Pakkaskukkia

91. Sodanjulistus

Hän ei mielellään ajatellut sitä tosiasiaa, että Jazz oli kuollut. Että Bellatrix oli tappanut tämän ja oli edelleen vapaalla jalalla. Siriuksen tarkoituksena ei ollut väheksyä tapahtunutta, hänellä vain oli ikävä aavistus siitä, että jos hän ajattelisi asiaa, hän sekoaisi ja saattaisi tehdä jotakin todella typerää.

"Olet outo", Arianna paukautti. "En tajua, miksi suostuit sen Mikaja-lehmän ahdisteltavaksi, jos et aio edes lukea tuota kirjettä!"

"Aion antaa tämän Dumbledorelle", Sirius puolustautui.

"No, miksi et sitten tee niin?"

"Koska se kuivaluumu ei ole koulussa!" Sirius puuskahti turhautuneena. "Kysyin asiaa McGarmiwalta ja hän sanoi, että Dumbledore on painunut Lontooseen tai jotakin."

"Mitä sitten oikein odotit?" Arianna kysyi järkevästi. "Sota on alkanut ja Tylyahoon on hyökätty. Dumbledorella on parempaakin tekemistä kuin istua täällä selvittelemässä meidän surkeita pikku ongelmiamme."

Sirius kääntyi katsomaan häntä ärtyneenä. "Eikö sinusta irtoa tänään mitään positiivista?"

"Jos tarkoitat sitä, että riisun vaatteeni ja alan hoivaamaan sinun päättämätöntä persoonasi, minun on suorastaan pakko sanoa tuohon ei", Arianna pahoitteli väläyttäen Siriukselle kiusoittelevan hymyn.

Sirius huokaisi turhautuneesti. "Jos kerran olet noin hyödytön, miksi ylipäätäänsä tulit?"

Ariannan hymy leveni entisestään, kun hän ojensi kätensä ja pörrötti Siriuksen hiuksia.

"Halusin tietää, onko sinulla mitään suunnitelmia huomisen varalle", hän sanoi, aivan kuin asia olisi ollut täysin päivänselvä.

Sirius rypisti otsaansa ja yritti miettiä, mitä Arianna tarkoitti.

"Pitäisikö minulla olla suunnitelmia huomiselle?" hän kysyi lopulta.

Hymy Ariannan kasvoilta hiipui hieman ja tytön siniset silmät välähtivät ovelasti, mutta hän vain kohautti olkapäitään.

"Sinähän sen tiedät, kulta", tyttö sanoi kevyesti.

"Niin voisi kuvitella", Sirius sanoi ymmällään.

Arianna huokaisi, veti punaisen mekkonsa helmoja alemmas ja nousi ylös Siriuksen sängyltä.

"Minne sinä olet menossa?" Sirius kysyi kiireesti.

"En tiedä vielä", Arianna sanoi olkansa ylitse samalla kun käveli ovea kohti. "Se selviää varmaan matkalla."

Sirius veti salamannopeasti taikasauvansa esille ja lukitsi makuusalin oven lumouksella, ennen kuin Ariannan käsi ehti edes koskettamaan ovenkahvaa. Arianna kääntyi katsomaan häntä alentuvasti hymyillen samalla kun nappasi oman taikasauvansa saappaanvarrestaan.

"Karkotaseet!", Sirius huudahti kiireesti.

"Est - " Arianna aloitti, mutta hänen puheensa katkesi kuin veitsellä leikaten, kun hänen taikasauvansa lipsahti hänen otteestaan ja lensi suoraan Siriuksen odottaviin käsiin. Sirius virnisti omahyväisesti ja työnsi Ariannan taikasauvan vyöhönsä.

Arianna kohotti kulmiaan. "Mitä ideaa tuossa oikein oli?"

"Paljonkin, kun sitä katsoo oikealta kannalta", Sirius ilmoitti omahyväisesti. "Ensinnäkin, minulla on tylsää. Toisekseen - kuvittelitko sinä ihan vakavissasi, että voisit vain kävellä tänne tuollaisessa asussa ja sitten häipyä mielesi mukaan?"

"Eikö sinulla muuta ole mielessä?" voihkaisi Arianna.

"Montakin asiaa, itse asiassa. Mutta ne ajatukset eivät ole lapsille sopivaa tavaraa, eli niitä ei julkaista tässä", Sirius virnisti, mutta vakavoitui sitten. "Tule tänne."