Sekä James että Lily olivat helpottuneita, kun Remus ja Cinnamon ilmiintyivät Pottereille hieman puoli kahdeksan jälkeen illalla. Kumpikin oli siististi pukeutunut ja he myös näyttivät olevan huomattavasti aiempaa paremmissa väleissä keskenään - ainakin siitä päätellen, että he laskeutuivat portaat alas saliin käsi kädessä ja kumpikin hymyili.
"Te siis saitte itsenne raahattua tänne asti", James totesi, kun Remus ja Cinnamon ehtivät heidän luokseen.
Remus loi häneen murhaavan katseen. "Toisin kuin ehkä sinä, minä en jätä tulematta juhliin nuoleskelemisen vuoksi."
"En minä siitä puhunutkaan", James sanoi viattomasti. "Vaan siitä, että teillä saattaisi olla riita kesken."
"Ai... Mistä minä olisin sen voinut tietää?"
James otti kasvoilleen loukkaantuneen ilmeen. "Minä en ole niin kaksimielinen kuin sinä ehkä kuvittelet!"
"Et tietenkään ole... Kaksimielisyydestä puheenollen, missä Sirius ja Ria ovat?"
"Sen kun tietäisikin", James pyöritti silmiään. "Jonkun pitäisi tehdä niille kahdelle jotakin! Jos jotkut nuoleskelee, niin he. Minä tarvitsisin varmaan rautakangen, että saisin heidät tarpeeksi kauas toisistaan."
Toiset virnistivät. "Kuulostaa Siriukselta. Lily, joko sinä olet tavannut Jamesin vanhemmat?"
"Hänen äitinsä", Lily sanoi.
"Ja tapaat minun isäni suunnilleen... nyt", James päätti tarttuen Lilyä käsivarresta ja lähti taluttamaan tätä kohti juuri saliin astunutta viiden hengen ryhmää. Neljä ryhmässä seisovista ihmisistä Lily tunsi jo ennestään - Redin ja Jazzin, sekä Ariannan veljen Jaken ja tämän vaimon Rosarian. Hän arvasi heti, että viides henkilö oli Jamesin isä. Kuten Jamesin äidillä, myös hänen isällään oli tummat hiukset. Hän oli pitkä ja näytti huomattavan paljon Jamesilta - vaikka virneensä James oli selvästi saanut äidiltään. Jamesin isä näytti jokaista piirtoaan myöten kiireiseltä aurorilta. Hän oli pukeutunut asiallisesti ja vaikka hän hymyili kohteliaasti, näytti hän kuitenkin olevan kaiken aikaa jonkinlaisessa valmiustilassa, jopa omassa kodissaan. Lily muisti Jamesin sanoneen, että hänen isänsä oli hyvin kiireinen ja melkein aina poissa kotoa.
"Hei, isä", James sanoi, kun he pääsivät ryhmän luokse. "Tässä on Lily Evans, minun tyttöystäväni."
Jamesin isä kääntyi ympäri ja hymyili heille kohteliaasti.
"Pääsithän sinä viimeinkin sanomaan nuo sanat", hän sanoi pojalleen ja kääntyi sitten Lilyn puoleen. "Hauska tavata, Lily. Tiedätkö, olet juuri sellainen kuin odotinkin."
"Niin olen kuullut", Lily hymyili. "Toivon mukaan se ei kuitenkaan ole huono asia."
"No jaa... Niin kauan kuin et lyö minua, se ei ole huono asia", herra Potter hymyili silmät tuikkien. "Sinä varmaan oletkin jo tavannut Red Stronin ja Jazz Thomasin? Ja tässä on Jake ja Rosaria Bell."
"Olemme tavanneet", Lily sanoi. "Jaken pikkusisko on yksi parhaista ystävistäni."
"Hauska nähdä taas, Lily", Jake tervehti. "Ja pikkusiskostani puheenollen, missä hän on? En ole nähnyt häntä koko iltana."
Lily oli aikeissa vastata, mutta herra Potter ehti ensin. "Hän taitaa olla juuttunut jonnekin minun kakkospoikani kanssa. Sirius Blackin, siis."
"Ai, Sirius Black, tietenkin", Jake huokaisi. "Toivon mukaan he eivät ole sentään juuttuneet. Se olisi varmasti hyvin epämukavaa. Lily, onko sinulla aavistustakaan siitä, missä he ovat? Haluaisin nähdä Ariannan."
"He ovat todennäköisesti yläkerrassa", James sanoi Lilyn puolesta. "Minä voin viedä teidät sinne, jos isä on jo lopettanut Lilyn kiusaamisen?"
Herra Potter nyökkäsi. "Minä ehdin toivon mukaan kiusata Lilyä joskus toiste lisää. Menkää te vain."
James lähti johdattamaan Jakea ja Rosariaa kohti yläkertaan johtavia portaita Lilyn seuratessa perässä. Portaiden alapäässä Lily kääntyi katsomaan herra Potteria, sekä Rediä ja Jazzia, jotka näyttivät uppoutuneen johonkin keskusteluun. Lily saattoi kaukaakin nähdä, että parin välillä oli jonkinlaista kireyttä - Redin silmät eivät hymyilleet, niin kuin yleensä hänen katsoessaan Jazzia ja Jazzin kasvoilla oli itsepäinen ilme. Lily vilkaisi vaistomaisesti Jazzin paljaita käsivarsia, mutta ei nähnyt missään pimeän piirtoa. Hän olisi halunnut tietää, miten sen piilottaminen onnistui. Mutta Jazzilla oli epäilemättä keinonsa. Hän loi vielä viimeisen vilkaisun Redin kasvoihin. Sitten hän seurasi kiireesti toisia yläkertaan.
"Anturajalka!" James huusi, kun he olivat päässeet ylimpään kerrokseen asti. "Saitte seuraa!"
"Anturajalka?" Jake toisti rypistäen otsaansa.
James virnisti.
"Se on lempinimi, jolla Siriusta kutsutaan", hän sanoi ympäripyöreästi välittämättä selittää asiaa tarkemmin. Hän säästyi lisäkysymyksiltä, kun Sirius ja Arianna ilmestyivät näkyville.
"Hei, Jake!" Arianna tervehti veljeään halauksella ja halasi hetken mielijohteesta myös Rosariaa. "Teitä ei ole näkynyt koko iltana!"
"Pikemminkin sinua ei ole näkynyt koko iltana", Jake korjasi. "Tiesitkö, että juhlista menettää paljon, jos ne viettää yläkerrassa?"
Ariannan posket lehahtivat punaisiksi. Se oli jotakin, mitä ei yleensä tapahtunut.
"Siinä tapauksessa kehotan, että suoriudumme alakertaan", hän sanoi niin majesteettisesti kuin vain pystyi ja lähti kohti alakertaan vieviä portaita Siriuksen, Jaken ja Rosarian seuratessa kannoilla. Lilykin oli aikeissa seurata ystäväänsä, mutta James tarttui häntä kyynärpäästä ja pysäytti hänet.
"Jäädään tänne", James pyysi hiljaisella äänellä hänen korvaansa. "Vähäksi aikaa?"
Lily kääntyi ja vilkaisi Jamesia epäröiden.
"Muistatko sen ensimmäisen täydenkuun Tylypahkassa?" hän kysyi.
James nyökkäsi hitaasti.
"Lupasit näyttää minulle animaagihahmosi", Lily jatkoi. "Voitko näyttää sen nyt?"
James haroi hiuksiaan mietteliäästi.
"Mennään ulos", hän sanoi lopulta. "Tämä huone on vähän liian pieni muodonmuutoksia varten."
Lily nyökkäsi ja lähti kohti portaita, kun James taas pysäytti hänet.
"Ilmiinnytään", James ehdotti. "Toiset ihmettelee jos näkee meidän menevän ulos."
Lily ja James ilmiintyivät Potterien pihalle ja James talutti Lilyn korkeiden puiden suojaan. Hän ei todellakaan halunnut kenenkään näkevän muodonmuutostaan - hän oli onnistunut kätkemään animaagisalaisuutensa viidennestä luokasta lähtien, eikä hänellä ollut mitään aikomusta paljastaa sitä nyt. Hän ei myöskään halunnut Siriusta paikalle sotkemaan tilannetta. Oli tarpeeksi hermostuttavaa muuttua hirveksi Lilyn katsellessa.
"Nyt me varmaan ollaan tarpeeksi suojassa", James päätti pysäyttäen Lilyn. Lily nyökkäsi ja katsoi Jamesia odottavasti, pieni, jännittynyt hymy huulillaan. James vastasi hymyyn hermostuneena ja sulki silmänsä - ei niinkään keskittyäkseen kuin sulkeakseen Lilyn kuvan mielestään, niin vaikeaa kuin se olikin.
Lily katsoi ihmetellen, kuinka Jamesin ihmishahmo vaihtui sulavasti hirven muotoon. Hän hypähti taaksepäin, kun hirvi käänsi äkkinäisesti päätään ja sen sarvet heilahtivat uhkaavan läheltä hänen kasvojaan. Hän näki hirven katsovan häntä hieman anteeksipyytävästi ruskeilla silmillään, joissa oli erittäin ihmismäinen ilme. Jamesmainen ilme, Lily ajatteli ja hymy käväisi hänen huulillaan, kun hän astui askeleen lähemmäs ja kosketti sormillaan hirven korvia. Hän antoi kätensä lipua hirven kaulaa pitkin sen selkään. Hirvi liikautti päätään lähemmäs häntä.
Sitten hirvi alkoi jälleen muuttua ja hetken kuluttua Lilyn edessä seisoi James jälleen ihmishahmossaan, epäluonteenomaisen hämillinen katse ruskeissa silmissään. James ei ollut tottunut esittelemään animaagihahmoaan kenellekään - hän ei voinut edes kertoa siitä kenellekään - ja tämänkertainen muodonmuutos oli vaatinut häneltä poikkeuksellisen suurta luottamusta Lilyä kohtaan.
"Mitä pidit?" hän kysyi antaen sormiensa kulkeutua hiuksiinsa, niin kuin aina nykyään kun hän tunsi olonsa hermostuneeksi.
Lily hymyili ja ojensi kätensä vetäen Jamesin käden jälleen alas.
"Älä koske siihen tukkaan", hän neuvoi. "Ja se oli tosi upeaa. Vaikka minä kyllä pidän sinusta enemmän ihan ihmisenä."
"En ihmettele. Tai siis, kuka nyt hirveä haluaisi suudella?"
Lily mietti ankarasti.
"Sirius", hän ehdotti sitten.
James alkoi kakoa. "Älä ällötä minua! Sirius saattaa kyllä olla oikein vetävä typyköiden mielestä - mutta ei minun mielestäni."
"Hyvä niin. Piti vain varmistaa", Lily sanoi virnistäen. "Ariannan sydän nimittäin murtuisi, jos veisit hänen miehensä."
"Eikö sinun sitten?"
Lily kallisti päätään. "No jaa..."
James huokaisi tuskastuneena.
"Miksi sinä aina teet noin, Lily?" hän kysyi hieman surullisesti.
"Miten?" Lily rypisti otsaansa.
"Otat kaiken vitsinä", James sanoi ja nyt hän kuulosti vihaiselta. "Aina kun minä sanon sinulle - jotakin - sinä käännät sen vitsiksi - oletko sinä minunkin kanssani jonkun vitsin vuoksi?"
"Mitä?" Lily kysyi ällistyneenä.
"Oletko sinä minun kanssani jonkun vitsin vuoksi?" James toisti, eikä hänen ruskeissa silmissään ollut jälkeäkään niiden äskeisestä lämmöstä. "Pahus, nyt minä tiedän, miltä niistä kaikista tytöistä tuntuu - kun haluaisi olla jonkun kanssa, eikä se toinen ole vakavissaan - "
"Minä olen vakavissani", Lily sanoi kiireesti.
"No ei siltä näytä! Pilailet aina vain kaikesta! Tiedätkö sinä, miten turhauttavaa se on?" James kysyi. Lily avasi suunsa vastatakseen, mutta James ei antanut hänelle tilaisuutta. "No et taida tietää", hän jatkoi vihaisesti. "Koska minä olen ollut vakavissani sinun kanssasi siitä lähtien kun minä rakastuin sinuun kolmannella luokalla! Ja sen voin sanoa, ettei se todellakaan ole ollut helppoa! Minä olin kolmetoista, helvetti! Ei silloin ole tarkoitus mennä rakastumaan!"
"James - "
"Minä yritin yli kolme vuotta saada sinut pitämään itsestäni, Lily! Kolme vuotta! Ja nyt kun minä kuvittelin saaneeni sinut, sinä et ole edes tosissasi, sinä - "
Lily astui askeleen eteenpäin ja suuteli Jamesia rajusti saaden pojan horjahtamaan taaksepäin. Jamesin kädet kietoutuivat automaattisesti Lilyn ympärille ja hän veti tytön tiukemmin itseään vasten jatkaen suutelemista. Hän tunsi Lilyn käsien kulkeutuvan hiuksiinsa ja pörröttävän niitä. Hän antoi toisen kätensä upota Lilyn paksuun punaiseen tukkaan, toisen hän piti tiukasti Lilyn vyötärön ympärillä aivan kuin peläten, että Lily karkaisi yllättäen jonnekin. Hän suuteli Lilyä lujemmin ja Lily vastasi, he vajosivat maahan istumaan ja jatkoivat suutelemista -
Puiden takaa kuuluva rasahdus sai heidät hätkähtämään kauemmas toisistaan. James kääntyi katsomaan ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Puutarha heidän ympärillään oli autio.
"Minä olen vakavissani sinun kanssasi", Lily sanoi teräksisellä äänellä ja James kääntyi jälleen katsomaan tyttöä. Lilyn posket punoittivat ja hänen hiuksensa olivat karanneet hänen kampauksestaan. "En olisi palannut yhteen kanssasi, jos en olisi vakavissani. En olisi kutsunut sinua kotiini käymään, jos en olisi vakavissani. Pahus, kuvitteletko sinä, että olisin antanut sinun kirota siskoni, jos en olisi vakavissani?"
Jamesin suupieliä nyki.
"Miksi sitten aina pilailet kaikesta?" hän kysyi vakavoituen jälleen.
Lily käänsi katseensa toiseen suuntaan, mutta James tarttui häntä leuasta ja käänsi hänen kasvonsa itseensä päin. Lily hymyili hänelle hieman hermostuneesti.
"En ole tottunut olemaan vakavissani", hän sanoi rehellisesti. "Tätä ennen minua ei ole oikeastaan kiinnostanut seurustella kenenkään kanssa kovin vakavasti. Ja olen huono sanomaan sitä ääneen. Mutta minä olen vakavissani." Hän nielaisi. "Minä - "
"SARVIHAARA! LOPETTAKAA JO SE KAULAILU JA RAAHAUTUKAA TÄNNE!" Sirius kailotti kovaan ääneen Potterien kotitalon rappusilta. Lily huokaisi hieman pettyneesti ja pakottautui hymyilemään Jamesille noustessaan ylös maasta. Hän ei tiennyt, olisiko helpottunut vai pettynyt siitä, että Sirius oli keskeyttänyt heidät. Hän oli aikonut sanoa jotakin, mitä saattaisi katua, mutta minkä juuri nyt tiesi olevan totta.
Hän oli aikonut sanoa Jamesille kuuluisat kolme sanaa.
**
Lily korjasi pikaisesti kampauksensa taikasauvallaan ennen kuin he astuivat takaisin saliin, missä juhlat olivat jo täydessä käynnissä. Osa vieraista tanssi terassilla lasioven takana, osa istui pöytien ääressä syömässä. Hän näki Siriuksen ja Ariannan istuvan Remuksen, Cinnamonin, Peterin ja Admire Speirin kanssa yhdessä pöydässä ja tarttui Jamesia kädestä lähtien johdattamaan häntä sinne päin.
"Mikä teillä oikein kesti?" Sirius puuskahti, kun he istuivat pöydän ääreen.
James pyöritti silmiään. "Paraskin puhuja. Minun tietääkseni sinä olit se, joka nuoleskeli Ariannan kanssa koko iltapäivän."
Sirius kohautti olkapäitään. "Täytyyhän miehen pitää yllä mainettaan", hän sanoi vaatimattomasti. "Oletteko syöneet vielä mitään?"
James ja Lily pudistivat päätään.
"Menkää sitten hakemaan jo", Sirius kehotti. "Ja maistakaa ihmeessä boolia! Se on tosi hyvää!"
James huokaisi. "Hyvä on, Anturajalka. Mitä sinä tarkalleen ottaen olet laittanut siihen booliin?"
"En mitään", Sirius sanoi viattomasti. "Tai siis, en mitään vaarallista - korkeintaan pikkuisen tuliviskiä - "
James voihkaisi. "Et kai?"
Sirius kohautti olkapäitään. "Joo. Ei kai pikku tippa alkoholia ketään voi tappaa?"
"Mikä on tarkalleen ottaen pikku tippa?" James rypisti otsaansa.
"Pullo, pari pulloa... ei kai se niin tarkkaa ole?"
Arianna laski lasin kädestään aivan kuin se olisi polttanut häntä.
"Olisit voinut varoittaa minua", hän kivahti Siriukselle.
"Miksi?" Sirius kohotti kulmiaan. "Olen aina miettinyt, millaista seuraa olisit alkoholisoituneena - "
"Älä edes yritä sitä", Arianna sanoi teräksisesti. "Saat tyytyä minun seuraani aivan selväpäisenä!"
Sirius virnuili. "Ei sillä, että sekään mitenkään tylsää seuraa olisi..."
"Hyvä on", Remus huokaisi. "Ei millään pahalla, Anturajalka, teidän - tuota - yksityiselämänne - on varmasti oikein mielenkiintoista, mutta en silti välttämättä halua kuulla siitä, jos ymmärrät, mitä tarkoitan."
"Mitä? Etkö halua tietää, mitä minä ja Arianna - "
"EI!" Remus ja Cinnamon parkaisivat yhteen ääneen.
"Ei sitten", Sirius sanoi loukkaantuneena ja alkoi sukia hiuksiaan.
"Meidän suosikkikyyhkyläisillämme näyttää olevan jonkinlainen riita meneillään", Peter vaihtoi puheenaihetta ja kääntyi katsomaan salin ovelle päin.
"Mitä? Tarkoitatko Minervaa ja Albusta?" Sirius kysyi piristyen hetkessä ja alkoi käännellä päätään puolelta toiselle, ennen kuin Remus pilasi hänen kuvitelmansa ilmoittamalla, ettei kyse ollut McGarmiwasta ja Dumbledoresta vaan Redistä ja Jazzista. Katsoessaan ovelle Lily näki, että Peter oli ollut oikeassa - Red ja Jazz seisoivat salin ovella ja näyttivät olevan keskellä melko kiivasta väittelyä.
"Haluaisin vain tietää, mistä he riitelevät", Lily mutisi. "En jostakin syystä oikein usko, että tässä on varsinaisesti ihmissuhdeongelmista kyse."
"Ei sitä voi tietää", Sirius muistutti. "Ehkä Red yllätti Jazzin Kalkaroksen kimpusta - "
"Jonkun taitaa olla paras kiikuttaa tuo booli hieman kauemmas Anturajalasta", Remus huokaisi ja otti päättäväisesti lasin Siriuksen kädestä välittämättä Siriuksen protesteista.
**
Keskiyön ja vuoden vaihtumisen lähestyessä kaikki kerääntyivät puutarhaan viinilasien kanssa. Siriuksen suureksi pettymykseksi hänen terästämänsä booli oli viety pois - Jamesin vanhemmat olivat alkaneet epäillä, että siinä oli jotakin vialla, kun Jamesin täti oli alkanut käyttäytyä epätavallisen tuttavallisesti Remusta kohtaan ja alkanut sitten itkeä tultuaan torjutuksi.
"En tajua, miksi torjuit hänet", Sirius marisi, kun he seisoivat terassilla odottamassa vuoden vaihtumista.
"Hän oli vähän liian vanha minulle", Remus sanoi hienotunteisesti.
"Joten? Sinä et ole tainnut vielä oppia, että koskaan ei saa sanoa naiselle ei - "
"Tuota, Sirius? Pitäisikö minun kenties muistuttaa sinua siitä, että minäkin olen täällä?" Arianna kysyi herttaisesti hymyillen, mutta hänen violetinsiniset silmänsä välkähtivät uhkaavasti. Sirius kääntyi välittömästi tyttöystävänsä puoleen ja suuteli tätä rajusti huulille.
"Enhän minä nyt sinua unohtaisi", Sirius sanoi sitten hymyillen.
"Paras on olla unohtamatta", Arianna varoitti. "Sain jo tarpeekseni joululomalla, kun sinä lukkiuduit tuonne pahuksen ulkorakennukseesi - "
"Mitä sinä muuten siellä ulkorakennuksessa oikein teet?" Remus kysyi kiinnostuneena.
Sirius ravisti itsepäisesti päätään. "En sano. Ainakaan vielä."
"Hän rakentaa sinne McGarmiwan näköispatsasta!" Peter arvasi ja sai osakseen mulkaisun Siriukselta, joka näytti järkyttyneen pelkästä ajatuksestakin.
"Matohäntä, oletko nyt aivan varma, että et ole mennyt juomaan liikaa sitä boolia?" Sirius kysyi sitten teeskennellyn huolehtivasti.
Peter ei vastannut hänelle, vaan keskittyi viihdyttämään Admire Speiriä, joka näytti hieman järkyttyneeltä Kelmien puheista. Sirius arveli, ettei Admire ollut aiemmin ollut kovinkaan kaksimielisessä seurassa - vaikka kyllä hän varmasti selviytyisi, jos aikoi olla Peterin kanssa. Henkilökohtaisesti hän toivoi, että Peter ja Admire pysyisivät vielä ainakin jonkin aikaa yhdessä. Admire saattoi olla hieman tyhjäpäinen, mutta ainakin hän oli erittäin ystävällinen ihminen ja piti Peterin poissa luihuisten joukosta. Kaikkein viimeiseksi Sirius nyt halusi Peterin alkavan taas juosta Jessica Laheneyn perässä.
"Muutaman päivän päästä pitää mennä takaisin kouluun", Sirius totesi ääneen. "Outoa. Ennen minä aina odotin koulun alkamista enemmän kuin mitään muuta, mutta nyt olen jopa alkanut viihtyä täällä - "
"Sitä kutsutaan kotiutumiseksi, Anturajalka", James auttoi ja huokaisi. "Sääli kuitenkin, ettei se olotila kestä pitkään. Puoli vuotta ja sitten..."
"Sitten suuri maailma odottaa naistenmiesten kuningasta", Sirius sanoi ja sulki silmänsä. Arianna astui hänen varpailleen.
"Minä olen edelleen täällä", hän huomautti jäätävästi. "Ja jos sinä edes suunnittelet muiden iskemistä, sinun kuuluu varoittaa minua kunnollisesti etukäteen."
"Minkä ihmeen takia?" Sirius rypisti otsaansa.
"Että ehdin päättää, mitä kirousta käytän sinuun", Arianna sanoi muina miehinä ja alkoi tutkia pitkiä kynsiään.
Lily huokaisi. "Enää muutama kuukausi S.U.P.E.R-kokeisiin."
"Minervasta tulee kamala orjapiiskuri!" Sirius parahti. "Voin kuvitella... hän ilmestyy luokkaan koivunoksan kanssa..."
"Pidä kuvitelmasi omana tietonasi, ole kiltti", Remus pyysi lievästi pahoinvoivan näköisenä.
Sitten Jamesin vanhemmat aloittivat lähtölaskennan vuoden vaihtumiseen ja se kiinnitti heidän huomionsa, eikä Sirius ehtinyt sanoa enää mitään kaksimielistä Remuksen kiusaksi.
"Kymmenen... yhdeksän... kahdeksan... seitsemän... kuusi... viisi..."
James kietoi käsivartensa Lilyn ympärille leveä hymy huulillaan. Hän aikoi vihdoinkin toteuttaa kuuluisan tradition, jonka mukaan hänen kuului suudella rakastamaansa tyttöä vuoden vaihteessa. Lily katsoi häneen vihreät silmät kimaltaen ja liikahti lähemmäs häntä.
"...neljä... kolme... kaksi... yksi..."
Kovaääninen räjähdys vavisutti taloa. James, joka oli ollut aikeissa suudella Lilyä, menetti tasapainonsa ja kaatui kyljelleen terassin lattialle vetäen Lilyn mukanaan. Talon sisältä leijui savua ulos - James oli helpottunut siitä, että kukaan ei ollut ollut sisällä, kun räjähdys oli tapahtunut - hän kiskoi Lilyn kiireesti jaloilleen ja yritti tavoittaa jostakin vanhempiensa katseet selvittääkseen, mistä oli kyse.
Hän ei lopulta tarvinnut vanhempiaan asian selvittämiseen. Hän kuuli Lilyn kirkaisen tukahtuneesti vierellään ja osoittavan ylöspäin, pilvettömälle, mustalle taivaalle -
Taivaalle oli leimahtanut pimeän piirto.
**
James kuuli heidän ympäriltään vaimeita poksahduksia, kun heidän ympärilleen ilmiintyi äkkiä hahmoja, jotka James välittömästi tunnisti kuolonsyöjiksi. Heillä oli huput päässään ja naamiot kasvoillaan, eikä James pystynyt tunnistamaan heistä yhtäkään, mutta sillä ei ollut edes merkitystä, sillä seuraavaksi kuolonsyöjät alkoivat huutaa kirouksia ja ihmiset syöksyivät sisälle taloon. James yritti pysytellä ulkona ja päästä kiertämään kuolonsyöjien selustaan - hän tiesi paremmin kuin hyvin, että oli typerää mennä sisälle taloon kuolonsyöjien ansastettavaksi. Mutta ennen kuin hän pääsi pakenemaan turvallisesti sivulle Lilyn ja ystäviensä kanssa, heidän eteensä ilmestyi joukko kuolonsyöjiä, jotka pakottivat heidätkin taloon pakoon kirouksiaan.
"Mitä me nyt tehdään?" Lily kirkui Jamesille ympärillä kaikuvien pakokauhun huutojen ylitse.
"Miltä näyttäisi, taistellaan?" James huusi hänelle vastaukseksi ja veti esiin taikasauvansa. "Onko sinulla sauva?"
Lily nyökkäsi huulet kireänä viivana ja otti sauvansa esiin mutisten "valois", sillä kaikki talon valot olivat sammuneet räjähdyksessä. James ja muut Kelmit seurasivat hänen esimerkkiään, jotta he pystyivät näkemään edes jotenkuten ympärilleen. James tajusi hämärästi, että varsinainen taistelu ei ollut vielä alkanut - he seisoivat salin keskellä kuolonsyöjien kerääntyessä hitaasti salin reunoille. Odottaminen oli typerää, James tajusi. Odottamalla he vain antoivat kuolonsyöjille mahdollisuuden koota ylivoiman ja piirittää heidät. James kääntyi puhumaan ystävilleen.
"Suosittelisin, että häivytte paikalta mahdollisimman nopeasti", hän kehotti. "Ilmiintykää tiehenne kun vielä voitte."
"Ja jätetään sinut tänne yksin? Älä ole ääliö!" Sirius kivahti.
"Tämä on minun kotini, ei teidän."
"Mutta me ollaan sinun veljiäsi!" Sirius sanoi ja hänen äänessään oli ehdottomuutta, joka kavalsi, ettei hän peruisi päätöstään. James ei voinut olla virnistämättä Siriukselle tilanteesta huolimatta.
"Minun olisi pitänyt tietää, että sanoisit noin", hän sanoi ja kääntyi seuraavaksi Lilyn puoleen. "Taitaa olla turhaa yrittää suostutella sinua lähtemään kotiin?"
"Sen voit uskoa", Lily tokaisi kireästi. "Minäkin olen rohkelikko, ellet ole unohtanut."
James nyökkäsi, eikä yrittänyt suostutella häntä enempää, vaikka ei voinutkaan olla toivomatta, että Lily ei olisi ollut täällä. Jos Lilylle tapahtuisi jotakin - hän tunsi vatsansa kääntyvän solmuun muistaessaan Redin pallosta näkemänsä kuvan. Kuvan Lilystä kuolleena. Se ei voisi tapahtua nyt, James päätti ja otti tiukemman otteen sauvastaan. Hän vaikka kuolisi, mutta sitä ei tapahtuisi Lilylle.
Kuolonsyöjät kerääntyivät edelleen huoneen laitamille ja jopa naamioiden lävitse James tiesi heidän hymyilevän voitonriemuisesti. Hän tunsi adrenaliinin kuohuvan suonissaan ja kääntyi katsomaan ystäviään vino hymy huulillaan.
"Aion tehdä nyt jotakin todella typerää", hän sanoi. "Potkaiskaa minua siitä hyvästä myöhemmin."
Hän kuuli Remuksen vastaavan jotakin - todennäköisesti utelevan hänen suunnitelmistaan - mutta ei erottanut sanoja, sillä hän oli jo kääntänyt selkänsä ja ympärillä kuuluvat kirkaisut ja puheensorina hukuttivat Remuksen äänen alleen. Hän nosti taikasauvansa ja tähtäsi sillä kohti lähintä kuolonsyöjää sanoen selkeällä äänellä:
"Tainnutu!"
Kyseinen kuolonsyöjä kaatui välittömästi lattialle samalla kun muut kääntyivät katsomaan puoliksi raivostuneina, puoliksi järkyttyneinä Jamesia, joka seisoi keskellä salia selkä suorassa ja puristi taikasauvaansa uhmakas hymy huulillaan. Sitten Jamesilla ei ollut enää aikaa ajatella. Joku lähetti kirouksen häntä kohti ja hän torjui sen täpärästi, lausuen ääneen seuraavan kirouksen - hän lakkasi pitämästä enää lukua siitä, mitä teki. Hän pyöri ympäri ja torjui ja huusi kirouksia ja ehti vain välillä vilkaisemaan huolehtivasti kohti Lilyä, joka taisteli hänen toisella puolellaan vähän matkan päässä. Lily näytti pärjäävän hyvin - mutta siitä huolimatta James ei saanut häivytettyä pelkoa minnekään -
"Missä aurorit oikein viipyy?" hän kuuli Siriuksen karjuvan tuskastuneena, kun Sirius vältti täpärästi häneen suunnatun kidutuskirouksen heittäytymällä huispaajan kehittynein liikkein lattialle.
"Tässä on yksi!" vastasi Red, joka oli yllättäen ilmestynyt Siriuksen vierelle ja kirosi häntä tavoitelleen kuolonsyöjän näppärästi, melkein ajattelematta sitä. "Ja loput tulee kunhan heillä on aikaa. Siihen saakka sinun on pärjättävä aivan omillasi. Mikä ei taida olla kovin suuri ongelma sinulle - TAINNUTU!"
"Missä sinun parempi puoliskosi on?" Sirius huusi luoviessaan tietään taistelun läpi kohti Jamesia.
Red ei vastannut, vaan loi tuskastuneen, puolittain epätoivoisen katseen jonnekin väkijoukon suuntaan. Sirius arvasi hänen katsovan Jazzia, mutta hänellä itsellään ei ollut siihen aikaa, sillä hän joutui melkein avada kedavra -kirouksen uhriksi ja vain Jamesin varoitus pelasti hänet siltä.
"Kiitos, kaveri", Sirius sanoi hengästyneesti noustessaan seisomaan Jamesin vierellä. "Ilman sinua olisin nyt Voldemortin välipalana!"
"Ei kestä", James virnisti, vaikka virne ei ulottunutkaan hänen silmiinsä asti. Sanaakaan sanomatta he jatkoivat taistelua yhdessä, selät vastakkain, torjuen ja kiroten vuorotellen, eikä Sirius muistanut koskaan taistelleensa paremmin kuin silloin, Jamesin kanssa. Heillä oli sanaton kommunikaatio, jonka ansiosta heidän yhteistyönsä sujui loistavasti ja jopa Red pysähtyi huutamaan heille ihailevan kommentin ennen kuin syöksyi taas taistelun keskelle vähän matkan päähän.
Lily tunsi kirouksen lentävän kasvojensa ohitse ja nykäisi kiireesti päätään taaksepäin vain joutuakseen väistämään taas seuraavaa kirousta. Hänellä ei ollut aikaa ajatella sitä, mitä hän teki. Tämä taistelu ei ollut mitään sellaista kuin luihuisten ja rohkelikkojen väliset harjoitustaistelut Redin pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla. Silti Lily ei voinut olla olematta kiitollinen siitä, että Dumbledore oli lähettänyt heille kunnollisen opettajan - ilman Redin tunteja Lily olisi varmasti ollut jo maassa. Tainnutettuna tai kuolleena, hän ei halunnut ajatella.
Lily vilkaisi kesken taistelun kohti Jamesia, joka taisteli yhdessä Siriuksen kanssa. Seuraavaksi hänen katseensa siirtyi Remukseen ja Cinnamoniin, jotka näyttivät noudattavan ystäviensä esimerkkiä. Lily sääli Cinnamonia koko sydämensä pohjasta - Cinnamon ei ollut koskaan pitänyt pimeyden voimilta suojautumisesta ja hän oli vihannut taistelua -
"AVADA KEDAVRA!" joku karjaisi kirouksen. Lily ehti nähdä vihreän valon lentävän itseään kohti ja heittäytyi muitta mutkitta lattialle osoittaen omalla taikasauvallaan huutajaa. "TAINNUTU!"
"Lily, oletko okei?" Arianna kiirehti kiskomaan häntä ylös lattialta vartioiden samalla heidän selustaansa.
"Joo - joo, olen minä", Lily sanoi hengästyneesti. "Sinä?"
"Lukuunottamatta sitä, että olen menettänyt yli puolet kynsistäni, niin kyllä. ESTOUS!"
Lily ei tajunnut, miten se oli päässyt tapahtumaan, mutta äkkiä hän ja Arianna olivat joutuneet kuolonsyöjien ympäröimäksi. Hän vilkaisi kiireesti kohti Jamesia, joka vastasi hänen katseeseensa ja lähti luovimaan taistelun läpi häntä kohti, mutta liian hitaasti. Lily puristi sauvaansa tiukemmin..
"Karkotaseet!" hän huusi lähimmälle kuolonsyöjälle.
"Estous!"
"Tainnutu!"
"Estous! Kidutu!"
Lily väisti kirouksen täpärästi ja valmistautui lausumaan ääneen vastakirouksen, kun hän kuuli yhtäkkiä kirkumista viereltään. Liian tuttua kirkumista. Katsoessaan sivulleen hän näki Ariannan lyyhistyneen lattialle ja sätkivän nyt holtittomasti silmät suljettuina, jokainen raaja vapisten kivusta. Lily kääntyi välittömästi Ariannan kiroajan puoleen, muistaen itse liiankin hyvin tuon kivun jokaisessa ruumiinosassaan.
"Karkotaseet!" hän kirkaisi ja kidutuskirous nostettiin Ariannan yltä. Arianna jäi silmät suljettuina makaamaan lattialle, eikä Lily ehtinyt auttaa häntä ylös ennen kuin näki sauvan yllättäen osoittavan suoraan omiin kasvoihinsa. Hän hätkähti ja yritti nostaa oman taikasauvansa ajoissa, kun -
"AVADA KED - "
Äkkiä häntä uhannut kuolonsyöjä lyyhistyi lattialle ja katsoessaan jalkojensa juureen Lily näki, että syvälle kuolonsyöjän selkään oli uponnut kahvaansa myöten tikari. Hän tunsi pahoinvoinnin aallon hyökyvän ylitseen - hän tunsi tuon tikarin. Sitten Jazz Thomas astui eteenpäin kuolonsyöjien joukosta mustassa juhlapuvussaan ja auttoi Ariannan kiireesti jaloilleen kiroten samalla puolihuolimattomasti kaksi kuolonsyöjää heidän ympäriltään. Nähdessään Jazzin aloittavan peräänantamattoman taistelun kuolonsyöjiä vastaan Lily ei enää lainkaan ihmetellyt sitä, miksi Red arvosti Jazzia niin paljon. Jazz oli vähintäänkin yhtä hyvä kuin Red, hän käytti ja torjui kirouksia tuskin liikauttaen taikasauvaansa, hän väisti notkeasti kohti lentäneen kirouksen ja suoristi sitten taas kirotakseen seuraavan, kun -
He tajusivat tuijottavansa suoraan lordi Voldemortin kasvoihin.
"Kas vain", Voldemort sanoi kylmällä, kimakalla äänellään Jazzille. "Lemmikkini, olet siis vaipunut tällaiseen alennustilaan? Kaikki sen typerän aurorin vuoksi? Hyvä on sitten... Kidutu."
"Karkotaseet!" Lily huusi typerästi ja astui eteenpäin kohdaten lordi Voldemortin kasvoista kasvoihin.