No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

25. Ei saa murista

Olli

"Vittu viimein!" huusin ja romahdin suoraan makaamaan Aleksin eteiseen. Viimein oli kauan odotettu perjantai ja huomenna olisi juhannus. Sovimme jätkien kanssa, että viettäisimme sen omien ystävien kanssa.

"Olli sä et voi jäädä siihen", Aleksi hymähti huvittuneena ja heitti tavarat päälleni. "Aleksi Matias Kaunisvesi!!" kiljuin. Hän lähti nauraen hakemaan kultamussukkaansa naapurista, joten sillä aikaa nousin lattialta.

Kello oli 14.56, aioimmme käydä illallemmalla kaupassa ja katsoa jonkun elokuvan. Huomenna oli ajatus käydä uimassa ja pitää jonkinlainen piknik yhdellä kauniilla kalliolla, josta näkyi täydellisesti auringonlasku.

Ajatukseni keskeytyi, kun Rilla juoksi täyttä vauhtia olohuoneeseen ja pyöri sohvapöytää ympäri. Yhtäkkiä se vain pysähtyi, kun huomasi minut. Repesimme sille Aleksin kanssa huvittuneina. "Se ei olettanu et säki oot täällä", poikaystäväni hymähti.

"Ei nii. Mut mä oon, Rilla kyllä me molemmat mahutaan tänne", virnistin ja katsoin pikkukoiraa, joka tuijotti minua tuimasti. "Hei älä oo mustasukkanen", valitin ja ojensin kättäni sitä kohti.

"Nii Rimppu", Aleksi naurahti ja tuli syliini. Hän oli selkeästi huomionkipeä, joten kiedoin käteni hänen ympärille ja suutelimme hetken aikaa, kunnes Rilla hyppäsi viereemme yrittäen ängetä väliimme.

"Pikkukoiralla ollu ikävä", poikaystäväni lässytti ja päästi sen syliini. "Nyt se näyttää nii ylpeeltä ku saa sulta huomioo", naurahdin seuraten Rillan ilmeitä. Koskaan en ollut tavannut yhtä viihdyttävää mäyräkoiraa.

"Mä en pysty unohtaa sitä aamuu ku tää karvapallero tunkeutu mun paidan sisään", tuhahdin kylmien väreiden juostessa koko kehossani, kun edes muistelin sitä hetkeä. Aleksi taas nauroi sylissäni viimeistä päivää melkein tukehtuen nauruunsa.

"Voi Rilla. Olli on mun poikaystävä, sun pitää hyväksyy se", hän sitten sanoi Rillalle, joka katsoi omistajaansa viattomana, kunnes vilkaisi minua ja murisi näyttäen hammasrivistönsä. "Aleksiiii", valitin muristen takaisin.

Pikkukoira katsoi minua hyvin hämmentyneenä, ennen kuin hyppäsi pois mustahiuksisen sylistä ja meni omaan petiinsä hyväksyen kohtalonsa. "Tuhma Olli, ei saa murista", poikaystäväni torui etusormi pystyssä.

"Mutta se alotti!" puolustauduin loukkaantuneena. Lopulta kumpikaan ei pystynyt pidättämään nauruaan enempää. "Ehkä vaa lähetää jo sinne kauppaa nii päästään syömää", hän ehdotti huvittuneena.

Aleksi

Lähdimme kävellen lähintä Alepaa kohti. Otimme myös Rillan mukaan, jotta sitä ei tarvinnut enää illalla käyttää erikseen kävelyllä. Huvittuneena seurasin vierestä, kun Olli kirosi Rillaa, joka jäi nuuskimaan joka toista kukkaa.

"Ei saatana voi olla nii tärkeitä hajuja", brune huokaisi ja kiskoi pikkukoiraa. Se kyllä osasi laittaa vastaan, kun vain halusi. Nyt oli se hetki. Tein naurukuolemaa hänen vieressä ottaen käsillä polvistani tukea.

"Kumpi käy kaupassa ja kumpi jää tän karvakuonon kanssa?" poikaystäväni kysyi Rilla sylissään. "Mä voin jäädä nii käy sä. Jotaki syömistä viikonlopuks olis kiva", hymähdin, kun pääsimme Alepan pihaan.

"Joo, laita viestillä jos tulee jotaki mielee", Olli ilmoitti, laski pikkukoiran maahan ja antoi flexin minulle, ennen kuin katosi kauppaan. Lähdin kävelemään parkkipaikkaa ympäri, jotta Rilla ei kyllästyisi odottamaan ja alkaisi haukkua.

Hymyilin itsekseni elämälleni. Tuntui edelleen helvetin hullulta, että vietin juhannusta Ollin kanssa. Ja toki Rillan, sitä ei saanut unohtaa. Pikkukoira toi paljon iloa elämääni, koskaan ei tarvinnut olla yksin kotona.

Kuulin ambulanssin sireenien ääntä, jälleen. Käänsin katseeni ääntä kohti ja kyykistyin silittämään Rillaa. Syvällä sisimmässäni pelkäsin aivan helvetisti, että Ollille kävisi jotain. Että menettäisin hänet vielä.

Yritin kyllä päästä siitä ajatuksesta eroon, mutta ei onnistunut. Välitin siitä brunesta aivan helvetin paljon, olin valmis tekemään hänen eteen ihan mitä tahansa. Vaikka hakemaan ne kuu ja tähdet taivaalta.

Rilla yritti piristää nuolemalla kättäni. Hymähdin pienesti hymyillen, kun se lähti itsepäisesti ojaa kohti. Sydämeni meinasi sulaa, kun pikkukoira juoksi luokseni suussaan auringonkukka heiluttaen häntäänsä.

"Voi Rilla", kuiskasin kyyneleen tippuessa poskelleni. Otin kukan vastaan hymyillen, helvetti miten ihanan karvapalleron omistin. "Mä sain teistä helvetin hyvän videon", Ollin ääni sanoi takaani.

Käänsin katseeni häntä kohti hymyillen hieman. Hän hymyili minulle takaisin, vilkaisi kauppaa kohti, kääntäen katseensa minuun. Enää hän ei hymyillyt. Hämmentyneenä katsoin kauppaa kohti, omakin hymy hyytyi.

***

Rilla on ihan vitun sulonen 😭❤️