No sign of life, can you hear my heart beating? // Olli x Aleksi

72. Kirjahylly

Aleksi

"Onko meiän ihan pakko tehä tää?" valitin Ollille. "Ilmeisesti on", hän vastasi hieman turhautuneena ja pyyhki hikeä otsaltaan. Tämä meni aivan varmasti kuntoilusta, vannoin.

Niko ja Joel olivat pyytäneet meidät avuksi Nikon muuttoon, joten tässä kannoimme muuttolaatikoita portaita ylös Joelin asuntoon, muutkin jätkät olivat apuna.

"Nikon luona on vielä se kirjahylly, se pitää hakee", Joel ilmoitti järjestellen hieman laatikoita. "Se on aika painava", toinen solisti huomautti heittäen meille vesipullot. "Ollillahan on voimaa", Tommi virnisti ja taputti kihlattuni selkää.

"No voi jumalauta", hän kirosi juoden lisää vesipullostaan. "Ja Aleksi jää purkaa tavaroita", Joel käski, juuri kun olin helpottunut ettei minun tarvinnut tehdä enää mitään.

Nostin keskisormeni ylös liukuen seinää pitkin lattialle istumaan. Nyt oli ihan ansaitun tauon paikka, kyllä ne laatikot jaksoivat odottaa. Sitä paitsi, kyllä Joel ja Niko olisivat saaneet nämä itsekin kannettua.

Minä ja Olli ainakin hoidimme muuttomme kahdestaan, ei tuolla brunella kyllä tavaraa ollutkaan paljon. Mutta siitä huolimatta. "Missä se Rommi muuten on?" Joonas kysyi katsellen ympärilleen.

"Rommiii", Niko kutsui käyden huoneita läpi. "Eihän se oo menny ulos?" huolehdin, ovi oli kyllä kiinni, ei sen rappukäytävässä ainakaan pitänyt olla. "Jäiks se Nikon kämppään?" Olli ehdotti.

"Ei, kyllä mä sen toin jo tänne", Niko vastasi potkaisten vahingossa yhtä laatikoista. Sieltä kuului kissan naukaisu, mitä ihmettä Rommi siellä teki?

Joonas avasi laatikon ja kissan pää ilmestyi esiin lelujen keskeltä. Repesin nauramaan huvittuneena, kun hän nosti sen pois laatikosta, voi Rommia. "Ei saa mennä piiloo", Niko huokaisi huvittuneena myöskin.

Olli

Pudistin päätäni hymyillen, ennen kuin menin pörröttämään kihlattuni hiuksia. "Mennään Olli", Tommi hoputti ja otti ranteestani kiinni. "No joojoo", mutisin lapsellisesti.

Kävelimme portaat alas moikaten Kaspiania, hän tuli kai töistä. "Vielä jaksaa, ei siellä oo paljoo enää", brune kertoi aukaisten auton ovet. Astuin kyytiin nyökäten ja laitoin turvavyön kiinni.

Jäin miettimään automatkan ajaksi minun ja Aleksin eilistä riitaa. Olimme aikaisemminkin riidellyt, mutta ei se ikinä ollut mennyt niin pitkälle. Tai että olisimme alkaneet syytellä toisiamme.

Mutta kuten olin eilen sanonut, jokaiseen suhteeseen kuului riidat ja erimielisyydet. Ja molemmat pyysivät anteeksi, joten kaiken kaikki oli nyt hyvin. Me rakastimme toisiamme.

"Me saadaan se hylly mahtuu ku kaadetaan penkit", Tommi totesi parkkeeraten auton. Nyökkäsin taas ja lähdin jo Nikon asuntoon, seuraava asukas sai valmiiksi huonekaluja. Ei kaikki mahtunut Joelin kämppään.

"Onneks tää on tyhjä", hymähdin ottaen kirjahyllystä kiinni. "Viedään rauhassa", brune ohjeisti, ennen kuin nostimme hyllyn ilmaan. Irvistäen yritin ottaa siitä paremmin kiinni, jumalauta tämä painoi.

"Jaksatko?" Tommi huolehti. "Joo", vastasin huokaisten, tämän jälkeen en aikonut tehdä enää mitään. Kirosanoja luetellessa saimme kirjahyllyn hissiin, vain hullu olisi vienyt sen portaissa.

Hieman hengästyneenä nojasin hyllyyn hissimatkan, tämä kapistus piti saada kannettua vielä autoon. Sen jälkeen muut jätkät pystyivät auttamaan, ei minunkaan voimat tähän riittäneet.

Huokaisten nostin taas kirjahyllyn ilmaan yhdessä Tommin kanssa, tämä jos jokin meni urheilusta. Ei kai tällaisten edes kuulunut olla kovin painavia, vai olinko vain väärässä?

"Perkele", kirosin nosten viimeisillä voimillani hyllyn autoon, siinä se nyt oli. Nikon muuttokuorman ilmeisesti viimeinen tavara. Ainakin minun osalta, halusin jo kotiin makaamaan sohvalle Aleksin ja Rillan kanssa.

"Tää pitää viedä Joelille vielä", Tommi muistutti huvittuneena käynnistäen auton. "Älä viiti!" tuhahdin näyttäen brunelle keskisormea, eikö tämä päivä riittänyt jo?

***

Meenki tästä nukkuu.