No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

5. Nimi sydämellä

Tw

Aleksi

En saanut mielenrauhaa ollenkaan sen ambulanssin takia. Mitä jos Ollille oli käynyt jotakin? Jos heidän kerrostalossa oli syttynyt tulipalo ja se unikeko nukkui vain onnellisesti sängyssään?

Tai jotain muuta? Jos Tommi oli joutunutkin johonkin auto-onnettomuuteen ja se kolmikko oli nyt sairaalassa? Pudistin päätäni, eihän tästä tullut mitään.

Kello näytti olevan jo puoli kolme. Aamuyöllä. Pyörin sängyssäni hikisenä. En viitsinyt laittaa viestiä kenellekään jätkistä tähän aikaan, ei kukaan edes ollut tähän aikaan hereillä. Paitsi minä.

Huokaisten nousin sängystäni ja kävelin keittiöön juomaan lasin vettä. Rilla nukkui tyytyväisenä pienessä pedissään. Se näytti hyvin suloiselta, niin kuin aina. Niinhän se pikkukoira oli.

Päätin yrittää nukkua sohvalla, vaikkei niska ja selkä kiittäisi siitä aamulla. Mutta sohvalle oli muutenkin helpompi nukahtaa, varsinkin vahingossa. Huokaisten suljin silmäni ja yritin lopettaa ajattelemisen.

~~~~~

Katsoin ohimenevää ambulanssia kyyneleet silmissäni. Olisihan minun pitänyt arvata, että epäilykseni osuivat oikeaan. Olli oli saanut jonkun sairauskohtauksen lähtiessään viemään roskia.

Nyt hän taisteli hengestään. Enkä minä osannut tehdä mitään muuta kuin itkeä. "Haluut varmaa mennä sairalaan?" Ollin ystävällinen naapuri kysyi varovasti pitäen kättään olkapäälläni.

Nyökkäsin, en itkemiseni takia osannut muodostaa sanoja. Järkytykseni takia taas en osannut ajatella. Tuo mies oli kuitenkin Ollin pelastaja, hän oli soittanut apua paikalle.

Pian olimmekin matkalla sairaalaan. Pyyhin kyyneleitäni yrittäen lopettaa itkemiseni. Se vain oli mahdotonta. Ei tämä voinut olla todellista. Ei näin vain voinut tapahtua. Ei Ollille.

Kaivoin puhelimen taskustani ja laitoin bändiryhmäämme viestiä, että Olli oli sairaalassa. Tietenkään kukaan ei sitä neljältä aamulla lukenut, mutta sentään he herättyään tiesivät mitä oli tapahtunut.

"Mä soitin sulle ku Ollin puhelimessa luki sun nimi sydämellä, aattelin et sun olis hyvä tietää", mies kertoi pysäköidessään auton. "Kiitti oikeesti paljon avusta", kiitin häntä yrittäen hymyillä. Hän vain nyökkäsi ystävällisesti.

Poistuin autosta ja lähdin jonnekin odottelemaan. Vihasin olla sairaalassa, mutta sen brunen takia olisin täällä vaikka loppuelämäni. Kunhan hän vain selviäisi tästä.

Sitä en kyllä ymmärtänyt miten Olli on voinut saada jonkun sairauskohtauksen. Onko se noin nuorella ihmisellä edes mahdollista? Tai ei sillä ollut väliä, miksi juuri hän, miksen minä?

"Hei, voinko olla jotenki avuksi?" sairaanhoitaja kysyi ja istui viereeni. "Tiiätsä jotain Olli Matelasta? Se on saanu jonku sairauskohtauksen ja se tuotiin tänne joku aika sitte", kerroin pyyhkien jälleen kyyneleitäni pois.

"Hänet on viety tutkimuksiin. Lääkäri tulee sanomaan sinulle lisätietoja, mutta Olli on kyllä hyvässä hoidossa. Mikäs sun nimi oli?" nainen vastasi hymyillen lohduttavasti. "Aleksi Kaunisvesi. Mä oon sen hyvä ystävä", vastasin.

Helvetti tuo sattui. Toivottavasti olin väärässä, halusin olla paljon enemmän kuin vain hyvä ystävä. "Aivan. Ilmotellaan heti ku saadaan tietää jotai uutta", hän jatkoi ja oli lähtemässä, mutta tartuin häntä varovasti ranteesta.

"Selviiks se?" kuiskasin epävarmalla äänellä. "Sitä minä en valitettavasti osaa sanoa varmaksi. Mutta Olli on hyvissä käsissä, lääkäri tekee parhaansa", sairaanhoitaja vastasi ja lähti sitten.

Jäin tuolille yliajattelemaan ja itkemään. Ja odottamaan. Eli ei edes ollut kovin todennäköistä, että Olli selviäisi. Toki koskaanhan sitä ei varmaksi voinut mennä sanomaan, mutta siitä huolimatta. Entä jos hänen elämä oli tässä?

Mitä jos en koskaa päässyt kertomaan tunteistani hänelle? Jos oli jo myöhäistä? Näkisinkö häntä enää koskaan? Aloin itkemään epätoivoisesti kehoni alkaessa täristä pelosta.

Samassa lääkäri käveli minua kohti todella vakavan näköisenä. Se ei voinut tarkoittaa mitään hyvää. En ainakaan uskonut niin. "Olen pahoillani.. Ollin sydän petti", hän sanoi hiljaa. Ei..

***

Fun fact: kuulin ulkoo ambulanssin sireenien ääntä 😀