No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

59. Elämäni rakkaus

Aleksi

"Oli aika huvittavaa seurata ku Olli ja Aleksi katto vaa Muumeja", kihlattuni nauroi. Hymähdin pudistaen päätäni ja join kahvikuppini tyhjäksi. "Sulosta", äiti huokaisi hymyillen onnellisena.

Olimme toista päivää Nummelassa, Olli oli kosinut minua eilen. Olin edelleen aivan helvetin hämmentynyt ja onnellinen. Ja sanaton. En todellakaan olettanut mitään tällaista.

"Meinasitteko te joskus hankkia omia lapsia?" isä kysyi sitten. "Ei varmaa, ei kenellekää olis hyväks et me joudutaan jatkuvasti lähtee ulkomaille keikoille ja olla pitkii päivii studiolla", vastasin vilkaisten brunea.

Hän nyökytteli päätään, hän oli samaa mieltä. Itsehän hän oli sanonut minulle tuon saman. Otin häntä kädestä ja aloin ihailemaan hänen sormessa olevaa sormusta hymyillen.

"Joko te ootte päässy auttamaa mini-Ollii läksyissä?" äiti kysyi naurahtaen. Hän oli aina ollut todella lapsirakas ihminen, pystyin vannomaan että jokainen piti hänestä. Hänen luonne oli aivan mahtava.

"Ei, se on ollu meillä vaa kerran viikonloppuna", Olli vastasi silittäen kättäni. Olimme juuri juoneet kahvit ja ajattelimme lähteä kävelylle pikkukoiran kanssa.

Samassa Rilla alkoikin yökkiä olohuoneessa. Sekunnissa käänsin pääni sen suuntaan huokaisten pitkään. "Voi saatanan karvapallero", tuhahdin, se oli oksentanut. Matolle. Keskelle mattoa.

"Voi Rillaa", isä hymähti pikkukoiran kipittäessä viattomana keittiöön meidän luokse. "Mä voin siivoo", Olli tarjoutui sitten. Hän tiesi oikein hyvin miten paljon vihasin oksennusta ja oksentamista.

Osoitin kihlatulleni kiitollisen hymyn ja jäin juttelemaan äitini kanssa lisää mini-Ollista. Ei sillä parempaakaan nimeä ollut, piti nämä kaksi jotenkin erottaa toisistaan.

Olli

Siivosin Rillan oksennuksia matolta kuunnellen Aleksin naurua. En voinut muuta kuin hymyillä, oli mahtavaa nähdä hänet taas onnellisena. Eihän hän varmasti vielä ollut päässyt kokonaan yli kaikesta mitä tapahtui.

Eihän kuitenkaan ollut herännyt enää painajaisiin, ollut ahdistunut tai miettinyt mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Joelin kanssa puhuminen oli auttanut häntä huomattavasti.

"Lähetäänks me sinne ulos?" kysyin, kun olin saanut pikkukoiran sotkut siivottua. "Joo", kihlattuni vastasi ja kävi viemässä kuppinsa tiskikoneeseen. "Rilla, nyt mentii!" huusin hakien sille valjaat ja flexin.

"Mä en leiki sun kaa mitään kissahiiri -leikkii, sä tuut nyt tänne tai jäät matkasta!" uhkasin pikkukoiran käydessä eteisessä ja juoksiessa olohuoneeseen. Ihme koira.

"Rimppu nyt", Aleksi komensi, Rilla oli aina totellut häntä enemmän kuin minua. Pian pikkukoira kipitti kiltisti paikalle ja sain laitettua sen valjaisiin. "Moikka!", huusin, kun lähdimme ulos.

"Mieti et mullaki tulee alle viikon päästä 27 täyteen", totesin sitten. "Susta tulee vanhus, kohta oot Joelin ikänen", kihlattuni virnisti. "On siihen vielä kolme vuotta", huomautin.

"Se aika menee nopeeta ku suunnitellaa ja pietään häät ja vallataan maailma", hän hymähti vetäen Rillaa, se halusi taas nuuskia jonkun toisen koiran kusia. Olin aina kyseenalaistanut sen logiikkaa.

"Mut ei se haittaa vaikka mä vanhenen ku saan tehä sen sun kanssa", hymyilin sitten ottaen häntä kädestä. "Jep, yhteinen elämä eessä", Aleksi hymyili pysähtyen suutelemaan minua.

Rilla taas alkoi vetämään meitä eteenpäin, pikkukoiran kanssa käveleminen oli aina hieman hermoja raastavaa. "Rilla perkele", kihlattuni tuhahti ja jatkoi romanttista hetkeämme.

Nauroin lopulta hänen huulia vasten, enkä ollut edes varma minkä takia. Kai sitä ihminen pystyi nauramaan ilman syytäkin? "Mä rakastan sua enemmän ku mitää", hän kuiskasi sitten katsoen minua silmiin.

"Mäki rakastan sua, sä et tiiäkään miten onnellinen oon sun kans", vastasin hiljaa hymyillen. Tuo mies teki minut todella onnelliseksi. Olin täysin varma, että hän oli se elämäni rakkaus.

***

Tätä kirjottaessa aloin kyseenalastaa omaa seksuaalisuuttani, I mean katoin lesbokuvii.. 😇 ja kirjotin tän ihan näi btw 5. elokuuta

Ja hei hyvää uutta vuotta!!