Pakkaskukkia

69. Dumbledoren kutsu

"Se tästä vielä puuttuisikin", mutisi Lily ja kiinnitti katseensa jälleen pieniin, luudanvarrella edestakaisin syöksähteleviin hahmoihin. Hän tunnisti Jamesin heidän joukostaan vaivattomasti - Jamesilla oli yllään punainen villapaita, hänen musta tukkansa oli, jos mahdollista, tavallistakin enemmän pörrössä ja hänen silmänsä loistivat kirkkaammin kuin pitkään aikaan. Pienen hetken ajan Lily mietti, oliko tehnyt virheen alkaessaan seurustella huispaushullun pojan kanssa. Hän ei todennäköisesti koskaan saisi samanlaista ilmettä kohoamaan Jamesin kasvoille kuin onnistunut huispausottelu sai, eikä hän halunnut olla toisena kenenkään elämässä.

"Lily", Peter sanoi yllättäen. Lily repi katseensa irti ohjeita jakelevasta Jamesista ja kääntyi hitaasti katsomaan Peteriä, joka katsoi häntä tuttu epävarma, hiirimäinen ilme kasvoillaan.

"Mitä?" hän kysyi.

Peter liikahti yrittäen löytää paremman asennon penkillään. "Minä - sitä vain - haluaisitko sinä mennä naimisiin - ?"

"MITÄ?" Lily kiljahti ja oli horjahtaa alas penkiltä. Hän katsoi Peteriä suurin vihrein silmin, ihmetellen, oliko Peter seonnut lopullisesti. Tosin kaikki Kelmit näyttivät olevan päästään vialla, joten ei olisi ollut ihme, vaikka Peterkin olisi saanut suuruudenhulluja kuvitelmia, mutta siitä huolimatta -

Peter tajusi äkkiä, miksi hän oli niin järkyttynyt ja lehahti punaiseksi kasvoiltaan alkaessaan korjata virhettään.

"Siis, ei minun kanssani", hän oikaisi hätäisesti ja puna hänen kasvoillaan syveni. "Vaan Jamesin."

"Ai", Lily sanoi, punastuen nyt vuorostaan ja antoi katseensa kulkeutua Jamesiin, joka lensi kohti maalivanteita kaato toisessa kainalossaan. James heitti kaadon helposti vanteen läpi ja alkoi saman tien saarnata Alexander Zachille, joka ei ollut edes yrittänyt kunnolla torjua hänen heittoaan.

"En tiedä", Lily sanoi rehellisesti katse edelleen Jamesiin kiinnittyneenä. "Tai siis, tällä hetkellä minusta näyttää siltä, että hänen suurin päämääränsä on mennä naimisiin kaadon kanssa ja tehdä huispausvanteista sormukset, joten..."

Peter hymyili. "Älä huolehdi, Lily. Sarvihaara olisi valmis luopumaan vaikka huispauksesta sinut saadakseen."

"Miksi hän ei sitten ole tehnyt niin?" Lily kohotti kulmiaan.

"Et koskaan kysynyt", Peter virnisti näyttäen äkkiä epäluonteenomaisen Kelmimäiseltä ja Lily sai pienen aavistuksen siitä, miksi Sirius, James ja Remus viihtyivät Peterin seurassa Peterin erilaisuudesta huolimatta.

"Tai no, en minä tietenkään voi olla varma siitä, että hän luopuisi huispauksesta - mutta molemmista käsistään ainakin ja kaatoa voi olla vaikeaa heittää, jos ei ole käsiä - "

Peter keskeytti tajutessaan, miten typerältä hänen selityksensä kuulosti ja katsoi Lilyä epäröivä hymy huulillaan. Lily vastasi hymyyn ja työnsi puolihuolimattomasti punaiset, räntäsateen kastelemat hiukset sivuun silmiltään.

"Olen seitsemäntoista", hän huomautti. "Tai, kohta kahdeksantoista, mutta silti - en ole ikinä kuvitellut meneväni tämän ikäisenä naimisiin."

"En minäkään", Peter myönsi ja katsoi vaivautuneena käsiään, mutta Lily näki hänen hymyilevän siitä huolimatta. "Rehellisesti sanoen, en koskaan kuvitellut, että minulla edes olisi tyttöystävää. Yksi kolmen suositun pojan kaverina olemisen haittapuolista on se, että kukaan ei oikeastaan kiinnitä minuun kovin paljon huomiota. Admire on vain erilainen."

Lily muisti elävästi, kuinka Admire oli alunperin mennyt ulos Siriuksen kanssa ja saanut Ariannan kiemurtelemaan mustasukkaisuudesta - mikä oli epäilemättä ollut Siriuksen tarkoituskin. Hän ei ollut silloin olettanut hetkeäkään, että Admire olisi itse asiassa alkanut seurustella Siriuksen kanssa. Hän vain oli vääränlainen tyttö Siriukselle. Sirius oli vaikea tapaus ja eli lujaa - lujempaa kuin kukaan muu Kelmeistä - joten hän tarvitsi myös sen mukaisen tyttöystävän. Admire taas oli rauhallinen ja herttainen. Kuten Peterkin. He eivät ehkä olleet yhtä hyviä koulussa kuin muut, mutta silti - siitä huolimatta katsoessaan heitä tarkemmin Lily saattoi nähdä heissä omanlaista voimaa, jota toisista Kelmeistä ei voinut etsimälläkään paikantaa. Heidän voimansa vain oli niin erilaista kuin Kelmien itsevarmat näytökset.