We are a secret | Taekook

6.

(Taehyungin näkökulma)
Jimin oli hakemassa Jungkookille ruokaa ja minä istuin hänen vieressään penkillä. Huomasin hänen aina välillä varovasti vilkuilevan minua.

"Mikä sun nimi on?" Kysyin, saadakseni tämän kiusallisen hiljaisuuden loppumaan.
"J-junkoook, Jeon Ju-jungkook." Jungkook vastasi ja hänen äänensä tärisi hieman.
Käänsin katseeni häneen, mutta en nähnyt hänen kasvojaan, sillä hän oli laskenut katseensa lattiaa kohti.
"Hei onko kaikki hyvin?" Kysyin ja olin asettaessa kättäni hänen olalleen, mutta hän siirtyi nopeasti hieman kauemmas, kuin välttääkseen kosketukseni.
"V-voinko olla h-hetken yksin?" Jungkook kysyi särkyneellä äänellä.
"Tottakai, mä oon tossa ihan lähellä jos tulee jotain." Sanoin, nousin hänen vierestään ja kävelin istumaan tiskin ääreen.

"Aa sä ootkin täällä." Jimin sanoi nähdessään minun istuvan tiskin äärellä.
"Joo, Jungkook halus olla yksin." Vastasin.
"Onko sillä kaikki hyvin?" Jimin kysyi huolissaan, mutta itseasiassa en edes tiennyt.
"Mä en tiedä." Vastasin ja Jimin nyökkäsi.
"No mä vien sille tän ruoan." Jimin vastasi ja lähti Jungkookin luo.

Odotin hetken aikaa tiskin ääressä, kunnes tajusin että minun olisi parasta lähteä kotiin, sillä Yoongi varmasti mietti jo että missä olin.
Vilkaisin vielä Jungkookia ja siellä hän istui Jiminin vieressä, Jiminin halatessa hänen tärisevää kehoa.
Jostain syystä näky sattutti sydäntäni.
Mutta tärkeintä oli että Jungkook heräsi ja että hänellä oli nyt joku tukenaan.

Poistuin ravintolasta ja lähdin nopeasti ajamaan kohti Yoongin kotia.
Palatessani kotiin, Yoongi nojaili oven edessä vasten seinää.
"Missä sä olit! Mä olin niin huolissani susta!" Yoongi huusi, tullessaan lähemmäs minua. Hän halasi minua tiukasti ja pystyin haistamaan alkoholin hänen hengityksestään.
Tällä kertaa täällä ei kuitenkaan ollut muita ihmisiä, kuin me.
"Mä olin vain pitkällä kävelyllä selvittelemässä vähän mun ajatuksia." Vastasin ja kävelin olohuoneeseen, Yoongin edelleen roikkuessa kiinni kehossani.

Olohuoneen sohvapöydällä oli monia tyhjiä soju pulloja ja se kyllä selitti Yoongin käytöksen. Välillä vain vihasin sitä, kuinka paljon hänen täytyi juoda joka päivä.
Huokaisin syvään ja ryhdyin siivoamaan sotkua ja pulloja.
"Ota säkin nyt vähän." Yoongi sanoi, tuoden pullon suuta huulilleni.
"En mä nyt." Sanoin ja jatkoin siivoamista.

Sain siivottua, kävin suihkussa ja menin sänkyyn makaamaan, Yoongin jäädessä vielä bilettämään yksin.

Koko yönä en saanut sitä Jungkook nimistä uutta ravintolan työntekijää pois mielestäni.

(Jungkookin näkökulma)
Olin ollut niin heikossa kunnossa, järkyttynyt ja sekaisin, että Jiminin tullessa ruoan kanssa luokseni olin vain romahtanut itkemään.

Vaikka en niin pitänyt ihmiskosketuksesta, siinä hetkessä Jiminin kädet ympärilläni tuntuivat tuovan turvaa ja helpottivat oloani.

Minua pelotti, koska en ollut ikinä ennen pyörtynyt, järkytyin kun avatessani silmäni Taehyung oli luonani ja ajatukseni olivat sekaisin, sillä Taehyung oli minua kohtaa ilkeä ja töykeä, mutta yhtäkkiä hän pyytääkin anteeksi ja haluaa olla seuranani. Kaikki tuntui vain olevan niin pelottavaa, outoa ja sekavaa.

Kun olin rauhoittunut, söin Jiminin tuoman ruoan ja Jimin vei minut autollaan kotiin, koska oli jo hyvin myöhä. Kiitin häntä moneen kertaan, sillä hän oli niin mukava ja avulias minua kohtaan, mutta myös hän sanoi yllättyneensä Taehyungin käytöksestä, joka oli yhtäkkiä muuttunut kokonaan.

Raahauduin sänkyyni, eikä mennyt kauaakaan, kun olin jo täysin unessa.

Kiitos paljon kun luit ❣️