteen viikkoon!
Yritän nyt aina joka toinen päivä julkaista tähän osan ja joka toinen päivä sitten J&Y pt.2 kirjaa, en tiedä kuinka kauan saan tän rytmin pidettyä mutta yritän ainakin❣️

Mihin aikaan haluaisitte aina että julkaisisin uuden osan?

We are a secret | TaekookDonde viven las historias. Descúbrelo ahora