Hieman yli tuntia myöhemmin James palasi takaisin Suureen Saliin. Hän oli ollut Tylyahossa hankkimassa misteleitä eräästä joulurihkamaan erikoistuvasta kaupasta ja nyt hänen tehtävänään oli enää lumota ne lentelemään ympäriinsä ja ahdistelemaan ihmisiä. Tosin hän ei ollut enää kovin innokas lumoamaan misteleitä - todennäköisesti ainoa, joka pääsisi tänä iltana suutelemaan Lilyä, oli Casper Halliwell. Ärsyttävä Casper Halliwell, joka tähän asti oli lukeutunut Jamesin kaveripiiriin, mutta enää hän ei ollut siitä kovinkaan varma. Hän tiesi, että Lily oli yrittänyt vakuuttaa hänelle heidän olevan vain ystäviä, mutta sitähän tytöt aina tekivät entisten poikaystäviensä edessä. Ainakin niin James luuli - yleensä hän ei viettänyt entisten tyttöystäviensä seurassa kovin kauan aikaa.
James mutisi loitsun seitsemännelletoista mistelille. Alunperin hänen oli ollut tarkoitus hankkia misteleitä vähemmän, mutta ne sai halvemmalla, kun niitä osti enemmän (kaupan omistajalla oli ilmeisesti vaikeuksia hankkiutua niistä eroon). Ja koska James maksoi mistelit koulun (tai itse asiassa McGarmiwan) rahoilla, hän halusi päästä mahdollisimman halvalla. Vaikka hän ei ollutkaan erityisen innostunut tanssiaisista, ei hän halunnut tulla kuristetuksi tanssiaisissa. Se olisi liian epäarvokas ja... ja tuhkimomainen kuolintapa.
"James?" tytön ääni kysyi hänen selkänsä takaa. Hän laski viimeisen mistelin käsistään ja kääntyi ympäri katsoen tyttöä, jolla oli ruskeat hiukset ja epätavallisen tummat kulmakarvat, jotka eivät näyttäneet lainkaan kuuluvan hänen kasvoihinsa. Aimee, James tajusi ja hänen mielialansa laski melkein lattiaan saakka.
"Hei, Fox", hän pakottautui sanomaan reippaasti ja suoristi selkänsä. "Tiedät kai, että tanssiaiset alkavat vasta kello yhdeksän illalla?"
Aimee heilautti hiuksiaan ja katsoi häntä närkästyneenä. "Totta kai minä tiedän! En kai minä mikään sinun aivoton blondisi ole!"
"Itse asiassa, Sirius harrasti niitä blondeja", James oikaisi. "Minä olen aina pitänyt enemmän muista hiustenväreistä."
Käännettynä: hän oli aina pitänyt vain punaisista hiuksista. Olkapäille ulottuvista, paksuista, punaisista hiuksista, jotka kuuluivat seitsemäsluokkalaiselle tytölle nimeltä Lily Evans. Mutta sitä ei voinut mennä sanomaan omalle tanssiparilleen, joka tässä tapauksessa näytti ilahtuneelta hänen kommentistaan.
"Mitä asiaa sinulla oli?" James kysyi vaihtaen painoa jalalta toiselle.
Aimee vilkaisi häntä kohottaen tummia kulmiaan.
"Eikö muka voi tulla juttelemaan ilman mitään syytä?" hän kysyi.
James kohautti olkapäitään.
"Ei, tai siis kyllä, tietenkin", hän sanoi hätäisesti ja huokaisi äänettömästi. Illasta tulisi raskaampi kuin hän oli arvannutkaan. Aimee vaikutti aidosti pitävän hänestä ja hän taas... no, hän meni Aimeen kanssa vain koska ei voinut mennä sen tytön kanssa, jonka todella olisi halunnut viedä. Ennen sellainen oli ehkä vaikuttanut reilulta, mutta ei enää. Hänestä oli selvästi tulossa vanha, hän ajatteli synkeästi. "Minä vain... yllätyin."
"Ei se mitään", Aimee hymyili ja käänsi katseensa hänen edessään pöydällä oleviin misteleihin. "Mitä nuo ovat?"
"Et halua tietää", James mutisi. "Ne saattavat näyttää misteleiltä, mutta ne ovat oikeita paholaisia. Varo niitä."
"Miksi?" Aimee rypisti otsaansa. "Mitä ne tekevät?"
James virnisti väkinäisesti. "Pakottavat ihmiset ahdistelemaan toisiaan."
"Ai", Aimee vastasi - aivan kuin hän ei muka olisi tiennyt, mikä on misteli. "Pääsenkö minä kokeilemaan niitä?"
Hän loi misteleihin merkitsevän katseen ja vilkaisi sitten Jamesia, joka hymyili vaivautuneena. Jälleen kerran hän toivoi, että olisi ollut Sirius - Sirius oli niin paljon parempi torjumaan sulavasti tyttöjen pyyntöjä. Jos edes vaivautui torjumaan niitä. Helpointa olisi ollut suudella Aimeeta. Ei se ketään voisi vahingoittaa, James päätteli. Ja Aimee tulisi siitä iloiseksi... Tytön ruskeat silmät kimalsivat, kun hän katsoi Jamesia. James tunsi katseensa kulkeutuvan automaattisesti Lilyyn, joka seisoi selin häneen koristelemassa lavaa. Aivan kuin aistien hänen katseensa, Lily kääntyi ympäri ja heidän katseensa kohtasivat pienen hetken ajan. Sitten Lily vilkaisi merkitsevästi Aimeeta, joka seisoi Jamesin vierellä ja käänsi katseensa pois.
"Huhuu?" Aimee heilutti kättään Jamesin silmien edessä. "Onko ketään kotona?"
"Puutarhatonttuja", James vastasi typerästi.
Aimee mulkaisi häntä. "Sinä et ota minua vakavasti."
"Otan, totta kai otan", James sanoi kiireesti. Kaikkein vähiten hän halusi vielä hankaluuksia Aimeenkin kanssa. "Mitä sinä kysyitkään?"
Tyttö huokaisi teeskennellyn kärsivällisesti. "Vain sitä, että haluaisitko sinä kokeilla yhtä misteleistä etukäteen?"
James kohotti kulmiaan. Tytöistä tuli näköjään koko ajan suorasukaisempia. Lilyn kohdalla hän ei ollut pistänyt sitä pahakseen, mutta Aimee oli kokonaan eri juttu.
"Ehkä on parempi jättää se iltaan", hän sanoi vältellen. "Etteivät mistelit kulu."
"Kulu?" Aimee toisti.
"Kyllä vain, ne kuluu", James nyökytteli vakuuttavasti. "Miksi niitä muuten olisi noin monta?"
Aimee silmäili vuoroin epäilevästi häntä, vuoroin mistelipinoa. "Siksi, että mahdollisimman harva pääsee pakoon?"
"Tuo voisi olla totta", virnisti James. "Siis jos me haluttaisiin järjestää ahdistelutanssiaiset. Mutta kyseessä on joulutanssiaiset", hän painotti.
Aimee näki hänen ilmeestään, ettei asiasta kannattaisi jankuttaa enempää. Sen sijaan tyttö tyytyi suutelemaan häntä poskelle ja katosi sitten Suuresta Salista.
James huokaisi ja jäi katsomaan Aimeen perään. Tapaamisesta oli tullut hänelle huono olo.
"Kaikki hyvin, Potter?"
Hän kääntyi ympäri, vaikka oli tunnistanut äänen katsomattakin. Vihaamansa äänen, joka kuului valvojaoppilaalle, jota hän myöskin vihasi. Valvojaoppilaalle nimeltä Amos Diggory.
"Miten niin?"
"Näytät olevan aika maassa", Amos virnisti, mutta virnistyksen takana hänen päänsä sisällä oli vain pidätettyä raivoa Jamesia kohtaan.
James hymähti.
"En niin maassa kuin sinä olit viime kohtaamisemme jälkeen", hän ilmoitti. "Jos tajuat mitä tarkoitan."
Amos nyökkäsi. "Tajuan oikein hyvin. Sinun tekee mieli mätkiä minua uudelleen, koska sinua ottaa päähän se, että olet menettänyt Lilyn. Minua taas se asia ei harmita pätkääkään. Se taitaa vain tarkoittaa, että Lily on vapaata riistaa."
"Jos sinä kaipaat riistaa, ehdottaisin puhveleita", James tokaisi. "Ne on aika suosittua tavaraa."
Amos mulkaisi häntä vihaisesti. "Kehottaisin sinua varomaan sanojasi, Potter, tai löydät itsesi lattialta."
"Ei millään pahalla, mutta sinä et ole ensimmäinen ihminen, jonka käsivarsille haluaisin päätyä", James nälväisi. "Minä vain en ole suuntautunut sillä tavalla. Ikävää, jos annoin sinulle väärän käsityksen."
"Jonakin päivänä sinä tajuat vielä, että et ole yhtään parempi kuin muutkaan, Potter", Amos sylkäisi. "Jonakin päivänä kuuluisa Potter häviää ja silloin minulla on hauskaa."
James tuhahti. "Sinä varmaan aiot kouluttaa tulevat lapsesi ainoastaan yhtä tarkoitusta varten: Potterien päihittämistä."
"Ihan kuin sinä mitään lapsia ikinä saisit..."
"Toivon mukaan en", James hymähti. "James Potter isänä voisi olla aika katastrofaalinen ilmiö. No niin, jos olet nälvinyt minulle tarpeeksi, voisit kipittää takaisin ripustamaan noita lumihiutaleita kattoon ennen kuin minä tulen vauhdittamaan sinua mattopiiskalla."
Amos vilkaisi häntä aikoen sanoa jotakin, mutta käännähti sitten ympäri ja palasi töidensä pariin. James kääntyi katsomaan misteleitä, jotka olivat kasana pöydällä. Hänen teki mieli päästää mistelit lentoon ja kaikista mieluiten ohjata yksi Lilyn yläpuolelle, jotta hän voisi auttaa Lilyä. Lily tuskin pitäisi lumisateesta, jota mistelit pudottivat niskaan, kunnes suuteli jotakuta. Toisaalta, Lily varmaan mieluummin hyppäisi Amos Diggoryn kaulaan. Tai Casperin.
James huokaisi itsekseen ja vilkaisi kelloa. Seitsemän tuntia aikaa tanssiaisiin. Yksitoista tuntia siihen, että ne olisivat ohi.
**
Lily oli helpottunut, kun salin koristelu päättyi. Hän oli ollut kaiken aikaa kireällä kuin viulunkieli, eikä ollut voinut keskittyä koristeluun laisinkaan. Varsinkaan sitten, kun Aimee Fox tuli puhumaan Jamesille. Aimee oli ilmiselvästi ihastunut Jamesiin - typeryskin näki sen. Jameskin näki sen, eikä tehnyt mitään. James ei käskenyt Aimeeta hukuttautumaan murjottavan Myrtin vessaan, vaikka hänen olisikin pitänyt tehdä niin.
Lily lähti Suuresta Salista ja suunnisti kohti oleskeluhuonetta. Hänen teki mieli mennä etsimään James ja pyytää Jamesilta anteeksi. Viikko riidoissa Jamesin kanssa oli ollut yksi hänen elämänsä kamalimmista ja hänestä alkoi tuntua, että hän mieluummin oli Jamesin kanssa (oli kyseessä sitten johtajapoika-James tai Kelmi-James) kuin ei Jamesin kanssa ollenkaan. Ei hän kai vakavissaan voinut odottaa, että James muuttuisi hänen vuokseen. James oli muuttunut jo paljon... lakannut pahoinpitelemästä luihuisia... eikä hän ollut enää aivan niin ylimielinenkään...
"Lils! Sinä tulit!" Arianna huudahti, kun hän pääsi oleskeluhuoneeseen asti ja syöksyi hänen käsivarsilleen.
Lily horjahti taaksepäin. "OK, Ria, mikä nyt on hätänä?"
"Enkö minä saa iloita parhaan ystäväni näkemisestä?" Arianna kysyi loukkaantuneena.
"Saat, saat", Lily pyöritti silmiään. "Mutta sinä olet niin kiero, että sinulla on varmasti taka-ajatuksia. Eli anna tulla saman tien."
"No..." Arianna virnisti. "Kun nyt sanoit, niin tarvitsen apua pukuni kanssa."
"Nyt jo?" Lily parahti tuskastuneena. "Ria, tanssiaisiin on aikaa kuusi tuntia, Merlin!"
Arianna loi häneen katseen, joka kertoi selvästi hänen olevan ääliö.
"Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa tanssiaisiin valmistautumista", Arianna ilmoitti arvokkaasti ja tarttui Lilyä käsivarresta pyöräyttäen hänet makuusalien suuntaan. Lily seurasi häntä alistuneesti ja istui sängylle, kun hänet oli raahattu tyttöjen makuusaliin asti.
"No niin, mikä on ongelma?"
Arianna käänsi selkänsä ja viskasi hänelle vastaukseksi kaksi vaatemyttyä, jotka lähemmin tarkasteltuina paljastuivat juhlakaavuiksi. Toinen oli väriltään tummansininen, toinen valkoinen.
"En osaa päättää, kumman laitan päälleni", Arianna ilmoitti. "Haluan asiantuntevan mielipiteen."
"Oletko ihan varma, että minun mielipiteeni on kaikista asiantuntevin?" Lily kysyi vinosti hymyillen. "Ehkä sinun pitäisi mennä kysymään Siriukselta, mitä mieltä hän on."
Arianna tuhahti. "Jos kysyisin Siriukselta, hän käskisi minun pukeutua minihameeseen."
"Tuo on liiankin todennäköistä", myönsi Lily ja tarkasteli juhlakaapuja lähemmin. Kumpikin oli hieman tiukempi kuin Ariannan tavalliset koulukaavut ja ne olivat ohutta, valossa kiiltelevää kangasta, joka tietyssä valossa näytti melkein läpinäkyvältä, mutta ei kuitenkaan ollut sitä. "Minä olisin ehkä sinisen kannalla", Lily sanoi hitaasti. "Se sopii paremmin sinun silmiisi. Ja valkoinen on vähän yksinkertainen väri."
"Enkä minä todellakaan ole yksinkertainen persoonallisuus", Arianna virnisti ja kumartui halaamaan Lilyä. "Kiitos, Lils. Minä menen heti pukeutumaan."
"Ria, kuusi tuntia, muistatko?"
"Joten?" Arianna pyöritti silmiään. "Minusta on mukavaa olla ajoissa valmiina."
"Ja silti sinä olet meistä se, joka aina myöhästyy tunneilta", Lily naljaisi.
"Hei! Se on kokonaan Siriuksen vika!"
**
Lily ei onnistunut ylipuhumaan Ariannaa hidastamaan hieman tahtiaan. Hän itse odotti muutaman tunnin, ennen kuin alkoi pukeutua tanssiaisia varten. Hän veti hieman innottomasti päälleen vihreän juhlakaavun, jossa oli venemäinen kaula-aukko ja laajat helmat. Hän ei todellakaan ollut enää tanssiaistuulella - ei ollut ollut yli viikkoon ja se oli hänen oma vikansa.
Arianna oli jo valmis, kun Lily oli saanut itsensä puettua ja määräsi Lilyä istumaan tuoliin, jotta voisi laittaa Lilyn hiukset. Sen jälkeen Arianna selasi kampauskirjaa yli puoli tuntia, ennen kuin onnistui päättämään, mikä kampaus sopi Lilylle kaikista parhaiten.
"Eikö tuollainen liioittelu ole vähän turhaa?" Cinnamon kysyi alkaessaan pukea päälleen omaa, hopeista juhlakaapuaan.
Arianna kääntyi närkästyneenä katsomaan Cinnamonia. "Ei tippaakaan! Tanssiaiset ovat tärkeä asia!"
"Ehkä sinulle", Lily mutisi.
"Lils! Sinä järjestät nämä tanssiaiset, jos saan huomauttaa", kivahti Arianna. "Vähän asennetta, jos saan pyytää!"
"Älä vaadi häneltä liikoja, Ria", Cinnamon varoitti. "Ei sinulla itselläsikään olisi hauskaa, jos menisit ilman Siriusta."
Arianna oli aikeissa väittää vastaan, mutta tajusi sitten Cinnamonin olevan oikeassa ja sulki suunsa keskittyen Lilyn meikkaamiseen.
"Tarvitsetko sinä apua, Cin?" hän kysyi, kun oli saanut Lilyn ulkonäön kuntoon.
Cinnamon ravisti päätään.
"Kaikkien meidän poikaystävät eivät ole ulkonäkömaterialisteja", hän muistutti ja sai Ariannan pyörittämään silmiään.
"Ihan kuin Remus ei välittäisi sinun ulkonäöstäsi! Vai onko kyseessä pelkästään sinun suutelutaitosi?"
"Ria!" Cinnamon kivahti. "Tuo on asiatonta."
"Anteeksi", virnisti Arianna. "Ehkä minun pitäisi kysyä tuota asiaa Remukselta. Siis, jos te kaksi ette ole liian kiireisiä kaulailemaan toisianne tänä iltana."
Cinnamon punastui ja katsoi toiseen suuntaan. Hän oli enemmän kuin onnellinen siitä, että hän ja Remus menisivät tanssiaisiin yhdessä. Hän toivoi, että uskaltaisi pyytää Remusta käymään kotonaan joululomalla. Toisaalta hän ei ollut varma, oliko vanhemmille-esittely hieman aikaista ottaen huomioon, että he olivat seurustelleet noin kuukauden, eivät enempää. Mutta hänelle tulisi ikävä Remusta, jos he eivät näkisi koko lomalla ja -
"Lily", Cinnamon sanoi muistaen erään asian. "Mitä Petunian kihlajaisille nyt tapahtuu? Tai siis, sinä ja James olette eronneet - "
"Tuskin Petunia peruu kihlajaisiaan vain sen vuoksi, että minä olen eronnut poikaystävästäni", Lily sanoi kuivasti ja kivun häivähdys käväisi hänen silmissään, mutta hän pakottautui kohauttamaan olkapäitään välinpitämättömästi. "Minä menen yksin. En ole tosin vielä kertonut asiasta vanhemmilleni, mutta ehtiihän sen sitten, kun menen kotiin."
Hän piti pienen tauon.
"Ehkä on parempi, että kävi näin", hän sanoi sitten, yrittäen vakuuttaa itseään, vaikka se olikin enemmän kuin vaikeaa. "Tai siis, muuten minä joutuisin tapaamaan Jamesin vanhemmat ja menemään niihin hirveisiin uudenvuoden juhliin - "
"Hirveisiin uudenvuodenjuhliin?" Arianna keskeytti. "Minä luulin, että olit innoissasi."
"Innoissani tapaamaan pelottavia ja mahdollisesti vihamielisiä ihmisiä?" Lily naurahti ja pudisti päätään. "Ehkä se tuntui siedettävältä ajatukselta, kun olin vielä Jamesin kanssa. Mutta nyt olen helpottunut, että se jää väliin. Entä te? Oletteko te menossa sinne?"
"Siriuksen kanssako?" Arianna kohotti kulmiaan.
"Ei, kun ajattelin, että voisit iskeä Jamesin itsellesi", Lily tuhahti. "Siriuksen, totta kai! Eikös hän ole sinun poikaystäväsi?"
"Ainakin tänä aamuna oli", Arianna hymyili. "Minä menen, jos hän pyytää. Mutta hän on niin taulapää, että saattaa unohtaa. Ja Cin tietenkin menee Remuksen kanssa."
"Onko Remus muka kutsuttu?" Cinnamon kohotti kulmiaan.
Arianna nauroi. "Totta kai on! Hänhän on Siriuksen ja Jamesin parempi puolisko ja varmaan ainoa, joka estää heitä terästämästä boolia jollakin erittäin väkevällä!"
"Nyt minä alan olla oikeasti helpottunut siitä, että ne uudenvuoden juhlat jäivät väliin", Lily mutisi. "En ole koskaan nauttinut alkoholista niin paljon."
**
Kello oli kahtakymmentä minuuttia vaille yhdeksän ja Jamesin oli tarkoitus tavata Aimee Fox Suuren Salin edessä ala-aulassa. Hän seisoi poikien makuusalissa ja tuijotti synkkänä kuvaansa peilistä. Peilikuvassa ei ollut mitään kovin erilaista - musta juhlakaapu näytti melko lailla hänen omalta koulukaavultaan, paitsi että se oli erilaista kangasta ja hieman hienompi. Hänen hiuksensa olivat yhtä pörröiset kuin aina ennenkin. Yrityksistä huolimatta hän ei ollut saanut niitä siloteltua. Vaikka hänen oli pakko myöntää, ettei hän ollut edes yrittänyt kovin ahkerasti. Hänen silmissään oli kenties hieman erilaisempi ilme kuin yleensä - ei ollenkaan yhtä iloinen ja innostunut. Pelkkä ajatus tanssiaisiin menemisestä tuotti hänelle tuskaa.
"Lily, miksi sinun pitää olla tuollainen?" hän mutisi itsekseen.
Sirius kääntyi katsomaan häntä.
"Kuutamo, tilanne alkaa mennä uhkaavaksi", hän kommentoi. "Sarvihaara puhuu peilikuvalleen ja kutsuu sitä Lilyksi!"
"Ainahan sitä sanotaan, että rakastavaiset ovat vain toistensa puoliskoja", Peter virnisti ja sai Jamesin vilkaisemaan itseään murhaavasti.
"Millaisen kirouksen haluaisit niskaasi, Matohäntä?" James kysyi teeskennellyn ystävällisesti.
"En mitään, kiitos", vastasi Peter hätäisesti. "Tai siis, minulla on seuralainen ja - "
"Ai niin, melkein unohdin", James nyökkäsi. "Onko Admire Speir sinun elämäsi nainen?"
Peter mietti hetken ja kohautti sitten olkapäitään. "Minä pidän hänestä. Mutta en ole vielä ikinä suudellut häntä, joten - "
"JOTEN KÄY ASIAAN, MIES!" Sirius huusi kovalla äänellä. "Tartu härkää sarvista, eli tässä tapauksessa tyttöä korvista ja - "
"Tuo sinun taktiikkasi on lähinnä ällöttävää", Remus mutisi. "Miltä minä näytän?"
Sirius pyöritti silmiään kääntyessään katsomaan Remusta arvostelevasti kuin tyylineuvoja. Remuksen juhlakaapu oli sininen ja hänen hiuksensa oli kammattu oikeaoppisesti.
"Minä tunnen itseni tytöksi sanoessani näin", Sirius mutisi. "Mutta tuo väri kerrassaan sopii sinulle, Kuutamo."
"Kiitos", Remus mutisi. "Pitäisikö meidän mennä metsästämään tyttömme?"
"Sopii", Sirius sanoi kohauttaen olkapäitään ja siirtyi Remuksen kanssa portaisiin. He olivat sopineet odottavansa Cinnamonia ja Ariannaa oleskeluhuoneessa ja James ja Peter aikoivat odottaa heidän kanssaan, sillä he tapaisivat omat parinsa vasta alakerrassa.
Jamesin suureksi epäonneksi he eivät kuitenkaan olleet ainoat, jotka odottivat oleskeluhuoneessa parejaan. Casper Halliwell seisoi tyttöjen makuusaleihin johtavien portaiden alapäässä siististi pukeutuneena, pieni hymy huulillaan. Casperin oli helppo hymyillä, James ajatteli mustasukkaisesti. Casper menisi Lilyn kanssa.
Hän tunsi käsiensä puristuvan hitaasti nyrkkiin ja Sirius nykäisi häntä hihasta.
"Sarvihaara, jos sinä nyt olet kiltisti, minä lupaan juottaa sinut känniin Kolmessa Luudanvarressa tänä yönä", Sirius lahjoi. "Sen pitäisi parantaa oloa vähäsen."
James mietti tarjousta hetken aikaa ja nyökkäsi sitten. Hetken kuluttua hän oli helpottunut siitä, että oli tehnyt sopimuksen Siriuksen kanssa - kun Lily laskeutui portaita alas kauniina kuten aina, hänen teki mieli mennä ja lyödä Casperin hampaat sisään. Lilyllä oli vihreä juhlakaapus - lähes (mutta ei aivan) yhtä vihreä kuin hänen silmänsä. Lilyn punaiset hiukset oli kiinnitetty korkealle, pörröiselle nutturalle, josta valui muutama kihartuva hiussuortuva kehystämään hänen kasvojaan. Jamesin suu oli loksahtaa auki, kun hän katsoi Lilyä. Sitten hän muisti, ettei hänellä ollut oikeutta naksauttaa leukojaan sijoiltaan Lilyn vuoksi. Se oikeus oli vain Casperilla.
Mutta Casper ei käyttänyt hyväkseen sitä oikeutta. Hän vain hymyili Lilylle, sanoi Lilyn näyttävän kauniilta ja tarjosi Lilylle käsivartensa. Lily tarttui siihen hymyillen ja pari suuntasi kohti muotokuva-aukkoa. Lily ei vilkaissutkaan Jamesiin.
"Keskity, mies", Sirius suhisi hänen korvaansa, kun muotokuva-aukko oli sulkeutunut Lilyn ja Casperin takana. "Kyllä se sujuu."
"Helppohan sinun on sanoa", James murisi. "Sinulla itse asiassa on tyttöystävä."
Sirius virnisti. "Siinä paha missä mainitaan", hän sanoi katsahtaen portaiden suuntaan. Arianna ja Cinnamon laskeutuivat portaita alas yhtä aikaa leveästi hymyillen.
"Kiva puku, Bell", Sirius sanoi viheltäen hyväksyvästi Ariannalle. "Tosin minä kyllä arvostan vähempää vaatetusta, mutta - "
"Haluatko sinä saada korkokengästä päähäsi?" Arianna keskeytti suloisesti hymyillen. "Minä voisin nimittäin järjestää sen."
Sirius ravisti kiireesti päätään. "Ei kiitos. Mennäänkö, kulta?"
He menivät muotokuva-aukosta ulos käytävään Ariannan mutistessa kiihtyneesti:
"Minä EN ole kulta ENKÄ rakas ENKÄ kultsi ENKÄ hanipuppeli enkä mitään muutakaan, mitä sinun sairas mielesi keksii..."
Cinnamon virnisti Remukselle. "Ihanaa, että rakastavaisten välillä on yhteisymmärrys."
Myös Remus ja Cinnamon menivät ulos muotokuva-aukosta jättäen Jamesin ja Peterin seisomaan jälkeensä. James tuhahti loukkaantuneena.
"Olisi pitänyt arvata, että meidät unohdetaan heti kun he saavat tyttöjä näköpiiriinsä... on siinä minulla ystäviä..."
"Meidän on varmaan paras suunnata alakertaan", Peter ehdotti. "Ja jos se yhtään lohduttaa, minä voin saatella sinut sinne."
James värähti silminnähden. "Kiitos, mutta ei kiitos, Matohäntä. Jotkut asiat vain eivät sovi ystävyyteenkään."
Aimee oli jo odottamassa Jamesia alakerrassa, kun hän ja Peter ehtivät paikalle. Tyttö seisoi kärsimättömän näköisenä Suuren Salin ovien edessä keltaisessa juhlakaavussaan, mutta hänen kasvonsa syttyivät ystävälliseen hymyyn heti kun hän näki Jamesin. James meni hänen luokseen ja pakottautui hymyilemään itsekin.
"Sinä olet myöhässä", Aimee moitti.
James virnisti. "Tiedäthän meidät Kelmit. Ajoissa oleminen on pahaksi maineelle. Mennäänkö saliin?"
Hän ojensi Aimeelle käsivartensa ja talutti tytön sisälle Suureen Saliin, joka alkoi jo täyttyä väestä. Vaikka James oli ollut mukana koristelemassa Suurta Salia, hänellä ei ollut ollut aavistustakaan, että sali näyttäisi niin hienolta, kun tanssiaiset alkaisivat. Suuren Salin katto oli tavanomaisten tähtien sijasta täynnä pieniä lumihiutaleita, jotka kiilsivät ja kimaltelevat, mutta eivät kuitenkaan pudonneet alas. Esiintymislava oli reunustettu köynnöksillä ja kynttilöillä ja salissa lenteli ympäriinsä pieniä misteleitä, jotka jäivät leijumaan jonkun päälle ja kastelivat kyseisen henkilön lumella, kunnes tämä suuteli jotakuta. James teki mielessään päätöksen, että pysyisi misteleistä mahdollisimman kaukana. Hän ei ollut mitenkään innokas suutelemaan Aimeeta.
"Sinä näytät kauniilta tänään", James sanoi Aimeelle, koska tyttö tuntui selvästi odottavan huomautusta. Aimee hymyili hänelle entistäkin säteilevämmin ja hän lisäsi lauseeseen mielessään, ettei Aimee kuitenkaan ollut yhtä kaunis kuin Lily, joka seisoi vähän matkan päässä Casperin kanssa ja hymyili leveästi, aivan kuin olisi nauttinut tanssiaisista jo ennen kuin ne olivat alkaneet. Katsoessaan tarkemmin James kuitenkin näki, etteivät Lilyn silmät hymyilleet. Kukaan muu tuskin huomasi koko asiaa, mutta hän oli katsonut Lilyn silmiin niin usein ja niin kauan, että tunsi niiden ilmeet paremmin kuin omat kasvonilmeensä. Juuri nyt Lilyn silmät heijastelivat pettymystä, jota James ei ymmärtänyt.
"Potter." James tunsi koputuksen olkapäällään ja kääntyi ympäri. Hän näki professori McGarmiwan seisovan takanaan kärsimätön ilme kasvoillaan.
"Iltaa, Minerva", James virnisti. McGarmiwa näytti siltä, että aikoi moittia häntä epäkohteliaasta puhuttelusta, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä.
"Sinun ja Lilyn on tarkoitus avata tanssiaiset", McGarmiwa muistutti. "Menkää lavalle ja pitäkää pikainen puhe. Sen jälkeen aloitatte tanssiaiset tanssimalla yhdessä."
"MITÄ?" James kysyi järkyttyneenä.
"Sinä ja Lily. Tanssitte yhdessä", McGarmiwa sanoi hitaasti ja selkeästi, aivan kuin olisi puhutellut ääliötä. "Ei sen niin mahdotonta pitäisi olla."
"Ei tietenkään, siis - " James ehti änkyttää, ennen kuin McGarmiwa lipui tiehensä asiallisessa mustassa kaavussaan. James huokaisi. Ei Lilyn kanssa tanssiminen mahdotonta ollut, ainakaan hänelle. Hän oli onnellinen siitä, että sai edes yhden tilaisuuden tanssia Lilyn kanssa. Toista tilaisuutta kun tänä iltana ei tulisi. Ja Lily ei olisi varmastikaan hyvillään tästä ensimmäisestäkään, James arveli. Hän kääntyi Aimeen puoleen ja hymyili pahoittelevasti.
"Minun täytyy totella Minervan käskyjä", hän sanoi Aimeelle, joka näytti tyytymättömältä. "Nähdään pian."
Aimee nyökkäsi ja James suuntasi kohti Lilyä ja Casperia. Hän laski kätensä varovasti Lilyn olkapäälle ja tunsi tytön hätkähtävän. Sitten Lily kääntyi ympäri kohtelias hymy huulillaan, mutta hymy haipui pois, kun hän kohtasi Jamesin katseen.
"James", hän sanoi hiljaa, yllättyneesti - aivan kuin nimi olisi vieläkin merkinnyt jotakin.
"Hei, Lily", James vastasi yrittäen pitää äänensä tavanomaisen vakaana ja itsevarmana. "Minerva sanoi, että meidän pitää avata tanssiaiset. Siis pitää puhe ja sen jälkeen tanssia yhdessä - "
"MITÄ?" Lily parahti.
James hymyili pienesti. "Tiedätkö, minun reaktioni oli täsmälleen sama", hän sanoi. "Älä pelkää, olen kohtalaisen hyvä tanssija. Ainakin Sirius sanoo niin."
"En minä varpaideni kohtalosta huolehdikaan", Lily mutisi ja veti syvään henkeä. "Onko meidän pakko?"
James tunsi sydämensä vääntyvän rinnassaan kuullessaan Lilyn vastarinnan. Jos Lily oli joskus hänestä välittänyt, niin eipä välittänyt enää.
"Voithan sinä aina mennä kysymään McGarmiwalta", hän ehdotti. "Siis, jos uskallat."
"En uskalla", Lily mutisi ja huokaisi. "Mennään sitten. Anteeksi, Casper, minä tulen pian."
Casper nyökkäsi ja hymyili vinosti. James yritti tulkita pojan ilmettä, mutta ei saanut siitä mitään selkoa. Pian hän lakkasi yrittämästä ja tarjosi sen sijaan kätensä Lilylle. Lily tarttui siihen hieman epäröiden ja James lähti ohjaamaan häntä lavan suuntaan.
Lavalla oli jo valmiina erilaisia soittimia bändiä - Mistaken Identityä - varten. Bändin jäsenet tulisivat myöhemmin, tosin yksi heistä oli jo valmiina paikalla. James asettui lavan keskelle Lilyn vierelle ja mutisi melutusloitsun Lilyn seuratessa hänen esimerkkiään.
"Tervetuloa Tylypahkan joulutanssiaisiin", Lily aloitti kirkkaalla äänellä ja kaikki hiljenivät katsomaan häntä. "Toivottavasti teillä kaikilla on tänään hauska ilta. Ennen kuin aloitamme, muutamia käytännön asioita. Eli, tanssiaiset kestävät yhteen asti, mutta poistuminen aiemmin on tietenkin sallittua."
"Ruokailu on tänään järjestetty hieman eri tavalla kuin yleensä", James jatkoi. "Jokaisessa pöydässä on ruokalista ja voitte itse tilata, mitä ruokaa haluatte. Tilaaminen tapahtuu yksinkertaisesti: lausutte vain lautasellenne selkeästi, mitä ruokaa haluatte ja ruoka ilmestyy eteenne."
"Alkuillasta kuunneltavana on normaalia joulumusiikkia ja kymmenen jälkeen esiintyy Mistaken Identity", Lily lopetti. "Nauttikaa juhlista."
He kuuntelivat kärsivällisesti pakolliset taputukset loppuun, sitten jostakin alkoi soida hiljainen tanssimusiikki, vaikka kukaan ei voinutkaan nähdä soittajia. James vilkaisi Lilyä epäröiden ja Lily ojensi hänelle kätensä. Hän tarttui siihen ja talutti Lilyn alas lavalta. He suuntasivat tanssilattian keskelle ja tanssilattia tyhjeni nopeasti muista oppilaista.
James pysähtyi keskelle lattiaa Lilyn eteen ja katsoi Lilyä silmiin. Lilyn vihreät silmät vastasivat hänen katseensa varovaisina, epävarmoina, eikä viime päivinä näkyneestä suuttumuksesta ollut jälkeäkään. Sitten James kumarsi Lilylle, joka vastasi pikaisella nyökkäyksellä. Hän antoi käsivarsiensa laskeutua Lilyn vyötärölle Lilyn käsien siirtyessä olkapäilleen.
He aloittivat tanssimisen sanaakaan sanomatta, yrittäen olla keskittymättä katselevaan yleisöön. James tunsi ensimmäistä kertaa heidän eronsa jälkeen olonsa täydellisen hyväksi. Aivan kuin hänellä ei olisi ollut tarvetta tehdä mitään tai liikkua minnekään. Hän tuskin muisti heidän tanssivan - hän oli keskittynyt vain Lilyn käsiin olkapäillään. Lilyn silmiin.
Lily kirosi itseään tanssiessaan Jamesin kanssa. Hän kirosi itseään siksi, että oli ollut niin typerä ja sotkenut asiat. Että oli niin typerä, ettei enää tiennyt, mitä tehdä. Tanssiessaan Jamesin kanssa hän tajusi selvästi, että oli ollut ääliö erotessaan Jamesista. Totta kyllä, he olivat liian erilaisia, eikä heistä ehkä koskaan tulisi mitään parina - mutta hänellä oli vielä kamalampi olo ilman Jamesia. Ja nyt hän ei enää tiennyt, mitä hän voisi tehdä. Hän itse oli halunnut erota Jamesista. Ei hän voisi mennä pyytämään Jamesia takaisin.
Kumpikin oli niin vaipunut omiin ajatuksiinsa, että he vain vaivoin tajusivat musiikin loppuneen. James astui hämillään kauemmas Lilystä ja hymyili hänelle. Hymy ei kuitenkaan ollut tavanomaisen iloinen vaan jotenkin vakava. Tyhjä, Lily ajatteli. James talutti hänet sivuun lattialta varsinaisten tanssien alkaessa. Tanssilattian laitamilla hän pysäytti Lilyn.
"Minä - " hän aloitti. "Anteeksi, Lily."
"Mistä?" Lily kohotti kulmiaan.
James kohautti olkapäitään. "En tiedä. Vannoin itselleni, että en pyydä sinulta anteeksi enää mitään. Mutta ehkä on kuitenkin parempi, että teen niin. Anteeksi siitä, mitä minä nyt yleensäkin olen tehnyt sinulle. Ja toivottavasti sinulla on hauska ilta Casperin kanssa. Oikeasti. Minä tarkoitan sitä."
Hän lähti ennen kuin Lily ehti sanoa sanaakaan. Lily jäi katsomaan hänen peräänsä suu auki ja tunsi sen vähänkin juhlatunnelman, jota hänellä oli ollut, katoavan. Hän tajusi, että Jamesin sanat saattoivat merkitä vain yhtä asiaa. James oli ihastunut toiseen tyttöön. Jamesin oli siis helppo toivoa, että hän viihtyisi Casperin kanssa.
Huokaisten Lily palasi Casperin luokse. Nyt hän ei ainakaan voisi pyytää Jamesia takaisin.
**
"James, tanssitaanko?" Aimee pyysi venyttelevällä äänensävyllä, kun James palasi hänen luokseen.
James kirosi hiljaa mielessään. Hän oli toivonut, että voisi viettää edes jotenkin mukavan illan ystäviensä kanssa, mutta ilmeisestikään se ei ollut mahdollista. Aimee ripustautui oitis hänen käsipuoleensa tehden selväksi, etteivät tanssiaiset kaverien kesken tulisi kysymykseenkään.
"Tanssitaan vain", hän nyökkäsi kätkien pahan tuulensa ja ohjasi Aimeen tanssilattialle. Hän kietoi käsivartensa hajamielisesti Aimeen vyötärölle ja yritti olla ajattelematta, että tyttö, jonka kanssa hän tanssi, oli Aimee eikä Lily. Se ei kuitenkaan ollut helppoa. Katsoessaan suoraan eteenpäin hän näki Aimeen ruskeat hiukset, ei Lilyn punaista hiuspilveä, jota rakasti yli kaiken. Hän huokaisi raskaasti.
"Kaikki hyvin, James?" Aimee kysyi. "En kai minä vain kurista sinua?"
"Et tietenkään", James sanoi sujuvasti, vaikka Aimeen käsivarret olivatkin vähän turhan tiukasti hänen kaulansa ympärillä. Hän katseli ympärilleen tytön pään ylitse yrittäen löytää jostakin sopivan keskeytyksen. Hän naurahti, kun hänen katseensa pysähtyi Siriukseen ja Ariannaan, jotka tanssivat kahdestaan vähän matkan päässä. Toisin kuin muut tanssijat, jotka tyytyivät vain siirtelemään jalkojaan hitaasti musiikin tahdissa, Sirius ja Arianna tanssivat kovaa vauhtia huoneen laidasta laitaan. James purskahti avoimeen nauruun.
"Mitä nyt?" Aimee kysyi selvästi ärsyyntyneenä häiriöstä.
James virnisti. "Sirius."
"Onko meidän pakko välittää siitä?"
"Ei", James huokaisi ja antoi taas katseensa harhailla ympäri salia. Pienen etsimisen jälkeen hän onnekseen tunnisti tanssijoiden joukosta kaksi tuttua hahmoa, joita ei voinut sekoittaa keneenkään muuhun. Red ja Jazz. Kummallaan ei ollut yllään juhlakaapua, vaan Redillä oli musta t-paita ja farkut. Jazzilla taas oli leveähelmainen, polveen saakka ulottuva musta hame ja tiukka vihreä paita. James virnisti.
"Anteeksi, Aim, mutta minun on pakko keskeyttää tämä tanssi", hän ilmoitti irrottaen käsivartensa Aimeen vyötäröltä.
"Miksi?" Aimee kysyi loukkaantuneena.
"Pitää mennä tervehtimään ystäviä", James sanoi. "Nähdään kohta."
Hän ei jäänyt odottamaan vastausta, vaan suunnisti kohti nurkkaa, missä Red ja Jazz tanssivat täysin keskittyneinä toisiinsa. Tavallisesti niin kovanaamainen pari näytti nyt samalta kuin kaikki muutkin salin rakastuneet. Heidän katseensa olivat kiinnittyneet toisiinsa ja James epäili, saisiko hän ravistettua heitä tarpeeksi hereille puhuakseen heidän kanssaan.
Hän huolehti kuitenkin turhaan. Hänen lähestyessään kaksikkoa Red irrottautui nopeasti Jazzista ja astui askeleen taaksepäin virnistäen Jamesille.
"Terve, James! Joko pallon salaisuus alkaa ratketa?"
James levitteli käsiään. "Sanotaanko vaikka, että minulla on pitkä lista asioita, joita pallo ei ole. Eli lähipäivinä se ratkeaa."
"Niinhän sitä voisi kuvitella", Red virnisti.
"Oliko siinä lahjassa jotakin takana, vai nautitko sinä vain pirullisten lahjojen antamisesta?" James kohotti kulmiaan.
"Jos minä olisin halunnut antaa sinulle pirullisen lahjan, olisit saanut verkkosukkahousut", Red naljaisi.
James huokaisi. "Niin tietenkin. Jazz, oletko valmiina soittamaan?"
"Aina valmiina."
"Jotenkin en epäillytkään sitä ollenkaan."
Red katsoi häntä tarkkaavaisesti. "Onko sinulla kaikki hyvin, James? Vaikutat vähän masentuneelta."
"Mitäpä muutakaan minä voisin olla?" James hymähti nyökäyttäen päällään kohti suuntaa, missä Lily tanssi Casperin kanssa. Redin kasvoille levisi ymmärtävä ilme.
"Rakkausongelmia, vai?"
"Mistä arvasit?" kysyi James kuivasti.
Red virnisti ja vilkaisi Jazzia. "Sanotaanko vaikka, että me olemme eronneet ja palanneet takaisin yhteen viimeiset seitsemän vuotta, joten tiedämme, mistä puhumme."
"Viimeiset seitsemän vuotta?" James toisti järkyttyneenä.
"Niin, no, nyt olemme olleet kohta vuoden yhdessä ilman ainuttakaan eroamista. Sitä voisi kutsua edistykseksi", Jazz hymyili. "Onko Sirius tai Arianna muuten puhunut paljon Regulus Blackin häistä?"
James ravisti päätään. "Ei, miten niin?"
"Kunhan kysyin... Kenen kanssa sinä muuten olet täällä?" Jazz vaihtoi puheenaihetta.
"Aimee Foxin."
Red nyökkäsi. "Korpinkynnessä, vai mitä? Hän on varmasti oikein kultainen ihminen, mutta - no - en erityisemmin pidä hänestä, ei millään pahalla."
James virnisti. "Mitä sinulla on häntä vastaan?"
"Hän yritti iskeä minua", Red huokaisi. "Ja Jazz melkein puukotti minua sen takia."
"Enpäs! En minä sellaista tekisi!"
"Et tietenkään..."
James näki naljailun alkaneen, nyökkäsi pikaisesti parille ja lähti sitten suunnistamaan takaisin Aimeen luokse. Matkallaan tanssilattian poikki hän ohitti Lilyn ja Casperin, jotka tanssivat toistensa käsivarsilla. Hän pidätti vaivoin halun kampata Casper ohimennen.
"James ei vaikuta kovin onnelliselta", Cinnamon huomautti Remukselle heidän istuessaan pöydän ääressä syömässä.
Remus ravisti päätään. "Hänellä on pieniä ongelmia hyväksyä se, ettei hän ole enää Lilyn kanssa."
"Lilyllä on aivan samanlaisia ongelmia", Cinnamon huokaisi. "Minä inhoan heidän luupäisyyttään!"
"Ainakin heillä on jotakin yhteistä."
"Niin. Voidaanko puhua jostakin muusta? En haluaisi pilata tanssiaisia..."
Remus hymyili. "En minäkään. Olen odottanut näitä tanssiaisia aivan liian pitkään."
Cinnamon kohotti kulmiaan. "Odottanut? Tanssiaisia? Oletko sinä aivN varma sukupuolestasi?"
"Olen minä", Remus sanoi loukkaantuneesti. "Mutta kyllä pojatkin saa olla tunteellisia."
"Mitä tunteellista tanssiaisissa on?"
Remus hymyili hänelle ja ojensi hänelle kätensä.
"Mennään tanssimaan", hän pyysi. "Näet sitten."
Cinnamon tarttui hänen käteensä ja nousi ylös. He kävelivät tanssilattialle ja alkoivat tanssia hiljaisina. Cinnamon sulki silmänsä ja unohti kokonaan Lilyn ja Jamesin ongelmat, sekä ympäröivän maailman. Hän unohti kokonaan, missä he olivat ja mitä he tekivät - kunnes todellisuus tarttui häneen liiankin lujasti ikävän lumisateen muodossa.
"Mitä pahusta...?" Cinnamon manasi avatessaan silmänsä, mutta hänen suuttumuksensa muuttui pian hymyksi, kun hän seurasi Remuksen katsetta, joka suuntautui jonnekin heidän yläpuolelleen. Misteli.
"Tiedätkö, mitä nuo ovat?" Remus kysyi hiljaisella äänellä heidän jatkaessaan tanssimista.
"En ole aivan varma..." Cinnamon kiusoitteli. "Kanelia?"
Remus ravisti päätään. "Eivät aivan. Niitä ei voi käyttää syömiseen. Niillä on yksi ainoa tehtävä."
"Mikä se on?" Cinnamon kallisti päätään.
Remus ei vastannut, vaan suuteli häntä.
**
Lily katsoi kateellisena, kuinka Remus ja Cinnamon tanssivat onnellisina vähän matkan päässä. Hän itse tanssi Casperin kanssa, mutta se ei tuntunut sellaiselta kuin sen olisi pitänyt. Toisaalta, ei hän ollut sitä odottanutkaan. He olivat tulleet tansseihin ystävinä. Mutta silti, Lily huokaisi, silti oli epäreilua, että kaikilla muilla oli ihanat joulutanssiaiset, kun taas hänellä - joka oli vielä nähnyt vaivaa joulutanssien järjestämiseen - oli kurja ilta. Casper oli tosin ystävällinen ja reilu ja he viihtyivät toistensa seurassa, mutta kumpikin olisi kuitenkin mieluummin ollut jonkun muun kanssa.
Lily antoi katseensa lipua Ariannaan ja Siriukseen, jotka tanssivat kovaa vauhtia edestakaisin lattialla ja nauroivat. Hän tiesi, että Casper olisi halunnut olla Siriuksen paikalla - mutta hän itse ei osannut suhtautua Casperin haaveisiin. Arianna ja Sirius sopivat yhteen, kumpikin oli tumma ja arvaamaton. Jopa heidän pirulliset virneensä sopivat yhteen, Lily ajatteli huvittuneesti katsellessaan, kuinka Sirius ja Arianna tanssivat tahallaan Lucius Malfoyn kantapäille. Sitten uudelleen. Ja uudelleen, kunnes Malfoy kääntyi ympäri ja katsoi Siriusta raivostuneesti. Sirius kohautti olkapäitään ja hänen huulensa muodostivat yhden ainoan sanan:
"Hupsista..."
Arianna vilkaisi Siriusta väsyneenä ja nauroi. He olivat tanssineet ympäri salia viimeisen tunnin ajan istumatta hetkeäkään - Siriuksella oli pakkomielle tanssia mahdollisimman paljon. Hän arveli, että Sirius yritti tehdä jonkinlaista tanssiennätystä, tai sitten Sirius oli juonut jotakin, mitä ei löytynyt ruokalistalta. Kumpi tahansa oli mahdollista.
"Voitaisiinko me tanssia yksi tanssi välillä hitaasti?" Arianna pyysi Siriukselta.
Sirius katsoi häntä silmät välkähtäen. "Mitä ideaa siinä on?"
"Mitä ideaa on juosta ympäri salia?"
"Se on hauskaa..." Sirius puolusteli.
"Hidaskin tanssiminen voi olla hauskaa", huomautti Arianna.
Sirius rypisti otsaansa. "Miten niin?"
Arianna osoitti kädellään suuntaa, missä Remus ja Cinnamon suutelivat toisiaan tanssiessaan. Siriuksen kasvoille ilmestyi innostunut ilme.
"No tuo on kyllä hauskaa", hän hihkaisi ja kiskoi Ariannan takaisin tanssimaan. Tällä kertaa he seurasivat ystäviensä esimerkkiä ja tanssivat hitaasti, kuten kaikki muutkin, kunnes kova ääni äkkiä sai heidät hätkähtämään erilleen.
"Mikä tuo oli?" Arianna kysyi.
Sirius virnisti. "Kello on kymmenen. Nyt minä hylkään sinut, suo anteeksi, minulla on asiaa paremmille puoliskoilleni..."
Hän lähti suunnistamaan kohti Remusta, tarttui tätä lujalla otteella käsivarresta ja kiskoi pois Cinnamonin luota ilman sen suurempia varoituksia.
"Mitä...?" Remus vastusteli. "Miksi sinun pitää aina tehdä noin?"
"Vastaus: sinä kaulailet liikaa", Sirius ilmoitti. "Ja nyt on kyseessä operaatio luihuiset."
Remus huokaisi ja seurasi Siriusta seuraavan kohteen, eli Peterin luokse. Myöskään Peter ei ilahtunut keskeytyksestä - hän oli juuri ollut päätymäisillään mistelin alle Admire Speirin kanssa. Viimeksi he menivät hakemaan Jamesin, joka oli enemmän kuin helpottunut päästessään hetkeksi pois Aimeen luota. Aimeen kanssa oleminen alkoi käydä ahdistavaksi, sillä Aimee halusi hänestä selvästi enemmän kuin tanssiseuraa ja häntä itseään taas ei kiinnostanut.
"Miksi minä vedän puoleeni niin paljon tyttöjä?" James valitti, kun he lähtivät kävelemään kohti esiintymislavaa, jonne Mistaken Identity pian astuisi.
Sirius virnisti. "Se johtuu siitä, että olet paras ystäväni."
"Eipäs, vaan - "
"Pää kiinni, kurpitsa, me ollaan lavalla!" Sirius sähähti ja mutisi sitten: "Melutus."
Muut seurasivat hänen esimerkkiään.
"Iltaa Kelmien puolesta", Sirius toivotti sitten oppilaille, jotka valpastuivat heti hänen äänensä kuullessaan ja keskeyttivät tanssimisen. "Joulumusiikki loppuu nyt tähän ja seuraavaksi lavalle astuu bändi nimeltä Mistaken Identity, etunenässä kaksoset Max ja Chard Blacklock. Sitä ennen kuitenkin Kelmien puheenvuoro - " hän vilkaisi toisia Kelmejä, jotka vetivät taikasauvansa esiin. "Yksi... Kaksi... Kolme!"
He lausuivat yhteen ääneen loitsun ja sen jälkeen salissaolijoita kohtasi outo näkymä. Kaikki luihuiset nousivat paikoiltaan ja suunnistivat lavalle Kelmien astuessa sivuun. Seuraavaksi luihuiset avasivat suunsa ja alkoivat laulaa 'Joulupukki matkaan jo käy' - pikkuoravien äänellä.
Kaikki salissa alkoivat nauraa, Kelmit mukaanlukien. Vaivihkaa James antoi katseensa kulkeutua Lilyyn, joka seisoi sivummalla Casperin kanssa. Lilyn otsa oli rypyssä ja hän näytti siltä, ettei tiennyt, mitä ajatella. Sitten, Jamesin yllätykseksi, hänen suunsa taipui hymyyn, joka leveni, kun hän kohtasi Jamesin katseen. James hymyili ja kumarsi vastaukseksi, tietämättä mitä ajatella tai tehdä.
Kun pikkuoravaluihuiset olivat saaneet laulunsa loppuun, ilmestyi lavalle Mistaken Identity. Laulajana toimivat kaksoset - veli ja sisar - Max ja Chardonnay eli Chard. Heidän jäljessään lavalle astelivat muut soittajat, joista yhden Kelmit tunsivat erittäin hyvin. Bändin kitaristilla oli räikeänoranssit hiukset, hame ja tiukka vihreä paita. Jazz.
Sirius kääntyi Jamesin puoleen.
"Tätä sinä siis tarkoitit, kun sanoit, että helpoin tapa saada Mistaken Identity esiintymään täällä on Red", hän sanoi ihmetellen.
James virnisti.
"Muistatko, kun me käytiin nuuskimassa Redin huonetta?" hänen ilmeensä synkkeni, kun hän ajatteli mihin se oli johtanut - eroon Lilystä ja surkeisiin joulutansseihin. "Siellä oli se valokuva, missä Jazz soitti kitaraa. Kävi ilmi, että hän soittaa Mistaken Identityssä. Tosin hän käyttää nimeä Jazz Thornton, ei Thomas."
"Thornton?"
"En ole kysynyt, mistä se tulee", James sanoi olkapäitään kohauttaen. "Joka tapauksessa, nauttikaa illastanne. Minun on parasta suunnistaa ikioman takiaiseni luokse - "
Hän kääntyi ja palasi takaisin Aimeen luokse. Aimee hymyili leveästi, kun hän jäi seisomaan tytön viereen. Sitten tytön kasvoille kuitenkin ilmestyi loukkaantunut ilme.
"Noissa teidän misteleissänne on pakko olla jotakin vikaa", Aimee moitti vihaisesti. "Ne ovat vältelleet minua koko illan..."
**
"Haluatko sinä vielä tanssia, Lily?" Casper kysyi, kun Mistaken Identity alkoi soittaa hidasta kappaletta. Lily mietti hetken ja ravisti sitten päätään anteeksipyytävä hymy huulillaan, mutta Casper ei näyttänyt välittävän.
"En minäkään oikeastaan", poika sanoi. "Älä ymmärrä väärin, tanssiaiset ovat kyllä oikein mukavat, mutta - "
"Mutta sinä haluaisit olla täällä Ariannan kanssa", Lily päätti lauseen hänen puolestaan. "Minä tiedän. Minä ymmärrän oikein hyvin."
Hän jäi katsomaan Jamesia, joka puhui Aimeen kanssa. Hän oli salaa tarkkaillut Jamesia yli puolet illasta, toivoen Jamesin katsovan hänen suuntaansa, mutta heidän katseensa eivät olleet kohdanneet kuin pari kertaa. Hän olisi halunnut tanssia Jamesin kanssa toisen kerran, puhua Jamesin kanssa - mitä vain, kunhan asiat olisivat jälleen hyvin.
Lily huokaisi. Hänen oli pakko myöntää olleensa väärässä sanoessaan, ettei James voinut olla Kelmi ja johtajapoika yhtä aikaa. Tänä iltana poika oli ollut sitä ja onnistunut kaiken lisäksi loistavasti. Myöskin väite siitä, että he olivat liian erilaisia, tuntui nyt täysin typerältä. Katsellessaan sivusta, kuinka James tanssi toisen tytön kanssa Lily ei voinut olla tuntematta itseään pohjattoman yksinäiseksi. Hän toivoi, että hän olisi ollut se, jonka kanssa James tanssi. Mutta asia vain ei ollut niin.
Katsoessaan Jamesia Lily näki Aimeen sanovan jotakin Jamesille, sitten James hymyili ja nyökkäsi ja lähti ohjaamaan Aimeeta kohti tanssilattiaa. He aikoivat siis tanssia lisää, hän ajatteli synkästi.
"Kuule, Casper", hän sanoi tehtyään päätöksen. "Minun on pakko päästä täältä ulos vähäksi aikaa, ellei haittaa? Tai siis, minä en pärjääkään täällä yhtä hyvin kuin kuvittelin."
Casper nyökkäsi.
"Minä tiedän. Mene vain", hän sanoi ja katsoi Lilyä huolestuneesti. "Ja muista pitää lippu korkealla."
"Mikä lippu?" Lily kysyi kuivasti ja käännähti lähtien kävelemään ovea kohti.
James oli vasta alkanut tanssimaan Aimeen kanssa, kun hän näki Lilyn lähtevän Casperin seurasta ja suuntaavaan kohti ovea. Hänen katseensa kiinnittyi Lilyn kasvoihin, joilla oli kaiken aikaa väkinäinen hymy. Lilyn silmiin, jotka kuitenkin olivat tyhjät ja onnettomat, aivan kuin mikään ei olisi ollut enää hyvin. James rypisti otsaansa ja punnitsi kiireesti vaihtoehtojaan. Lily saattaisi vain suuttua, jos hän yrittäisi sekaantua tytön asioihin jälleen kerran, mutta silti - siitä huolimatta - hän ei voinut antaa Lilyn olla onneton ilman, että edes yrittäisi auttaa. Hän irrotti nopeasti käsivartensa Aimeen ympäriltä.
"Minun on pakko mennä käymään tuolla", hän sanoi Aimeelle.
"Missä?"
James virnisti.
"Ei sillä väliä. Bisneksiä, tiedäthän", hän vastasi erittäin siriusmaisesti ja lähti suunnistamaan kohti ovea jättäen Aimeen tanssilattialle seisomaan. Hän tunsi itsensä ilkeäksi tehdessään niin Aimeelle, mutta ei hänellä oikeastaan ollut vaihtoehtoja. Hänen oli pakko yrittää puhua Lilyn kanssa.
Lily oli melkein oven luona, kun hän viimein pysähtyi. James lähti harppomaan nopeasti häntä kohti.
Lily kiirehti ovelle päin, kun hän tunsi yhtäkkiä inhottavan lumisateen lankeavan niskaansa. Hän käänsi katseensa ylöspäin ja näki yhden Jamesin loitsimista, typeristä misteleistä yläpuolellaan. Misteli tiputti lunta hänen niskaansa ja helisi, aivan kuin ilkkuen häntä. Hän huokaisi.
"Voi helvetti..."
Hän veti taikasauvansa esiin ja osoitti sillä misteliä lausuen hävittämisloitsun. Misteli ei kuitenkaan mennyt minnekään, vaan päinvastoin valutti entistäkin enemmän lunta hänen ylleen. Lily kirosi. Tätä hän viimeksi kaipasi.
"Tiedät kai, että taikuus saa lumisateen vain lisääntymään?" tuttu, hieman huvittunut ääni kuului vähän matkan päästä. Lily kääntyi ympäri ja katsoi suoraan Jamesiin. James seisoi lähettyvillä juhlakaavussaan, musta tukka pörrössä ja hymy huulillaan. Poika kuitenkin vakavoitui, kun he jäivät katsomaan toisiaan.
"Miten tuosta mistelistä pääsee eroon?" Lily kysyi lopulta keskeyttäkseen heidän välilleen laskeutuneen vaivautuneen hiljaisuuden.
"Tiedät kyllä. Miksi et pyydä uutta poikaystävääsi hankkiutumaan eroon siitä?" James kysyi kitkerästi ja oli purra kieleensä sanottuaan sen. Lily oli onneton ja hän vain lisäsi tytön pahaa oloa, mutta silti... Hän vain ei voinut olla kysymättä sitä kysymystä.
Lily katsoi häntä terävästi.
"Hän ei ole minun poikaystäväni, eikä minulla ole mitään halua mennä suutelemaan häntä!" hän kivahti. Jamesin kasvoille ilmestyi hymy, kun hän oli sanonut sanat ja hän arveli, että ensimmäistä kertaa James todella uskoi häntä. Tosin hän ei keksinyt, miksi James olisi välittänyt. Jamesillahan oli Aimee...
"Mitä sinä sitten aiot tehdä tuolle mistelille?" James kysyi merkitsevästi.
Lily kohautti olkapäitään. "En tiedä", hän vastasi. "Odotan, kunnes se hautaa minut lumeen ja kuolen yksinäisenä."
James naurahti pehmeästi.
"Haluatko, että minä autan sinua pääsemään siitä eroon?" poika kysyi, katsoen häntä hieman epävarmasti. Kesti hetken, ennen kuin Jamesin sanat uppoutuivat kunnolla hänen tajuntaansa.
"Jos siitä ei ole liikaa vaivaa..." Lily vastasi punastuen.
"Ei tietenkään ole", James sanoi kiireesti ja astui askeleen lähemmäs. "Sitä paitsi, enhän minä voi antaa sinun hukkua lumihankeen. Se ei olisi kovin johtajapoikamaista, vai mitä?"
Lily oli aikeissa vastata, kun hän tunsi Jamesin käsien laskeutuvan olkapäilleen ja siitä alaspäin, hänen vyötärölleen. James nojautui lähemmäs ja suuteli häntä. Misteli katosi poksahtaen ja ärsyttävä lumisade lakkasi, mutta kumpikaan heistä ei enää kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. Lily keskittyi suutelemaan Jamesia kiroten itseään, kun oli antanut kokonaisen viikon mennä hukkaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan asiat tuntuivat olevan täysin kohdallaan.
Jonkin ajan kuluttua he vetäytyivät kauemmas toisistaan. James nojasi otsaansa Lilyn otsaan ja kysyi:
"Vieläkö sinä olet minulle vihainen?"
Lily ravisti päätään.
"En", hän kuiskasi. "Minä - kun nämä tanssiaiset ovat ohi - voidaanko me jutella?"
James nyökkäsi helpottuneena. "Joo. Jutellaan vaan - " hän hymyili ja suuteli Lilyä uudelleen. Sitten hän kääntyi katsomaan otsa rypyssä Aimeen suuntaan. Aimee seisoi selin heihin ja jutteli joidenkin korpinkynsiystäviensä kanssa.
"Voi pahus", James manasi. "Minä tekisin mitä vain, jos pääsisin tuosta tytöstä eroon - en minä hänen kanssaan enää halua tanssia - "
"Tekisit mitä vain?" kuului Siriuksen ääni heidän takaansa. He kääntyivät ja näkivät Siriuksen seisovan heidän takanaan käsi Ariannan kädessä. Kummankin kasvoilla oli leveä, onnellinen hymy.
"Kyllä se muuten kestikin", Arianna kommentoi. "Te kaksi olette kyllä muuleimmat ihmiset, jotka olen ikinä tavannut!"
"Muuleimmat?"
"Muuli. Se on eläin", Sirius huiskautti kättään. "Niin, Sarvihaara, maksatko minulle kermakaljan Tylyahossa jos ratkaisen seuralaisongelmasi?"
James nyökkäsi virnistäen. "Jos vain pääset tuosta takiaisesta eroon - "
"Helppo juttu", keskeytti Sirius. "Ria, odota tässä. Minä tulen kohta takaisin."
Hän käveli määrätietoisesti korpinkynsien seurassa olevan Aimeen luokse, koputti Aimeeta olkapäähän ja tarttui tyttöä käsivarresta, kun tyttö kääntyi hänen puoleensa.
"Tässä tuli pieni muutos suunnitelmiin", hän selitti sulavasti, ennen kuin Aimee ehti kysyä mitään. Sitten hän talutti Aimeen päättäväisesti vähän matkan päässä seisovan Casperin luokse, kiskaisi Casperin käden ja laski Aimeen käden Casperin käteen.
"Siinä, kaverit. Kipittäkäähän nyt tanssimaan niin kuin kiltit tytöt ja pojat ainakin", hän virnisti ja lähti paikalta jättäen äimistyneet Aimeen ja Casperin jälkeensä.
"Helppo nakki, mitä minä sanoin", hän sanoi omahyväisesti palattuaan ystäviensä luokse. "No niin, menkää nyt tanssimaan, kyyhkyläiset! En minä kai tuota turhaan tehnyt!"
James kietoi leveästi hymyillen käsivartensa Lilyn olkapäiden ympärille ja ohjasi hänet tanssilattialle. He kietoivat kädet toistensa ympärille ja alkoivat tanssia, liian helpottuneina asioiden saamasta käänteestä sanoakseen tai tehdäkseen mitään. Lily vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Se oli puoli kaksitoista. Heillä oli vielä puolitoista tuntia tanssiaisia jäljellä. Puolitoista tuntia, jotka saattaisivat korjata koko illan kärsimykset. Hän kohotti päätään ja suuteli Jamesia nopeasti. James vastasi suudelmaan vetäen hänet tiukasti itseään vasten.
James joutui muistuttamaan itseään siitä, että heillä oli vielä keskustelu käytävänä. Juuri nyt hän oli liian onnellinen ajatellakseen koko asiaa. Hän vilkaisi kohti esiintymislavaa ja näki Jazzin katselevan itseään. Jazz iski hänelle silmää ja hän hymyili takaisin. Sitten hän kääntyi jälleen katsomaan Lilyä.