No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

40. Kiertää basson kanssa maailmaa

Aleksi

Olimme ajaneet juuri ja juuri pari tuntia, kun jouduimme pysähtymään ruuhkaan. Ilmeisesti edempänä oli jokin tien kunnostaminen menossa, eli jouduimme odottamaan aika kauan, ennen kuin pääsisimme jatkamaan matkaa.

Jäi rehellisesti sanottuna todella paska olo tuosta vierailusta. Pelkäsin, että minussa oli se vika. Pilasinko Ollin ja hänen vanhempien välit kokonaan? Teinkö jotakin muuta väärin? Miksi he eivät hyväksyneet suhdettamme?

"Musta tuntuu ettei meiän enää tarvi ajaa Ouluun asti", poikaystäväni avasi suunsa tuijottaen meidän edessä olevaa Audia. "Meinaaks sä ettet haluu olla niien kanssa tekemisissä?" varmistin, en oikein ymmärtänyt mitä hän meinasi.

"Meinaan. Ottakoon ite ensin yhteyttä. Kai se oli kauhee pettymys ettei musta tullu mitää lakimiestä. Ja vielä suurempi pettymys etten mee naisen kanssa naimisii, hanki lapsii ja omakotitaloo ja oo miljonääri", Olli hymähti vakavana.

"Eikä sun tarvi olla. Sä elät sun elämää, siihen ei kenelläkää oo mitää sanomista. Sä teet elämälläs mitä haluut, teet mitä sitä työtä mitä haluut ja vietät sellasten ihmisten kanssa ku haluut. Ei kukaa voi sanoo siihen vastaa", kerroin katsoen brunea.

Hän käänsi katseensa minuun hymyillen hieman. "Niinpä. Ja mä haluun kiertää basson kanssa maailmaa ja viettää mun loppuelämän sun kanssa", hän ilmoitti vetäen minut nopeaan suudelmaan, sillä Audi lähti liikkeelle.

Keskityin taas ajamiseen. "Pitäskö soittaa äitille et ollaan taas tulossa nii se tietää varautuu?" ehdotin. "Mä voin soittaa nii voit keskittyy liikenteeseen", Olli lupautui ja otti puhelimen taskustani.

Äiti: Moikka!

Olli: Olli tässä moi. Me ollaan ajamassa sinne päin et päästäänkö yöks?

Äiti: Aijjaa! Toki pääsee, monelta te ootte perillä?

Olli: Varmaan joskus kymmeneltä.

Äiti: Joo. Onpa mukava et tuutte uuestaan käymää!

Olli: Niinpä. Omat vanhemmat ei ollu nii innoissaan mun ja Aleksin suhteesta.

Äiti: Miksei? Mä en tiedä teitä sulosempaa paria! Kyllä jokaisen vanhemman pitäis hyväksyy lapsensa.

Olli: Niinhän sitä pitäis. Mut no, me nyt kuitenki tullaa sinne, et nähää illalla.

Äiti: Nähään!

"Mulla tuli just mielee et kuulikohan ne eilen meiän puuhii..?" kysyin reveten nauramaan. "Oh god.. toivottavasti ei", Olli naurahti sulkien puhelimeni. "Meistähän olis saanu hyvän ensivaikutelman", kikatin.

"Toki. Mut oikeesti, kusipäistä ettei ne sanonu mitää suoraa. Ei ne meitä sinne halunnu, olis vittu sanonu. Jostain syystä esittäminen on aina ollu noille helpompaa", brune tuhahti.

Ymmärsin hänen turhautumisen ja pettymyksen oikein hyvin. Siksi oli paras idea lähteä Nummelaan. Äiti varmasti ilahtui nähdessään meitä uudestaan näin pian. Siitä naisesta näki, miten onnellinen hän oli.

Olli

Loppumatka meni radiota kuunnellessa. Aleksi oli alkanut laulamaan jonkin biisin tahtiin. Hänen lauluäänensä oli todella kaunis, olisin halunnut kuunnella sitä ikuisuuden.

Mainitsin asiasta hänelle, hän oli vain punastunut. Hän ei ollut edes muistanut, ettei hän ollutkaan autossa yksin. Olin vain naurahtanut sille. Poikaystäväni osasi olla todella suloinen.

Nyt olimme taas Nummelassa. Aleksi oli nukahtanut viereeni, minä siis ajoin loppumatkan, kun hän oli niin väsynyt. Kiersin auton toiselle puolelle ja otin Rillan hänen sylistä vieden sen ensimmäisenä sisälle.

"Aleksi nukahti autoon", kerroin Marjatalle hymyillen, hän oli minua ovella vastassa. "Voi sitä", hän huokaisi hymyillen ja otti pikkukoiran vastaan. Hain tavaramme peräkontista vieden ne poikaystäväni huoneeseen.

Palasin auton luokse, Aleksi nukkui edelleen. Avasin hänen turvavyön ja nostin hänet varovasti syliini, jotta hän ei heräisi eikä löisi päätään mihinkään. Kannoin hänet sisälle sylissäni Marjatan hymyillessä meille.

"Mä voin nähä miten paljon mun rakas poika merkkaa sulle", hän kuiskasi herkistyen. "Hyvä. Se merkkaa mulle koko maailman", kuiskasin hymyillen vieden mustahiuksisen nukkumaan sänkyynsä.

Laskin hänet varovasti alas, tietäen ettei hän kuitenkaan herännyt. Hän omisti melkein yhtä hyvät unenlahjat kuin minäkin, joten alakerrassa sai ihan rauhassa räjähtää pommi, ilman että kumpikaan heräisi.

***

Oikeesti mielikuvat 😭❤️