We are a secret | Taekook

5.

(Taehyungin näkökulma)
Istuin Yoongin sohvalla hänen vieressään, tuntien hänen silittävän hiuksiani hellästi. Huoneessa haisi vieläkin vahva alkoholi, vaikka eilisen pullot olikin jo viety ulos.

Kävimme hetki sitten Yoongin kanssa lempiravintolassani, jossa kaikki ei mennyt ihan suunnitellusti.
Se uusi työntekijä, johon myös törmäsin eilen oli töissä myös tänään ja yllätys, me törmäsimme uudestaan.
Yoongi oli hyvin vihainen, koska hän ei anna kenenkään puhua minulle saatika sitten koskea minuun ja noh se poika kaatusi suoraan päälleni.

Tämä poika vaikuttaa hyvin ujolta ja jostakin syystä rintaani sattuu, kun ajattelin kuinka töykeästi olin häntä kohtaan käyttäytynyt. Ja se on outoa, koska kohtelen kaikkia samalla tavalla, eikä minua haittaa jos satutan heidän tunteitaan, mutta tässä pojassa on jotain mikä saa minut kiinnostumaan. Tai siis ei sillä tapaa kiinnostumaan, sillä minullahan on Yoongi, mutta silti.

En saanut tätä poikaa mielestäni koko päivänä, joten päätin että lähtisin katsomaan häntä, pyytäisin anteeksi, eikä minun enään tarvitsisi miettiä häntä.
"Yoongi, mä käyn ulkona." Sanoin, laittaen kengiä jalkoihin.
"Minne sä menet?" Yoongi kysyi vakavana.
"Käyn vaan kävelemässä." Valehtelin hänelle.
"Okei sitten." Yoongi sanoi suudellen huuliani.

Lähdin ulos ja huokaisin helpotuksesta, sillä Yoongi uskoi valheeni, eikä huomannut että otin myös auton avaimet mukaan.
Kävelin autolle, istuin kyytiin ja käynnistin sen. Ajoin ravintolan eteen ja astuin sisään.

Poika huomasi minut ja oli lähtemässä pois kassalta.
"Hei oota." Sanoin ja poika kääntyi katsomaan.
"Anteeksi siitä aiemmasta." Hän sanoi hiljaa ja vaikutti pelokkaalta.
"Älä pyydä anteeksi, mun tässä pitäisi anteeksi pyytää." Sanoin, kun syyllisyyden tunne vain kasvoi sisälläni.
"Mitä? Mähän suhun oon törmäillyt." Poika sanoi silmät pyöreinä.
"Mutta mä oon ollut sulle tosi töykeä ja ei se törmääminenkään kokonaan sun syytä ole ollut." Sanoin ja olin itsekkin yllättynyt kaikesta mitä sanoin.

Katsoin tuota poikaa ja hän näytti huonovointiselta.
"Hei ootko sä kunnossa? Sä oot tosi kalpea." Kysyin häneltä, mutta seuraavana hetkenä hän on kaatuamassa ja otin hänet nopeasti kiinni.
"Jungkook! Mitä tapahtu?!" Toinen työntekijöistä juoksi luokseni.
"Me vaan juteltiin ja se pyörtyi." Selitin hänelle.
"Voitko kantaa Jungkookin tänne, niin mä haen kylmän pyyhkeen?" Hän sanoi ja otin pojan syliini.

Kannoin pojan pitkälle tuolille, asettaen hänet siihen makaamaan ja pidin hänen jalkojaan ylhäällä.
Työntekijä tuli pian takaisin ja asetti kylmän pyyhkeen pojan otsalle ja varmisti vielä että hän hengittää.
"Odotetaan nyt hetki ja jos hän ei pian virkoa, sitten soitetaan ambulanssi." Työntekijä sanoi ja nyökkäsi.
"Mä olen muuten Kim Taehyung." Sanoin pikaisesti.
"Mä olen Park Jimin." Työntekijä kertoi.
"Mä käyn vielä nopeasti hakemassa lasillisen vettä, jos Jungkook virkoaisi kohta, niin jos sä oot tässä sen kanssa." Jimin sanoi ja nyökkäsi hänelle.

Hänen nimensä on siis Jungkook, mietin katsellen hänen kasvojaan, hänen maatessaan tuolilla.
Hänellä on todella kauniit kasvon piirteet ja muutenkin kauniit kasvot.
Hänen silmäluomensa liikahtivat, jonka jälkeen hän avasi hitaasti silmänsä.

Laskin hänen jalkansa alas ja menin istumaan hänen viereensä.
"M-mitä tapahtu ja miks s-sä oot siinä?" Jungkook kysyi katsellessaan ympärilleen.
"Sä vaan pyörryit, niin mä kannoin sut tähän ja Jimin on hakemassa sulle vettä." Selitin ja hän vai katseli minua hiljaa.
"Jungkook, sä heräsit!" Jimin juoksi luoksemme helpottuneena.
"Tässä on sulle vettä." Hän sanoi ja ojenti lasin Jungkookille, mutta hänen kätensä olivat liian heikot ja vesilasi meinasi tippua hänen käsistään.
"Jos mä juotan sua, kun sun olo on vielä vähän heikko." Sanoin ja Jungkook vain ojensi lasin minulle sanomatta mitään.
Juotin hänelle varovasti kylmää vettä lasista.

"Tiedätkö sä yhtään miksi sä pyörryit?" Jimin kysyi Jungkookilta ja Jungkook nyökkäsi. Ennenkuin hän puhui, hän vilkaisi minua vielä varovasti.
"M-mä en oo syönyt tänään mitään, kun mä unohin mun lompakon kotiin ja mun piti pyytää sulta vähän rahaa, mutta sitten oli se t-törmäämis juttu ja mä vaan unohin." Jungkook selitti, välillä vilkuillen minua.
"Mä käyn nopeesti hakemassa sulle tuolta nyt jotain syömistä, niin jos sä Taehyung voit vielä hetken olla tässä Jungkookin kanssa." Jimin sanoi ja olin vastaamassa myöntävästi, kun Jungkook puhui.
"E-ei sen tarvii. Mä voin olla tässä yksinkin." Jungkook sanoi.
"Tottakai mä jään odottamaan." Sanoin ja Jimin nyökkäsi.

Kiitos paljon kun luit ❣️
Taestahan on tullut ihan mukava :)