No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

74. Paha addiktio

Olli

"Nää on hyviä, älä yritä!" nauroin nojaten Aleksin työtuoliin. "Eikä ole!" hän valitti ja etsi jotain toista pätkää. Kuuntelimme kahdestaan studiolla mustahiuksisen vanhoja biisin alkuja.

Samassa hän laittoi soimaan jonkun todella upean biisin. Ilmeisesti minun ei ollut tarkoitus kuulla sitä, mutta halusin silti, joten nappasin Aleksin käsistä kiinni ja tuijotin tietokoneen näyttöä.

Hymy nousi huulilleni, kun kuulin hänen laulavan biisissä, tämä kertoi selkeästi rakkaudesta. Ehkä tämä oli se biisi, jota hän oli tehnyt jo pari kuukautta itsekseen töiden lomassa.

"Tää kerto susta", kihlattuni sanoi hiljaa hieman punastuneena. En reagoinut siihen mitenkään, vaan keskityin kuuntelemaan sanoja ja hänen upeaa ääntä, milloin hän edes oli äänittänyt tämän?

Huomaamattani suuni aukesi hämmennyksestä, miten kellään pystyi olla näin kaunis ja upea lauluääni? Ja miten tämä kokonaisuuskin pystyi kuulostaa niin täydelliseltä?

Ehkä siksi, kun tämä oli Aleksin tekemä. "Mä rakastan tätä ihan vitusti", kuiskasin kääntäen katseeni kihlattuuni. Vedin hänet hitaaseen suudelmaan musiikin soidessa edelleen taustalla, tämä oli aika romanttista.

Olin aina ihaillut Aleksin omaa musiikkia, se kertoi hyvin vahvasti tuon mustahiuksisen taidoista. Hän oli todella lahjakas siinä mitä hän teki, kukaan ei voinut väittää vastaan.

"Kai sä julkaset tän joskus?" kuiskasin, kun biisi oli soinut loppuun asti. "Jep. Mä aattelin et meidän häiden aikoihin voisin julkasta tän ihan yllätyksenä ja sit toinen yllätys ku mennää naimisiin", kihlattuni hymyili hieman kysyvänä.

"Siinä on jo kaks yllätystä, mikä on kolmas?" naurahdin, sanontahan kuului ettei kahta ilman kolmatta. "En minä tiiä. Mut ei mietitä sitä nyt", Aleksi hymähti ja nousi seisomaan minä sylissään.

Biisi alkoi soimaan uudestaan, joten laskeuduin jaloilleni ja aloimme tanssimaan hitaasti keskittyen vain toisiimme. "Kaikki hyvin?" hän varmisti varoen hieman, että emme törmänneet mihinkään.

"On. Sulla?" kysyin ihaillen koko ajan kihlattuni upeita silmiä. Niihin olin tainnut ihastua kauan sitten. Tai hänen ihanaan hymyyn, nauruun ja luonteeseen.

"On ku sä oot siinä. En mä vois muuta toivookaan", Aleksi kertoi hymyillen ja veti minut pitkään suudelmaan. Kiedoin käteni hänen niskan taakse vetäen häntä lähemmäs itseäni ja nauttien tästä hetkestä.

Kuuntelimme biisin uudestaan ja uudestaan. Lopulta aloin laulamaan kertosäettä mukana ja kihlattuni myös liittyi lauluuni. Pyörimme studiota ympäri, ei tämä varmaan kovin täysjärkistä puuhaa ollut, mutta hauskaa ainakin.

Aleksi

"Miten mä jaksan oottaa kolme ja puol kuukautta et voin kutsuu sua mun mieheks?" huokaisin onnellisena. "Mä en tiiä. Mut me saadaan olla yhessä se aika", Olli hymyili silittäen poskeani.

"Onneks, mulla on jo helvetin paha addiktio suhun et vierotusoireet alkaa jo sillon ku meet kuselle", ilmoitin ylpeänä. "Voivoi, miten sä pärjäät jos jään paskalle?" hän nauroi.

"No se onki jännä juttu, sun pitää paskoo nopeeta nii mä en tuu hulluks", hymähdin. Repesimme molemmat nauramaan tälle keskustelulle, olimmekohan hieman väsyneitä?

Kävin sulkemassa tietokoneeni, jotta pystyin keskittymään kihlattuuni. Harvoin saimme olla kahdestaan aivan rauhassa studiolla, jätkät kun saattoivat olla täällä yötä päivää, jos oikein innostuivat musiikin tekemisestä.

"Sä oot paras asia mitä mun elämässä on tapahtunu", kerroin kiiveten Ollin syliin, halusin taas hänen huomiota. "Samoin. Oot mulle kaikista rakkain, ja oot aina mun sydämessä", brune vastasi leikkien hiuksillani.

Tunsin yhden onnenkyyneleen virtaavan poskelleni, hän osasi aina puhua niin kauniisti. Toivoin enemmän kuin mitään, että sain viettää kuolemaani asti aikani tuon miehen kanssa.

***

Mul iskee kohta paniikki ku en oo saanu seuravaa kirjaa edistettyy ollenkaa 🥲