Pakkaskukkia

76. Paljastus Profeetassa

"Miksi Red tarvitsee lohdutusta?"

Kelmit ja Red kääntyivät katsomaan pöllölän ovelle melkein yhtä aikaa. Oviaukossa seisoi nainen, jolla oli oranssit hiukset, vihreät ja silmät ja kysyvä ilme ja jonka he kaikki tunsivat liiankin hyvin. Jazz. James käänsi katseensa salamannopeasti takaisin Rediin, joka oli valahtanut kasvoiltaan valkeaksi kuin lakana ja lukinnut katseensa jonnekin Jazzin vatsan tienoille. James ei voinut olla nauramatta miehen typertyneelle ilmeelle.

"Onko joku kuollut?" Jazz tiedusteli edelleen ja vasta silloin James tajusi, että Jazz ei tiennyt Redin tietävän... Narniadarasta. Hän pyrskähti nimeä ajatellessaan - jos vanhemmat kerran olivat Red ja Jazz, nimi Narniadara oli todennäköisesti lapselle aivan liian herttainen.

"Kuollut?" Red toisti havahtuen vihdoinkin tuijotuksestaan ja pystyi jopa kohottamaan katseensa Jazzin kasvoihin, kun nainen käveli lähemmmäs ikkunalautaa, jolla hän istui. "Ei. Pikemminkin päinvastoin."

Jazz rypisti otsaansa. "Miten niin?"

James ja Sirius vilkaisivat toisiaan ja vaihtoivat keskenäisen virnistyksen kummankin tajuttua sen tosiasian, että Jazz ei ollut kertonut Redille tietystä asiasta sanaakaan. Myös Red näytti huomanneen saman asian, sillä hän katseli Jazzia kasvoillaan ilme, josta oli vaikeaa sanoa, oliko se vihainen vai pirullinen.

"Eikö omatuntosi lainkaan kolkuta?" Red kysyi viattomasti naiselta.

Jazzin ilme muuttui vieläkin hämmentyneemmäksi ja samalla James tunsi oman virneensä levenevän entisestään - kunnes hän vilkaisi Lilyä ja näki paheksuvan ilmeen tytön kasvoilla, jolloin hän vakavoitui nopeasti kuten kunnon poikaystävän kuuluikin.

"En tiedä, miksi sen pitäisi", Jazz totesi seisahtuen Redin viereen. "En ole viime aikoina tappanut ketään - ja olen jättänyt McGarmiwan pöllön sulat rauhaan, niin vaikeaa kuin se onkin - ja muutin kyllä Jayn ovenkahvan takaisin ennalleen, sen ei enää pitäisi ehdotella hänelle törkeyksiä tai purra häntä - "

"Jayn ovenkahvan?" Red toisti kiinnostuneesti onnistuen unohtamaan hetkeksi järkytyksensä. "Mitä tekemistä sinulla oli Jay Conwayn ovenkahvan kanssa?"

Jazz huiskautti kättään.

"Unohda se", hän sanoi kärsimättömästi. Red näytti pettyneeltä. "Haluan tietää, miksi minun pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Jos minä sellaista olen ikinä tuntenutkaan", hän lisäsi mietteliäästi kuin olisi vasta silloin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta Red ei antanut hänelle aikaa pohtia asiaa, vaan jatkoi hiillostamistaan kasvoillaan ilme, joka kieli, että jos heidän puheenaiheensa ei olisi ollut niin epämukava - ja niin inhottavan todellinen - hän olisi nauttinut tilanteesta suunnattomasti.

"Minä vain mietin, oletko kenties unohtanut kertoa minulle jotakin, kultarakas", hän sanoi äänensävyllä, joka oli niin epäuskottavan siirappinen, että se sai Jamesin ja Siriuksen voimaan pahoin. Myös Jazz näytti aavistavan äänensävystä, että jotakin oli pahasti vialla, sillä uurteet hänen otsallaan syvenivät entisestään, kun hän yritti keksiä, mikä oli mennyt vikaan.

"Olen ilmeisesti tehnyt jotakin todella kamalaa, jos kutsut minua kultarakkaaksi", hän sanoi irvistäen ja sitten hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän keksi, mistä oli kyse. Mutta hänen ilmeensä synkkeni melkein välittömästi ja hän puuskahti: "Ai niin. Se. Sinä ilmeisesti sait tietää asiasta."

"Ilmeisesti sain", Red naljaisi kuivasti vastaukseksi. "Et siis aikonut kertoa asiasta?"

"Aioin kyllä", Jazz vastasi ja lisäsi sitten niin hiljaa, että Jamesin täytyi höristää korviaan kuullakseen hänen sanansa: "Sitten kun muuta vaihtoehtoa ei olisi ollut."