23.

799 81 10
                                    

(Taehyungin näkökulma)
Oloni oli hieman apea, kun lähdin Jungkookin työpaikalta, mutta pysyin silti positiivisena sillä näkisinhän minä hänet taas illalla.

Tuntui omituiselta mennä taas katsomaan Yoongia, vaikka minua odottaisi ilalla toinen poika, jonka kotona olen asunut pari viime päivää. Mutta toisaalta nyt olin huomannut, kuinka paljon ongelmia minun ja Yoongin suhteessa oli ollut ja kuinka tunteeni häntä kohtaan eivät ole ikinä ollut niin voimakkaita, kuin mitä ne ovat Jungkookia kohtaan. Vaikka emmehän ole kovin kauaa tunteneet vielä toisiamme, mutta me tulemme hyvin toimeen. Enkä voi unohtaa sitä faktaa että Jungkook on todella suloinen, ujo ja kokematon hento poika, joka on todellakin herättänyt kiinnostukseni.

Saavuin sairaalaan, etsien taas huonetta jossa Yoongi olisi ja avatessani oven koin pienen järkytyksen. Hieroin silmiäni pariin kertaan, jotta varmistuisin siitä että en nähnyt harhoja. Sillä Yoongi istui sairaala vuoteellaan, jutellen sille samalle mies hoitajalle ja hänen kasvoillaan oli hymy, siis aivan oikea hymy.

En ollut ikinä ennen nähnyt Yoongin juttelevan hymyissä suin kenellekään muulle kuin minulle, joten tämä oli ihme.

"Anteeksi kun keskeytän, mutta tulin taas katsomaan miten sinä voit." Sanoin avaten ääntäni, kun Yoongi ja mies hoitaja käänsivät katseensa minuun.
"Tae! Mulla oli sua kova ikävä!" Yoongi huudahti silmät loistaen.
"Miten sulla nyt menee? Ovatko verenpaineesi nyt normaalit?" Kysyin, kävellen Yoongin luo.
"Kaikki on nyt ihan hyvin, varsinkin kun sä olet täällä." Yoongi sanoi, ottaen kädestäni kiinni.

"Minä lähdenkin tästä jatkamaan hommiani." Hoitaja sanoi ja poistui huoneesta.
"Teillähän näytti olevan hyvät keskustelut tuon hoitajan kanssa." Sanoin hieman vihjaillen Yoongille.
"Sen nimi on Jung Hoseok ja se on ihan mukava." Yoongi vastasi ja olin hieman pettynyt, sillä olin hetken aikaa herätellyt toiveita siitä että Yoongi voisi pitää tästä hoitajasta, mutta turhaan.
"Mä pääsen kuulemma pian kotiin." Hän sanoi pirteästi.
"Ai no sehän on hyvä." Sanoin hieroen niskaani, muistaessani että en ollut vieläkään käynyt siivoamassa Yoongin kämppää, vaikka olin näin väittänyt.
"Sitten ne voidaan taas palata meidän normaaliin elämään." Yoongi sanoi onnellisena, mutta minun tunteistani oli onnellisuus kaukana, sillä ajatus siihen joka iltaiseen/öiseen ryyppäämiseen ja juhlimiseen tuntui pahalta.
"M-mä en usko että sä saat vähään aikaan juoda yhtään alkoholia." Huomautin, vilkaisten Yoongin reaktiota.
"Niin kai." Hän huokaisi turhautuneena.

Vietin Yoongin kanssa vielä pari tuntia, kunnes lähetin Jungkookille viestin, jonka loppuun kirjoitin vielä hänen olevan söpö ja päätin lähteä hakemaan meille ruokaa.

Mielialani nousi vain enemmän ja enemmän, kun lähestyin Jungkookin kotia. Olimme nähneet viimeksi vasta pari tuntia sitten, mutta ikäväni oli jo kova. Soitin ovikelloa, käsissäni kaksi annosta ramenia, jotka olin hakenut lähi ravintolasta.

"Heii sä tulit jo." Jungkook sanoi iloisena avatessaan oven minulle.
"Toin meille ramenia, jos kelpaa." Sanoin ja huomasin Jungkookin lipovan huuliaan.
"Hyvä, koska mulla on jo kova nälkä." Hän sanoi ottaen ruoat käsistäni, vieden ne keittiöön.

Riisuin takkini ja seurasin ruoan tuoksua keittiöön, jonka pöydälle Jungkook oli laittanut ruokamme ja hän oli myös sytyttänyt kynttilöitä, tuomaan tunnelmaa.
"Tää näyttää todella kivalta." Sanoin istuessani pöydän ääreen.
"Tällainen suloinen kynttilä illallinen." Jungkook sanoi hennosti hymyillen.
"Myös aika romanttinen." Huomautin, saaden punan nousemaan nuoremman poskille.

"No mites meni siellä Yoongin kanssa?" Jungkook kysyi vaihtaen puheenaihetta.
"Se jutteli siellä jonkun Hoseok nimisen hoitajan kanssa ja hetken aikaa luulin jo että Yoongi voisi pitää hänestä, mutta olin väärässä." Selitin Jungkookille joka nyökkäsi.
"Mutta ajattele positiivisesti, meillä on vielä pari päivää aikaa, ennenkuin Yoongi palaa." Jungkook totesi ja hän oli oikeassa.

Siirsin katseeni hänen ruskeisiin silmiinsä, kuin uppoutuen niiden kauneuteen. Hän vastasi katsellaan, huulillaan ujo hymy.
"Mä oikeesti tykkään susta Jungkook ja haluaisin olla sun kanssa yhdessä, aina." Sanoin siirtäen käteni hänen kätensä päälle.
"M-mäkin sun." Hän vastasi, hennon punnan noustessa poskilleen.

Kiitos paljon kun luit❣️

Kiitos paljon kun luit❣️

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
We are a secret | TaekookWhere stories live. Discover now