Pakkaskukkia

91. Sodanjulistus

Arianna pyöritti silmiään, mutta totteli jättäen paikkansa ovensuussa ja kävellen Siriuksen sängyn luokse. Hän katseli poikaa kyllästyneesti, vaikka hänen suunsa hymyilikin.

"Mitä sinä nyt haluat?" hän tiedusteli istuessaan Siriuksen sängyn reunalle ja tarkkaili poikaa varautuneesti. Poika vain hymyili ja ojentui häntä kohti tarttuakseen hänen ranteisiinsa.

"En mitään kovin monimutkaista", poika sanoi rauhallisesti ja nykäisi sitten Ariannaa ranteista niin äkillisesti, että Arianna ei ehtinyt reagoimaan mitenkään, vaan lennähti selälleen sängylle Siriuksen viereen. Arianna puolittain odotti Siriuksen suutelevan häntä, mutta yllätyksekseen hän sai huomata, että poika ei tehnytkään mitään, katseli vain häntä kaikessa rauhassa. Poika irrotti otteensa hänen ranteistaan ja antoi toisen kätensä kulkeutua hänen hiuksiinsa.

"Arvaa mitä?" Sirius kysyi matalalla äänellä.

"No mitä?"

"Olen iloinen siitä, että sinä et ole kuollut."

"Mitä?" Arianna kohottautui kyynärpäidensä varaan ihmetellen, mitä poika oikein ajoi takaa.

Sirius kohautti olkapäitään sikäli kuin se oli siinä asennossa mahdollista. "Ajattelin vain sanoa. Ei mitään taka-ajatuksia."

"Eikö mitään?" Arianna silmäili poikaa epäluuloisesti. Poika virnisti Kelmimäiseen tapaansa ja ravisti hiuksiaan niin, että tummat otsahiukset valuivat tyylikkäästi nauravien silmien verhoksi.

"Ei mitään", Sirius toisti aiempaakin hiljaisemmalla äänellä.

"En usko sinua."

"Miksi et?"

Arianna mutristi huuliaan ja työnsi otsahiukset sivuun Siriuksen silmiltä. "Koska olet gigolo."

"Ja sinä olet rasittava", Sirius sanoi samaan sävyyn.

"En tajua, miksi ikinä aloin seurustella sinun kanssasi."

"En minäkään", Sirius myönteli huvittunut ilme kasvoillaan.

Arianna avasi suunsa vastatakseen, vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hän aikoi tai halusi sanoa. Hän unohtui katsomaan Siriuksen silmiä, joiden katse tuntui lukkiutuneen hänen kasvoihinsa, hänen hiuksiinsa, hänen hymyynsä... Sirius antoi kätensä lipua hänen hiuksistaan hänen poskelleen ja kosketti sormenpäillään hänen huuliaan. Arianna ojensi kätensä ja työnsi päättäväisesti Siriuksen käden pois.

Sitten Sirius nojautui vielä lähemmäs Ariannaa - jos se olosuhteet huomioon ottaen oli ylipäätäänsä mahdollista - ja painoi huulensa hänen huulilleen tavalla, jota ei voinut kutsua kovin varovaiseksi. Siriuksen käsivarret kulkeutuivat hänen olkapäilleen ja hänen selkänsä taakse ja pojat sormet kietoutuivat hänen tummiin hiuksiinsa vetäen hänen päätään taaksepäin samalla kun Arianna kietoi käsivartensa hänen kaulansa ympärille. Suudelma piteni ja sai lisää syvyyttä. Siriuksen kädet vaeltelivat pitkin Ariannan selkää ja Arianna liu'utti käsiään alemmas pitkin Siriuksen vartaloa, kunnes hän viimein saavutti pojan vyötärön. Sitten, täysin varoittamatta, hän upotti sormensa pojan kylkiin. Sirius parkaisi ja hypähti nopeasti pystyyn ja ennen kuin poika ehti reagoimaan mitenkään, Arianna ojensi kätensä ja nappasi taikasauvansa pojan vyötäröltä.

"Alohomora!" hän huusi suunnaten taikasauvansa kohti ovea.

"Hei!" Sirius parahti loukkaantuneena, kun Arianna kiirehti ovelle mekkonsa helmoja oikoen. "Tuo ei ollut reilua!"

Arianna kääntyi ympäri ovella ja lähetti hänelle lentosuukon.

"Rakkaus ei ole aina reilua", tyttö sanoi omahyväisesti, iski Siriukselle silmää ja käveli ulos ovesta keinuvin askelin.