We are a secret | Taekook

29.

(Taehyungin näkökulma)
Kuulin hiljaista puheen sorinaa, joten päätin avata silmäni ja poistua uni maailmasta, takaisin todellisuuteen.
Huomasin Jungkookin jo nousseen ylös, sillä patja vieressäni oli tyhjä ja tunnistin hänen äänensä keittiöstä.
Nousin ylös, tallustaen hitaasti keittiötä kohti.

Pöydän ääressä istui Jungkook kasvoillaan surullinen ilme, Jiminin istuessa häntä vastapäätä, pää painettuna pöytää vasten.
Jungkook huomasi tuloni ja kohotti katsettaan ylöspäin.
"Huomenta." Sanoin varovasti, aistien huoneen kireän tunnelman.
"Huomenta." Jungkook vastasi vilauttaen väsyneen hymyn.
Jiminkin nosti päätään, mutta vain pyyhkiäkseen kyyneleensä paitansa hihoihin.
"Mä laitan teille teetä." Sanoin Jungkookille, antaen suukon hänen poskelleen.

Keskityin porisevan vedenkeittimen tuijottamiseen, kuunnellen samalla Jungkookin ja Jiminin keskustelua.
"Mitä mä nyt teen? Mun tavarat on Hoseokin asunnolla, eikä kauheasti huvittaisi käydä siellä." Jimin huokaisi raskaasti.
"Hei, kyllä sä selviät tästä. Mä voin käydä hakemassa sun tavarat ja sä voit asua täällä niin kauan kuin tarvitsee." Jungkook lohdutti häntä, ottaen Jiminin kädestä kiinni.
"Mä olen sun tukenasi." Jungkook vakuutti.

Tiesin että Jungkook oli Jiminin hyvä ystävä ja nyt halusi auttaa ystäväänsä, mutta kyllä hänen sanansa saivat minut hieman mustasukkaiseksi.

Vein kaksi kuppia kuumaa teetä pöytään, istuen pöydän ääreen.
"Kiitos." Jungkook sanoi, ottaen kupin käteensä, hörpäten kuumaa juomaa.
"Mä oon todella pahoillani Jimin." Sanoin hiljaa, sillä kyllä minustakin tuntui pahalta hänen puolestaan. Miksi Yoongin pitikään sekaantua varattuihin miehiin, varsinkin Jungkookin ystävän.
Jimin vilkaisi minua ja väänsi väkisin pienen hymyn kasvoilleen.
"Kiitos. Onneksi sinäkään et joudu nyt enään kestämään Yoongia." Hän sanoi, ottaen itsekkin teekupin käsiinsä.
"Niin, pitää vain toivoa että Yoongin takia ei koidu mitään ongelmia. Hän osaa olla pelottava." Huokaisin muistellen Yoongin edellistä kumppani, joka joutui pahoinpidellyksi jätettyään Yoongin.
"Kyllä me selvitään tästä." Jungkook totesi vakavana, asettaen kätensä pöydällä lepäävän käteni päälle.
"Me kaikki." Hän jatkoi, vilkaisten Jiminiä.

Istuskelimme keittiön pöydän ääressä hiljaisissa tunnelmissa parikin tovia, kunnes lopulta Jimin päätti lähteä suihkuun ja jäin Jungkookin kanssa kahden.

Vilkaisin Jungkookin sormia, jotka naputtelivat levottomina pöydän puista pintaa.
"Onko kaikki okei?" Kysyin katsoen hänen ruskeisiin silmiinsä.
"Joo, mutta voisinko kysyä sulta yhtä palvelusta?" Hän kysyi kääntäen katseensa minuun.
"Tietenkin voit." Vastasin hymyillen hänelle lempeästi.
"Mä en mielelläni haluaisi käydä Hoseokin luona hakemassa niitä Jiminin tavaroita, niin voisitko sä millään käydä?" Jungkook selitti ja vilkaisi nopeasti silmiini.
"No mikäs siinä." Vastasin.
"Okei hyvä. Eteisen pöydällä on asunnon avaimet ja se on ihan tässä lähellä oleva vaalea kerrostalo." Jungkook sanoi, ottaen puhelimensa käsiinsä.
"Laitan sulle vielä osoitteen viestillä." Hän jatkoi, naputellen puhelimensa näyttöä.
"Mun puhelin ei kyllä vieläkään toi, niin ei tarvitse ja mä kyllä ymmärrän mistä puhuit." Vastasin naurahtaen ja nousin ylös.
"Ainiin joo. Sulle pitää kyllä hankkia uusi puhelin." Jungkook sanoi ja nousi pöydästä, vieden mukinsa tiskipöydälle.

"Mä käyn nyt nopeasti hakemassa ne tavarat ja tulen sitten takaisin." Sanoin halaten Jungkookin vartaloa takaapäin.
"Okei." Jungkook vastasi kääntäen kasvot minuun päin, puristaen vartaloaan omaani vasten tiukasti.
"Yritä piristää Jiminiä jotenkin." Sanoin, suudellen hänen huuliaan.
"Yritän." Hän vastasi, painaen päänsä vielä rintaani vasten.