Pakkaskukkia

42. Joulutanssiaiset

"Huhuu?" Aimee heilutti kättään Jamesin silmien edessä. "Onko ketään kotona?"

"Puutarhatonttuja", James vastasi typerästi.

Aimee mulkaisi häntä. "Sinä et ota minua vakavasti."

"Otan, totta kai otan", James sanoi kiireesti. Kaikkein vähiten hän halusi vielä hankaluuksia Aimeenkin kanssa. "Mitä sinä kysyitkään?"

Tyttö huokaisi teeskennellyn kärsivällisesti. "Vain sitä, että haluaisitko sinä kokeilla yhtä misteleistä etukäteen?"

James kohotti kulmiaan. Tytöistä tuli näköjään koko ajan suorasukaisempia. Lilyn kohdalla hän ei ollut pistänyt sitä pahakseen, mutta Aimee oli kokonaan eri juttu.

"Ehkä on parempi jättää se iltaan", hän sanoi vältellen. "Etteivät mistelit kulu."

"Kulu?" Aimee toisti.

"Kyllä vain, ne kuluu", James nyökytteli vakuuttavasti. "Miksi niitä muuten olisi noin monta?"

Aimee silmäili vuoroin epäilevästi häntä, vuoroin mistelipinoa. "Siksi, että mahdollisimman harva pääsee pakoon?"

"Tuo voisi olla totta", virnisti James. "Siis jos me haluttaisiin järjestää ahdistelutanssiaiset. Mutta kyseessä on joulutanssiaiset", hän painotti.

Aimee näki hänen ilmeestään, ettei asiasta kannattaisi jankuttaa enempää. Sen sijaan tyttö tyytyi suutelemaan häntä poskelle ja katosi sitten Suuresta Salista.

James huokaisi ja jäi katsomaan Aimeen perään. Tapaamisesta oli tullut hänelle huono olo.

"Kaikki hyvin, Potter?"

Hän kääntyi ympäri, vaikka oli tunnistanut äänen katsomattakin. Vihaamansa äänen, joka kuului valvojaoppilaalle, jota hän myöskin vihasi. Valvojaoppilaalle nimeltä Amos Diggory.

"Miten niin?"

"Näytät olevan aika maassa", Amos virnisti, mutta virnistyksen takana hänen päänsä sisällä oli vain pidätettyä raivoa Jamesia kohtaan.

James hymähti.

"En niin maassa kuin sinä olit viime kohtaamisemme jälkeen", hän ilmoitti. "Jos  tajuat mitä tarkoitan."

Amos nyökkäsi. "Tajuan oikein hyvin. Sinun tekee mieli mätkiä minua uudelleen, koska sinua ottaa päähän se, että olet menettänyt Lilyn. Minua taas se asia ei harmita pätkääkään. Se taitaa vain tarkoittaa, että Lily on vapaata riistaa."

"Jos sinä kaipaat riistaa, ehdottaisin puhveleita", James tokaisi. "Ne on aika suosittua tavaraa."

Amos mulkaisi häntä vihaisesti. "Kehottaisin sinua varomaan sanojasi, Potter, tai löydät itsesi lattialta."

"Ei millään pahalla, mutta sinä et ole ensimmäinen ihminen, jonka käsivarsille haluaisin päätyä", James nälväisi. "Minä vain en ole suuntautunut sillä tavalla. Ikävää, jos annoin sinulle väärän käsityksen."

"Jonakin päivänä sinä tajuat vielä, että et ole yhtään parempi kuin muutkaan, Potter", Amos sylkäisi. "Jonakin päivänä kuuluisa Potter häviää ja silloin minulla on hauskaa."

James tuhahti. "Sinä varmaan aiot kouluttaa tulevat lapsesi ainoastaan yhtä tarkoitusta varten: Potterien päihittämistä."

"Ihan kuin sinä mitään lapsia ikinä saisit..."

"Toivon mukaan en", James hymähti. "James Potter isänä voisi olla aika katastrofaalinen ilmiö. No niin, jos olet nälvinyt minulle tarpeeksi, voisit kipittää takaisin ripustamaan noita lumihiutaleita kattoon ennen kuin minä tulen vauhdittamaan sinua mattopiiskalla."