No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

3. Juoksupoika

Aleksi

"Jos mä meen eeltä nii tuu puol tuntii myöhemmin nii jätkät ei oo heti vittuilemassa", ehdotin Ollille, kun olimme lähdössä töihin. "Ne on kyllä jo huomannu mut tehää nii", brune hymyili minulle kaunista hymyään.

Nyökkäsin ja lähdin kävelemään studiota kohti. Asuin hieman syrjäisemmällä rivitaloalueella. En tarvinnut mitenkään isoa kämppää, hyvin minä ja Rilla sinne mahduimme.

Hetken päästä saavuin studiolle ja huomasin tutun naisen ulko-oven luona. "Moi", tervehdin hieman hämmentyneenä. "Moi. Voiks sä päästää mut sisään, Joel ei vastaa puhelimeen ja se ei oo kotonakaa", Jessica huokaisi stressaantuneena.

"Joo voin toki, eiköhän se siellä oo jo", hymyilin ja päästin naisen sisälle. Hän pamautti oven kiinni takanaan, säikähdin sitä hieman. "Jolle ootko sä täällä?" Jessica huusi huolestuneena ja meni peremmälle. Nikon ja Joelin kengät olivat jo täällä, joten kahvia oli tarjolla.

Suuntasin askeleeni suoraan keittiöön ja olin oikeassa, Niko oli keittänyt kahvia. Etsin kaapista mukini ja täytin sen. Lähdin tekemään eiliset työni loppuun, vielä kun Olli oli ei ollut paikalla. Pystyin ehkä sen aikaa keskittymään.

Olimme suunnitelleet uuden biisin julkaisua. Emme kuitenkaan halunneet kertoa siitä faneille vielä, se voisi olla heille täysi yllätys. Kesän ensimmäisillä keikoilla voisimme tiputtaa pommin heille.

Töitä tehdessä ajatukseni karkasivat jälleen Olliin. Käyttäydyimme kuin teinit. Kaikki kyllä huomasivat miten paljon vilkuilimme toisiamme, muttemme koskaan myöntäneet mitään. Nytkin peittelimme sitä, että brune oli ollut luonani yötä.

En silti koskaan ollut uskaltanut kertoa hänelle tunteistani. Ja en ollut varma tunsiko Olli oikeasti samoin, vai halusinko hän vain esittää. En tiennyt miksi hän olisi niin tehnyt, mutta koskaan ei voinut tietää.

Olli

Puolen tunnin päästä lähdin kävelemään Aleksin luota studiolle. Rilla katsoi minua ihmeissään, hän ei selkeästi ollut vielä kaverini. "Et sä omi Aleksii", huomautin sille. Se vain murisi minulle ja käänsi minulle selkänsä.

Eiköhän se vielä hyväksyisi minut kaverikseen, jos ei muuten niin Aleksin avustuksella. Mietin kävelymatkan hymyillen eilistä. Oli maailman suloista, miten nukuimme lusikassa koko yön.

Tiesin että meidän oli puhuttava väleistämme. Emme olleet vain kavereita, mutta kumpikaan ei ollut kertonut tunteitaan toista kohtaan. Vietimme aikaa yhdessä ja töissä flirttailin hänelle. Ei kaverit niin tehneet..?

Saavuin pian studiolle. Eteisessä oli ylimääräiset kengät, kuka tänne oli tullut? Kävelin suoraan keittiöön, ilman kahvia ei työpäivä voinut alkaa. Se oli jo rutiini juoda kuppi heti aamusta.

"Ai Jessicaki on täällä", totesin hymyillen hieman, kun olin suuntaamassa Aleksin työpöydän luokse. Nainen vain hymyili minulle Joelin sylissä. "Sähän oot reippaana", kuiskasin Aleksille ja seurasin tuon olan yli hänen tekemisiä.

"Mm, pakko olla. Nyt sä kato tulit häirittee siihen nii en voi keskittyy enää", hän selitti ensin ylpeästi, loppua kohden muka vittuuntuneena. "Pahoittelut herra Kaunisvesi. Saisinko viedä kahvikuppisi tiskiin?" kysyin kohteliaasti.

"Saat", hän vastasi dramaattisesti ja antoi kuppinsa minulle. Join omaa kahviani palaten takaisin keittiöön. "Ryhdyitkö palvelijaks?" Tommi kysyi huvittuneena. Hän ilmeisesti oli seurannut keskusteluamme.

"Ehkä", vastasin. Jos olisin vastannut kyllä, niin saisin olla alta aikayksikön tämän bändin juoksupoikana viemässä sitä, hakemassa tätä ja tuomassa tuota. Joten viisainta oli olla vain hiljaa.

"Olispa jo keikkoja", huokaisin istuen Tommia vastapäätä keittiöpöydän ääreen. "Enää pari viikkoo. Sitte niitä vasta riittääki. Juhannuksena ekan kerran vapaata", hän totesi naputellen pöytää sormillaan.

"Jep. Mut riittää ainaki tekemistä. Albumihan valmistuu ihan just, kantta vaille valmis. Kelpaishan tässä pitää lomaa ku saadaan työt tehtyy", hymähdin ja katselin Aleksin selkää hänen keskittyessä töihin.

***

Mä en tiiä jäähtyykö kahvi kui nopeeta mut.. 😀