Seuraavana aamuna Lily tuli suihkusta ja alkoi pukeutua mieli mustana. Hänen oli tarkoitus mennä aamiaiselle bikinit päällä - ajatus, joka ei kiehtonut häntä mitenkään erityisemmin. Hän olisi kironnut Redin, ellei mies olisi ollut yksi hänen professoreistaan. Professoriksi Redillä tosin oli melko omituiset huvitukset, ottaen huomioon vielä sen tosiasian, että hän oli varattu.
"Minä tapan sen kävelevän hämäräperäisyyden vielä jonakin päivänä", Lily mutisi vihaisesti vetäessään vihreiden bikinien yläosaa ylleen.
Arianna asteli juuri silloin huoneeseen ja virnisti.
"Näyttää siltä, että Jamesille tulee hauska aamu", Arianna kommentoi.
"Pää kiinni", Lily sähähti. "Sinä saat auttaa minua Redin kuristamisessa!"
Arianna levitteli käsiään. "Ei voi mitään, minä en halua, että jotakin niin hyvännäköistä menee hukkaan."
"Petturi." Lily loi Ariannaan murhaavan katseen ja kääntyi sitten katsomaan itseään peilistä. "Minä oikeasti tapan Redin vielä."
"Hei, ainakin sinulla on varaa mennä bikineissä julkiselle paikalle", Arianna lohdutti.
Lily ei jaksanut riidellä. "Voinkohan minä laittaa tähän huivin päälle?"
Arianna virnisti. "Riippuu huivista", hän sanoi ja alkoi penkoa Lilyn vaatekasaa. Hetken kuluttua hän viskasi Lilylle ohuen, bikinien värisen huivin ja Lily kietoi sen synkkänä vyötärölleen hameeksi.
"No niin, minä menen nyt aamupalalle", hän ilmoitti. "Ja sinä saat luvan tulla perässäni ja kirota jokaisen, joka kommentoi jotakin, koska tässä asussa ei ole taskuja, joihin piilottaa taikasauva."
Arianna kohautti olkapäitään ja seurasi Lilyä ulos makuusalista. Lily käveli portaat alas pää pystyssä ja kirosi kaiken aikaa mielessään Rediä. Hän mietti, pahastuisiko Jazz, jos hän aiheuttaisi Redille jotakin pientä kiusaa, kuten ennenaikaisen lapsettomuuden. Hän huokaisi mielessään kävellessään käytäviä pitkin. Oppilaat jäivät tuijottamaan häntä ja hän komensi Ariannaa kiroamaan korpinkynnen, joka uskaltautui vislaamaan hänen peräänsä. Hän kuunteli, kuinka kyseinen vislailija kaatui tömähtäen lattialle hänen takanaan.
"Tämähän alkaa mennä hyvin", Lily mutisi itsekseen.
"Joo, kunnes päästään Suureen Saliin asti", Arianna virnisti.
Lily pyöritti silmiään ja käveli niin nopeasti kuin mahdollista viimeiset portaat alakertaan. Sitten hän harppoi Suureen Saliin Arianna kannoillaan ja yritti olla välittämättä vihellyksistä ja huudoista, joita häneen kohdistui. Hän istui normaalille paikalleen Jamesin viereen. James nojautui hänen puoleensa ja suuteli häntä huulille. Sitten James veti päätään hieman taaksepäin niin, että heidän kasvonsa melkein koskettivat toisiaan. James virnisti.
"Sinun pitäisi pukeutua tuolla tavalla useammin."
"Sinun pitäisi lakata käyttämästä Siriuksen iskurepliikkejä", Lily sanoi kuivasti.
James suuteli häntä vielä nopeasti, sitten Siriuksen kakominen keskeytti heidät ja James siirtyi sen sijaan paahtoleipäänsä.
"Minun täytyy kyllä yhtyä Jamesin mielipiteeseen", Sirius sanoi mietteliäästi. "Sinä näytät hyvältä bikinit päällä."
"Ja sinä näyttäisit varmaan hyvältä hautaustoimistossa." Lily mulkaisi häntä. "Sitä paitsi, minä luulin, että sinä yrität iskeä Ariannaa etkä minua."
Sirius vilkaisi Ariannaa, joka käänsi kiireesti katseensa pois. "Minä yritän koko ajan, mutta koska se ei toimi, voisin iskeä sinut siinä sivussa."
"Välittämättä siitä, että olen parhaan ystäväsi tyttöystävä?" Lily kohotti kulmiaan.
"Sarvihaara ymmärtäisi kyllä", Sirius heilautti kättään.
"Itse asiassa en ymmärtäisi", James sanoi. "Sinä pidät nuo naistenmiesnäppisi erossa Lilystä tai sinä tosiaan päädyt sinne hautaustoimistolle. Ja useampana palasena."
"Ei kai minun pieni komentoni vain kiristä parhaiden ystävysten välejä?" kuului ääni heidän takaansa. Lily kääntyi ympäri ja loi murhaavan katseen virnistelevään Rediin. Red katseli häntä pää kallellaan, toinen käsivarsi Jazzin vyötäröllä ja toisessa kädessä taikasauva.
"Kenet sinä olet kironnut?" Sirius kysyi innokkaasti, ennen kuin Lily ehti huomauttaa mitään murhaavaa Redille.
Red kohautti olkapäitään.
"En ole ihan varma. Se taisi olla teidän ystävänne Peter", hän sanoi välinpitämättömästi. "Ei se ainakaan Remus ollut, koska hänet minä yllätin kirjastosta."
"Miten voi yllättää jonkun kirjastosta?" Arianna katsoi Rediä kysyvästi.
"No, sanotaanko vain, että hänellä oli seuraa", Red vastasi ympäripyöreästi. "Lily, olen iloinen, ettet perääntynyt tehtävästäsi."
"Minä en ole iloinen!" Lily kivahti terävästi. "Mutta en minä ole niin ääliö, että peruisin tehtävän!"
James virnisti. "Minun on pakko sanoa, Lils, että minäkin olen iloinen siitä, että et perunut."
"Kuten enemmistö koulun pojista", Jazz lisäsi silmiään pyöritellen. "Jos ette loukkaannu, minä raahaan nyt poikaystäväni pois, ennen kuin minunkin täytyy ruveta riisuutumaan pitääkseni hänen huomionsa."
"Sitä sinun ei tarvitse koskaan pelätä", Red virnisti. "Mutta meidän täytyy mennä joka tapauksessa. Minulla on asiaa Dumbledorelle."
He lähtivät ja James kääntyi katsomaan Siriusta otsa rypyssä.
"Asiaa Dumbledorelle? Taas?"
Sirius tuhahti. "Mistä vetoa, että he lähtevät pian takaisin Lontooseen?"
Kukaan ei vaivautunut lyömään vetoa Siriuksen kanssa - Ariannaa otti edelleen päähän se, että hän oli hävinnyt Lilyä ja Jamesia koskevan vedonlyönnin. Hetken kuluttua paikalle ilmestyivät Remus ja Cinnamon. He istuivat pöytään muina miehinä ja nyökkäsivät muille pikaisesti. Sirius loi heihin tietävän katseen.
"Teidän on turha yrittää mitään. Jäitte jo kiinni."
"Kiinni mistä?" Remus kysyi näyttäen viattomalta.
"No, vaikkapa kuhertelusta kirjastossa..."
"Ei me kuherreltu kirjastossa!" Remus ja Cinnamon huudahtivat melkein yhtä aikaa.
Arianna pyöritti silmiään. "Niin tietenkin ja Red vain sattuu kertomaan valheita."
"Mitä professori Ihmeellinen siellä teki?" Cinnamon kysyi näyttäen kiukkuiselta.
Arianna ja Sirius katsoivat häntä vahingoniloisesti.
"Mitä minä sanoin", Sirius sanoi omahyväisesti. "Kiinni jäitte. Haluatteko vielä kertoa yksityiskohtiakin?"
"Hei, jotkut meistä yrittävät syödä!" Arianna kivahti.
Sirius kohautti olkapäitään. "Ei ole minun ongelmani", hän sanoi. "Sarvihaara, muuten, kun Lily istuu tuossa nuo viehättävät vaatekappaleet yllään - " hän nyökäytti päätään Lilyn suuntaan. " - niin mieleeni tuli, milloin sinä aiot toteuttaa oman tehtäväsi? Tai siis, eikös sinun ollut tarkoitus kirjoittaa se rakkauskirje McGarmiwalle?"
James nyökkäsi kärsivän näköisenä. "Mutta kun minä en osaa kirjoittaa rakkauskirjeitä! Kuutamo, etkö sinä voisi tehdä sitä puolestani?"
Remus ravisti huvittuneena päätään. "Mikä saa sinut kuvittelemaan, että minä osaisin kirjoittaa rakkauskirjeitä?"
"No, miten sinä muuten muka olisit Cinnamonin iskenyt?"
Remus näytti loukkaantuneelta. "Minulla on muitakin avuja kuin loistava äly!"
"Minä en halua edes tietää..." Lily mutisi. "Kun nyt olen lopettanut syömisen, niin voinko hypellä takaisin makuusaliin vaihtamaan johonkin vähän... lämpöisemään? Tai siis, nyt on marraskuu ja - "
"Ja sinä pelkäät, että Ruikuli unohtuu katsomaan sinua liian pitkään", Sirius lopetti hänen puolestaan.
Lily näytti inhoavalta. "En minä sitä pelkää. Se vain ällöttää minua. Mutta ainakin tiedän, että James menisi hakkaamaan hänet heti kun vain pyytäisin."
James virnisti, mutta vakavoitui sitten. "Miksiköhän minulle tulee tuosta sellainen olo, että sinä olet kanssani vain siksi, että minä pystyn suojelemaan sinua?"
"Älä pelkää. On siihen muitakin syitä", Lily sanoi liikahtaen lähemmäs suudellakseen häntä.
Sirius heitti heitä aprikoosilla. "Menkää muualle."
James huokaisi syvään. "Edes parhaisiin ystäviinsä ei enää voi luottaa", hän sanoi murheellisesti ja alkoi nousta ylös pöydästä. Lily katsoi häntä ihmeissään.
"Mitä sinä nyt teet?"
"Tottelen Anturajalan käskyä", James virnisti. "Eli menen muualle. Kiinnostaako sinua liittyä seuraan?"
Lily vilkaisi ystäviään, joilla oli ällöttävän tietäväiset hymyt kasvoillaan. Sitten hän kohautti harteitaan ja nousi ylös pöydästä seuraten Jamesia ulos Suuresta Salista.
"En jaksa edes odottaa, että pääsen eroon näistä bikineistä", Lily mutisi itsekseen, kun he kävelivät käytävää pitkin kohti rohkelikkotornia. "Voisin tappaa Redin välillä."
"Minä taas voisin suudella häntä välillä", James ilmoitti.
Lily kohotti kulmiaan. "Vai niin..."
"Pelkkä vitsi", James sanoi kiireesti Lilyn ilmeen nähdessään. "Ja jos minun mielipiteitäni yhtään kuunnellaan, niin älä ihmeessä mene ihan vielä vaihtamaan vaatteita."
"Miksi en?"
"No, sanotaanko, että me olemme juuri nyt melko hyvän salakäytävän kohdalla... Miltä kuulostaa?"
"Kylmältä", Lily värähti.
"Eiköhän sen asian voi jotenkin korjata", James hymyili ja asteli lähellä olevan patsaan luokse. Hän osoitti patsasta taikasauvallaan ja mutisi: 'halkhios'. Patsas avautui paljastaen takaansa hämärän salakäytävän. Lily katsoi sitä epäillen.
"Sinä haluat minun menevän tuonne?"
James kohautti olkapäitään. "Sanotaanko vain, että sinä näytät hyvältä noissa bikineissä."
"Mutta siellä on hämähäkkejä!"
"Älä pelkää, minä en anna ilkeiden hämähäkkien suojella sinua", James sanoi kävellen takaisin heidän luokseen ja suudellen häntä huulille.
"James, me olemme käytävässä - " Lily sanoi vetäytyen kauemmas, Jamesin käsivarret edelleen hänen paljaalla vyötäröllään.
"Sitä varten tuo salakäytävä on tuossa..."
**
Viidentoista minuutin kuluttua James ja Lily kävelivät käsivarret toistensa ympärillä rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Lily suukotti Jamesia nopeasti ja katosi sitten tyttöjen makuusaliin vaihtamaan vaatteita. Hän oli enemmän kuin onnellinen saadessaan laittaa normaalit vaatteet päälleen ja viskasi bikinit inhoavasti nurkkaan.
"Kyllästyitkö itsesipaljasteluun, Lils?" Cinnamon kysyi paikaltaan sängyltä, missä hän keräsi tarvittavia kirjoja koululaukkuunsa.
Lily huokaisi syvään. "Voit olla varma siitä. Jopa Malfoy huomautti minulle, että minun pitäisi käyttää pieniä vaatekappaleita useammin!"
"Ällöttävää", Cinnamon irvisti.
"Niin, no, James kirosi hänet jälkeenpäin", Lily sanoi huomattavasti iloisempana. "Hän ei taida päästä tänään taikuuden historian tunnille."
"Minä toivon, ettei minunkaan tarvitsisi mennä", mutisi Cinnamon. "Keksisin heti itselleni paljon parempaa tekemistä."
"Tekemisestä puheenollen, mitä sinä ja Remus oikein teitte kirjastossa?" Lily kysyi uteliaasti.
Cinnamon punastui ja kääntyi katsomaan poispäin. "En nyt tiedä..."
"Et tiedä?"
"Ei siis sillä tavalla", Cinnamon korjasi kiireesti. "Tarkoitin, että en tiedä, haluaisitko sinä tietää."
Lily nyökkäsi kiireesti. "Tuli selväksi. Minä luulin, että Arianna on meistä se ainoa turmeltunut."
"Huono seura vaikuttaa turmeltavasti."
"Oletko sinä vakavissasi? Remuksen kanssa siis?" Lily kysyi uteliaasti vetäessään mustan kaavun päänsä ylitse. Sitten hän järjesteli hiuksensa kohdalleen ja alkoi viskellä kiireesti kirjoja koululaukkuunsa. Hänellä oli kymmenen minuuttia aikaa olla taikuuden historian tunnilla.
"Minä? Vakavissani?" Cinnamon hymähti. "Kuinka kauan me muka olemme seurustelleet? Pari viikkoa?"
"Käännettynä: odotat jo kosintaa", Lily sanoi kuivasti erittäin siriusmaiseen tyyliin.
"Entä itse?" Cinnamon kysyi sormeillen hämillisesti vaaleita hiuksiaan.
Lily kääntyi katsomaan ikkunasta ulos ja puri huultaan. "En tiedä - tuskin minä kovin vakavissani olen - tai siis - "
"Tai siis mitä?"
"No, en minä tiedä onko James minun elämäni mies tai mitään - "
"Kuka sitten olisi?" Cinnamon kysyi järkevästi. "Amos Diggory, vai?"
Lily irvisti. "Ei. Minä pidän häneen terveellisen viiden metrin välimatkan."
"Kun taas Jamesiin..."
Lily huokaisi ja vajosi omiin ajatuksiinsa unohtaen kokonaan, että hänellä ja Cinnamonilla oli keskustelu meneillään. Hän ei todellakaan tiennyt, oliko hän vakavissaan Jamesin kanssa. Hän piti Jamesista - enemmänkin kuin piti. Paljon enemmän kuin piti. Hänestä oli ihanaa olla Jamesin kanssa, koska James otti hänet aina huomioon. Heillä oli hauskaa yhdessä, mutta he pystyivät puhumaan keskenään vakavistakin asioista - piirre, jota Lily ei ollut koskaan uskonut Jamesista löytävänsä. Hänellä ei ollut mitään aikomusta erota Jamesista vähään aikaan, mutta siltikään hän ei tiennyt, mitä ajatella.
"Ehkä se johtuu siitä, että minä en ole ikinä seurustellut kovin vakavissani", Lily sanoi mietteliäästi ääneen. "Tai siis, en minä nyt ole samanlainen yhden-illan-mies kuin Sirius - ainakaan en ole mies - mutta en minä koskaan ole ollut vakavissani. Aina, kun olen ollut jonkun kanssa, on tuntunut siltä, että se on vain väliaikainen vaihe, ennen kuin 'se oikea' törmää minuun. Tosin toivon mukaan ei kirjaimellisesti."
"Entä Jamesin kanssa?" Cinnamon kysyi varovasti. "Tuntuuko sinusta silloin siltä?"
"En tiedä", Lily kohautti olkapäitään. "Kun minä olen Jamesin kanssa, en ikinä oikeastaan ajattele niin tarkasti. On aina sellainen olo, että ei tarvitse ajatella - voi antaa asioiden vain mennä niin kuin ne menevät. Tajuatko sinä?"
Cinnamon nyökkäsi hitaasti. "Sinä ainakin kuulostat siltä kuin olisit vakavissasi."
Lily ravisti päätään. "Minä en halua ajatella sitä."
"Eli sinä kiellät olevasi vakavissasi. Et halua myöntää sitä, koska sinulle hän on edelleen James Potter, häirikkö, johon sinun ei ollut tarkoitus rakastua", Cinnamon sanoi järkevästi. "No, ikävä tuottaa pettymys, mutta minusta näyttäisi siltä, että olet jo menettänyt pelin. Joillekin asioille vain ei voi mitään."
"Ihan kuin sinä siitä jotakin tietäisit..." Lily mutisi. "Sinä et ole ikinä mennyt rakastumaan viholliseesi."
**
Taikuuden historian tunnin jälkeen Kelmit, Lily, Cinnamon ja Arianna suunnistivat kohti muodonmuutostuntia. Kukaan heistä ei odottanut tuntia erityisen innokkaasti - puuskupuhit olivat kertoneet, että McGarmiwa alkoi saarnata heille S.U.P.E.R-kokeista. Hän oli tehnyt sitä aikaisemmin, mutta nyt hän kuulemma oli erityisen kamala. Kelmit eivät halunneet tietää, mitä McGarmiwan kohdalla tarkoitti erityisen kamala. Kaiken lisäksi Jamesilla oli henkilökohtainen syy kammota tuntia. Hänen oli tarkoitus jättää kirjoittamansa rakkauskirje huomaamatta McGarmiwan pöydälle. Hän seisoskeli luokan ulkopuolella ja puristi kirjettä käsissään kuin hengenhädässä.
"Minä tapan Jewelin vielä", James mutisi.
Lily ei ollut lainkaan myötätuntoinen. "Nyt tiedät, miltä minusta tuntui aamulla. Mitä sinä muuten olet kirjoittanut siihen kirjeeseen?"
"Älä kuvittelekaan, että kertoisin", James sanoi kauhistuneena ja veti kirjeen kauemmas Lilyn ulottuvilta.
Lily kohautti olkapäitään.
"Ei sitten. Tulejo rakkauskirje!" hän osoitti taikasauvallaan kirjettä, joka lennähti Jamesilta hänen käsiinsä.
James syöksähti tavoittelemaan kirjettä, mutta hän työnsi sen piiloon selkänsä taakse.
"Tuo ei ole reilua!" James valitti.
"Anteeksi. Mutta tyttöystäviltä ei saa salata mitään", Lily sanoi hymyillen niin suloisesti, että James unohti valituksensa välittömästi.
"Mitä siinä lukee?" Arianna kysyi nojautuen lähemmäs.
Lily taitteli kirjeen auki ja alkoi lukea ääneen:
Rakas Minerva -
Olen yrittänyt, mutta en voi salata sitä enää. Tiedän, ettei meidän kahden välillä voi koskaan olla mitään - sinä olet minun opettajani ja kaiken lisäksi huomattavasti minua vanhempi. Mutta siitä huolimatta en voi olla pitämättä sinua ihanana. Olet yksi kauneimmista naisista, joita olen ikinä nähnyt - jopa tapa, jolla vedät hiuksesi niin kireälle nutturalle tai tuijotat minua murhaavasti, on mielestäni ihana. Olen tietoinen siitä, että et ehkä tunne samalla tavalla minua kohtaan, mutta minä en voi salata tunteitani enää pidempään. Olet upea nainen.
Rakkaudella, James (Potter)
Lily kohotti katseensa kirjeestä ja yritti epätoivoisesti pidätellä nauruaan.
"Minusta tuntuu, että paikkani Jamesin sydämessä on uhattuna", hän sanoi teeskennellyn murheellisesti.
"Tuo oli kieltämättä vaikuttavaa, James", sanoi toinen ääni, mutta se ei kuulunut - kuten James oli odottanut - Siriukselle, vaan Jazzille.
James huokaisi syvään. "Eivätkö teikäläiset voi ikinä pysyä kaukana meistä? Mikä pakkomielle sinulla ja poikaystävälläsi on seurata meitä kaiken aikaa?"
Jazz katsoi häntä ilmeettömänä.
"Meillä on syymme", hän sanoi sitten. "Ja minua kiinnostaa tietää, joko olet selvittänyt, mikä se lahja on? Red lähetti minut kysymään."
James ravisti surullisesti päätään. "Minulla ei ole ollut aikaa pohtia sitä", hän selitti. "Olin kiireinen eilen illalla. Tiedäthän, juhliminen - "
"Kaulaileminen", Sirius korjasi.
Jazz virnisti. "Tiedän hyvinkin", hän sanoi. "No, minun pitää mennä kertomaan Redille uutiset - vaikka hän tulee olemaan pettynyt edistymiseesi, hän odottaa teikäläisiltä paljon. Ja sivumennen sanoen, olen varma, että Minerva tulee suorastaan sulamaan käsivarsillesi kirjeen luettuaan."
Hän käveli itsevarmoin askelin pois. James tuhahti.
"Minä toivon, että Minerva ei sula minun käsivarsilleni. Hän vain ei ole minun tyyppiäni."
**
Lounaalla James istui Lilyn viereen kärsivän näköisenä.
"Minerva löysi sen kirjeen", hän ilmoitti. "Minä näin, kuinka hän alkoi taitella sitä auki."
Lily loi häneen teeskennellyn myötätuntoisen katseen. "Voi, kultaseni, olen niin suunnattomna pahoillani... Oletko varma, että en voi piristää sinua millään tavalla?"
"Voithan sinä", James sanoi. "Tiedäthän, tämä ruokavälitunti on aika pitkä..."
Lily huitaisi häntä kädellään nenään. "Meillä on töitä, James."
"Töitä? Mitä töitä?"
"Juhliminen ei selvästikään tee sinulle hyvää", Lily huokaisi. "Meidän pitää kertoa toisille joulutanssiaisista. Yksityiskohdat ja kaikki."
"Nytkö?" James kohotti kulmiaan.
"Milloin sitten?"
James kohautti olkapäitään. "Ei aavistustakaan. Minä vain mietin... Tiedetäänkö me, mitä pitää sanoa?"
Lily katsoi häntä typerästi. "Eikö Kelmin pitäisi olla improvisaation mestari?"
"Mitä te oikein kuiskailette siellä?" Peter keskeytti. "Onko teidän pakko jättää minut ulkopuolelle?"
"Työasioita, Matohäntä, työasioita", Sirius vastasi Lilyn ja Jamesin puolesta. "Urhoolliset johtajaoppilaamme ovat päättäneet ottaa areenan haltuunsa."
"Ryhtyvätkö he härkätaistelijoiksi?" Peter rypisti otsaansa.
Sirius huokaisi liioitellun murheellisesti. "Hänen päänsä koostuu päivä päivältä enemmän paperimassasta."
Lily virnisti ja vilkaisi Jamesia merkitsevästi. James huokaisi ja nousi seisomaan penkillään mutisten 'melutus'.
"Huomio", hän sanoi kovaan ääneen ja kaikki kääntyivät katsomaan häntä. Lily nousi seisomaan hänen vierellään ja teki loitsun itselleen. James näki Dumbledoren katsovan itseään odottavasti ja virnisti.
"Ei pelkoa, tämä ei ole taas yksi Kelmien ihmissuhdejulistuksista, vaan kyseessä ovat työsasiat", hän aloitti. "Minä en siis - vielä - ilmoita minun ja Lilyn kihlauksesta - "
Hän vaikeni nähdessään Lilyn murhaavan katseen.
"Vaan joulutanssiaisista", Lily jatkoi hänen puolestaan. "Joulutanssiaiset ovat seitsemästoista päivä joulukuuta. Ne alkavat kello yhdeksän ja jatkuvat kello yhteen asti. Kaikki neljännestä luokasta ylöspäin ovat tervetulleita, mutta myös nuoremmat voivat tulla, jos joku kutsuu heidät."
"Joulutanssiaisiin kuuluu pukeutua perinteisiin juhlakaapuihin", James lisäsi ja salista kuului tuskanhuutoja. James nosti kätensä pystyyn. "Kyllä te nyt varmaan saatte itsenne sen verran hienoksi pyntättyä edes yhden kerran. Eli, seitsemästoistapäivä, kello yhdeksästä yhteen ja pukeutuminen juhlakaapuihin. Ja voisin vielä lisätä, että kaikenlainen sekaannuksen aiheuttaminen tanssiaisissa on kiellettyä, ellei halua joutua tekemisiin Kelmien kanssa. Kiitos."
Hän kumarsi ja istui paikalleen ja Lily seurasi hänen esimerkkiään. He mutisivat 'hiljutus' ja kääntyivät ystäviensä puoleen.
"Mitä mieltä olette? Oliko se liian mahtipontista?" James kysyi.
Remus pyöritti silmiään. "Sinä olet mahtipontisuuden mestari."
"Ei, vaan minä olen!" Sirius kiisti.
"No, oli miten oli, minä taidan nyt napata Cinin ja painua selvittelemään tähtitieteen kotitehtävää", Remus sanoi leveästi hymyillen ja nousi ylös pöydästä. Myös Cinnamon nousi, tarttui Remuksen käsivarteen ja yhdessä he katosivat Suuresta Salista.
Sirius jäi katsomaan heidän peräänsä suu auki. "Oikeasti, kuinka paljon yksi ihminen voi haluta kuherrella yhden päivän aikana?"
"Paljon", James virnisti. "Joten minäkin kidnappaan Lilyn - tosin en iskuaikeissa vaan tarvitsen hänen aivojaan. Haluan selvittää sen pahuksen pallon salaisuuden."
"Minä tulen mukaan", Peter sanoi innoissaan, mutta James vilkaisi häntä varoittavasti.
"Ai - " Peter punastui. "Anteeksi, kaverit, muistin juuri, että minulla on asiaa Admire Speirille", hän sanoi kiireesti ja katosi pöytään, jossa Admire istui. Myös James ja Lily lähtivät, jättäen Siriuksen ja Ariannan kahdestaan pöytään.
"Miksi meidän ystävämme hylkäävät meidät aina?" Arianna valitti enemmän itselleen kuin Siriukselle.
Sirius kohautti olkapäitään. "Ei aavistustakaan, mutta näyttää siltä, että Peter aikoo iskeä minun naiseni."
Hän viittasi Peteriin, joka käveli Admire Speiriä kohti leveä hymy kasvoillaan.
"On se parempi kuin se inhottava Laheney", Arianna totesi. "Vieläkö Peter muuten on puhunut hänen kanssaan?"
Sirius ravisti päätään. "Hän pitää Kelmien sopimukset, vaikka saattaakin olla välillä vähän omituinen. Ja hän saattaa jopa viihtyä Admiren kanssa. Hän ja minä haluamme tytöistä kuitenkin vähän eri asioita."
"Sinä haluat helpon tapauksen", Arianna tuhahti.
"En. Minä haluan tytön, jolla on aivot", Sirius korjasi.
Arianna kohotti kulmiaan. "Mistä lähtien?"
Sirius katsoi häntä vakavasti. "Siitä lähtien, kun törmäsin sinuun."
Arianna liikahti paikallaan hieman vaivautuneesti, kiinnitti katseensa ruokaan eikä sanonut mitään.
**
"Mihin me tällä kertaa ollaan menossa?" Cinnamon kysyi uteliaasti kävellessään Remuksen kanssa käytävillä.
Remus kohautti olkapäitään. "Onko sillä oikeastaan väliä?"
Cinnamon väläytti hänelle säteilevän hymyn ja työnsi vaaleat hiuksensa korvan taakse. "Ei oikeastaan. Paitsi, että me törmätään seinään jos vain kävellään eteenpäin."
"Sitten törmätään ainakin yhdessä", Remus virnisti. "Jaettu törmäys on kaksinkertainen törmäys."
"Ja ne sanoo sinua älykkääksi?" Cinnamon kohotti kulmiaan. "Yleensä, jos kaksi ihmistä törmää yhtä aikaa seinään, kyseessä on kaksinkertainen törmäys."
Remus kohautti harteitaan välinpitämättömästi. "Minkä minä sille voin, että minulla on muita asioita mielessä?"
"Niin kuin mitä?"
"Ei sillä väliä..." Remus mutisi ja suuteli häntä.
**
Lily ja James menivät poikien makuusaliin ja Lily heittäytyi Jamesin sängylle istumaan, kun James etsi saamiensa lahjojen joukosta Redin ja Jazzin antaman pienen, hopeisen pallon. Hän tuijotti palloa hetken aikaa typeränä ja heilutti sitä sitten korvansa lähellä kuullakseen, oliko sen sisällä jotakin. Pallon sisältä ei kuitenkaan kuulunut minkäänlaista helinää.
"Olen ihan varma siitä, että tämä pallo on joku koe", James sanoi istuen Lilyn vierelle sängylle. "Red ja Jazz haluaa nähdä, kuinka nopeasti minä ratkaisen sen. Älykkyystesti, siis."
"Ihmettelen vain, mihin he sinun älyäsi tarvitsevat", Lily mietti otsa rypyssä. "Tai siis, kaikkihan tietävät, että sinä et ole mikään maailman välkyin persoonallisuus - "
"Hei", James keskeytti ja kohotti hopeapalloa uhkaavasti. "Minulla on pallo kädessä, eli varo!"
"Jos hajotat sen, et saa ikinä tietää, mikä se on", Lily varoitti.
"Ainakin näkisin, jos sen sisällä olisi jotakin", James virnisti. Hän veti taikasauvansa esiin, osoitti hopeapalloa ja sanoi terävästi: "Paljasta salaisuutesi."
Ensin ei tapahtunut mitään, sitten pallo helähti hieman. James huokaisi.
"Se olisikin ollut liian helppoa."
Hän nosti pallon kasvojensa eteen nähdäkseen, oliko siinä jonkinlaista reunaa tai saranoja. Pallo oli kuitenkin täysin umpinainen ja sen siistin hopeisen pinnan rikkoivat vain siihen kaiverretut kuviot.
"Onko nuo muinaisia riimuja?" James kysyi Lilyltä.
Lily ravisti päätään.
"En usko", hän sanoi. "Olen joskus selannut Alicen riimukirjaa, eivätkä nuo näytä yhtään tutulta."
"Entä jos tämä pallo on pelkkä pallo ja Red haluaa nähdä, kuinka kauan minulta kestää, ennen kuin tajuan sen?" James mietti ääneen.
"Tuskin", Lily heilautti hiuksiaan. "Liian johdonmukaista Redille. Ota huomioon, että se mies on kiero."
"Vieläkö sinä kannat kaunaa siitä bikinikohtauksesta?" James kysyi.
Lily tuhahti. "Voit uskoa!"
"Mutta sinä näytit hyvältä", James vastusteli.
"Se ei tarkoita sitä, että haluaisin olla joku yleisen kuolaamisen kohde!" Lily sanoi terävästi.
James virnisti anteeksipyytävästi ja suuteli häntä unohtaen, että heidän oli tarkoitus tutkia palloa. Hän muisti asian vasta kun Lily tönäisi häntä olkapäähän ja alkoi paiskoa palloa erilaisilla loitsuilla. Lounastauon päättyessä hänen kuitenkin oli luovuttava - hän ei saanut selville, mikä pieni hopeapallo oli.
**
Eyeroll count: 3.